Vuokra-autona meillä oli uudenkarhea Ford Fiesta. Auto oli erinomainen ajaa ja siinä oli myös navigaattori, joka toimi matkan aikana lähes moitteetta. Ford kulutti myös uskomattoman vähän bensiiniä, mutta samalla sillä uskalsi samalla kaasutella suhteellisen lujaa Saksan Autobahneilla, joilla ei yleensä ole nopeusrajoituksia.
Ensimmäisenä matkakohteena oli Cesky Krumlovin historiallinen kaupunki. Se on Unescon maailmanperintökohde ja suosittu varsinkin saksalaisten ja itävaltalaisten turistien keskuudessa. Regensburgista tuonne hurautti kahdessa ja puolessa tunnissa läpi jylhän Bayerische Wald-metsän. Cesky Krumlov on upea kaupunki, mutta sen pienillä kujilla oli melkoisen paljon turisteja. Päänähtäyyksiin kuuluvat Vltava-joen uomassa sijaitseva vanhakaupunki ja linnoitus. Linnoituksen torniin pääsee kiipeämään reilulla 5 eurolla ja sieltä näkymä on upea. Vietimme Cesky Krumlovissa reilut pari tuntia ja jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen.
Cesky Krumlovista matka jatkui kohti Telcin pikkukaupunkia. Sekin on Unescon maailmanperintökohde ja sijaitsi mukavasti reittimme varrella, joten teimme siellä pienen pysähdyksen. Tässä kylässä ei turisteja ollut juurikaan liikkeellä. Paikka oli hieno, mutta kylän pääaukio ja linnoitus olivat nähty nopeasti. Oli kuitenkin mukava pysähdys ja mieluummin pidän pienen tauon hienoissa maisemissa, kuin ajan neljä tuntia putkeen mutkikkaita Tsekin maateitä.
Telcistä oli vielä jonkin verran matkaa yöpaikkaamme Pardubicen lähellä ja nälkä alkoi vähän kurnia. Automatkailun etuja on se, että voi tehdä spontaaneja stoppeja paikoissa, joissa ei taatusti tulisi muuten käytyä. Matkan varrella oli Havlickuv Brodin pikkukaupunki, josta löysimme perinteisen tsekkiläisravintolan. Siellä söin Schnitzelin, joka piti huuhtoa tällä kertaa Coca-colalla alas, sillä Tsekin teillä on alkoholin suhteen nollatoleranssi, eikä siis voi ottaa edes sitä yhtä ruuan kanssa.
Yöpaikkamme oli Pardubicen kaupungin lähellä. Dominik Hasekin kotikaupungissa ei kovin paljoa ehtinyt nähdä, sillä uni alkoi jo pitkän matkan jälkeen maittaa. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Puolaa. Ostimme aamupalan hotellin läheisestä supermarketista ja menimme läheisen linnan juurelle syömään.
Linnalta huristelimme kohti Puolan rajaa. Ensimmäinen näky rajan toisella puolen oli pieni kylä, jossa joka toinen vastaantulija käveli kylän raittia ilman paitaa kolmiraitaisissa Addun verkkareissa. Muuten maa vaikutti kehittyneen huomattavasti edellisen vierailuni (2006) jälkeen. Bensiini on Puolassa todella halpaa ja sinnittelimme juuri Puolan puolelle tankataksemme tankin täyteen halpaa löpöä. Sitten suuntasimme kohti seuraavaa kulttuurikohdetta, Ksiazin linnoitusta. Linnan lähellä oli näköalakukkula, josta näki koko komeuden hienosti. Linnan sisälle olisi kuitenkin pitänyt maksaa ja jonot olivat melko pitkät, joten tyydyimme ihailemaan linnaa ulkopuolelta.
Ksiazista ei ollut enää pitkä matka kohti Wroclawin kaupunkia. Suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki on tunnettu upeasta arkkitehtuuristaan. Itselleni tämä oli reissun odotetuin kohde ja se oli kyllä kaikkien odotusten arvoinen. Wroclaw on täynnä toinen toistaan hienompia rakennuksia, kohokohtana ehkä upea raatihuone. Turisteja ei ollut muutamia saksalaisia lukuunottamatta juurikaan, joten paikka tuntui todella aidolta puolalaiselta kaupungilta. Wroclaw on myös yliopistokaupunki, jossa baareja ja kahviloita riitti yllinkyllin. Kaupunkikierroksen jälkeen vietimme iltaa hyvän ruuan ja puolalaisen megahalvan oluen parissa.
Wroclawista siirryimme lauantaina takaisin Saksaan. Entisen DDR:n puolella meillä oli kiikarissa muutama välipysäkki. Heti rajan toisella puolella sijaitsee Görlitzin kaupunki. Se on tunnettu monista torneistaan. Noin 50 000 asukkaan kaupungissa oli mukava kierrellä ympäriinsä ja kävellä siltaa pitkin vielä kerran Puolan puolelle.
Kun Görlitz oli nähty, matkasimme 50 kilometriä länteen Bautzenin kaupunkiin. Se on tunnettu sorbilaisvähemmistön pääkaupunkina ja esimerkiksi katukyltit olivat myös sorbin kielellä. Bautzen muistutti torneineen ja historiallisena vanhanakaupunkinaan hyvin paljon Görlitziä. Erityismaininnan saa uskomattoman junttimainen hääseurue, joka ajeli läpi kaupungin rekoilla torvia soitellen.
Bautzenista ei ollut enää pitkä matka päivän viimeiseen kohteeseen, eli Dresdeniin. Siellä on tullut aikoinaan käytyä, mutta silloin elettiin loppusyksyä. Kun auto oli parkissa, suuntasimme kohti Neustadtin ravintola-aluetta, josta löysimme hyvän venäläisen ravintolan. Ruoka oli hyvää, enkä ole koskaan käynytkään venäläisessä ravintolassa. Maha täynnä oli hyvä jatkaa vanhankaupungin nähtävyyksiä katselemaan, sillä Dresdenin vanhakaupunki on entisöity todella hienoksi toisen maailmansodan jälkeen. Turistikierroksen jälkeen vanhankaupungin ostoskeskuksesta tarttui mukaan muutama olut, jotka oli mukava nauttia Elben varrella. Sieltä jatkoimme syvemmälle Neustadtin baarialueelle, jossa oli monia erittäin miellyttäviä kuppiloita. Illan viimeinen etappi oli Big Lebowskin hengessä sisustettu Lebowski bar. Tuossa baarissa sai polttaa sisällä, moista en ole nähnyt Saksassa enää pitkään aikaan...
Dresdenin jälkeen vuorossa olisi paluu Regensburgiin Tsekin kautta. Tuolla suunnitelmissa oli käydä vielä Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa. Karlovy Varyssä on käynyt aikoinaan lomailemassa Goethen ja Beethovenin kaltaisia merkkihenkilöitä ja nykyään se on erittäin suosittu venäläisten keskuudessa. Karlovy Varyä kohtaan ei ollut suurempia ennakko-odotuksia, mutta se oli kyllä todella upea paikka. Useimmat rakennukset olivat todella hyvässä kunnossa ja kaupungin kaduilla pystyi aistimaan 1800-luvun tunnelman. Uskomatonta, että tällainen kaupunki sijaitsee niin lähellä Regensburgia, eikä siellä ole tullut käytyä aiemmin. Jokainen reissun kaupunki saa suositukseni, mutta Karlovy Vary oli erityisen hieno paikka. En kuitenkaan suosittele karmean makuista lämmintä vettä, jonka sanotaan tepsivän jokaiseen vaivaan, mutta Karlovy Varystä tulevaa Beherovkaa sen sijaan kannattaa maistaa...
