Frankfurtin kotka liitää korkealla

Viime lauantaina tuli bongattua taas uusi Bundesliigastadion. Tein päiväreissun Frankfurtiin seuraamaan viime kauden DFB-Pokalin, eli Saksan cupin voittaja Eintracht Frankfurtin kotiottelua SC Freiburgia vastaan. Matkan taitoin ICE-junalla, jolla pääsin kolmessa tunnissa Frankfurtin päärautatieasemalle. Yhden suunnan matkalle tuli hintaa 19,90 €, joka on ihan siedettävä hinta Deutsche Bahnin tuntien. Jos Saksassa aikoo käyttää Intercityjunia, niin matka kannattaa varata hyvissä ajoin, jos aikoo päästä noin halvalla. Itse poistin lippuni jo kaksi kuukautta ennen matkaa, joten hinta pysyi maltillisena.

Frankfurtissa olin vajaat kaksi tuntia ennen pelin alkua. Olin melko uhkarohkea varatessani noin myöhäisen junan, sillä myöhästyminen varsinkin tällaisilla pakkasilla ei olisi ollut mikään ihme. Pääsin perille kuitenkin ajoissa, joten ehdin syödä juna-asemalla ja napata yhden matkaoluen ennen siirtymistä Commerzbank-Arenalle, joka tunnetaan kansan suussa paremmin vanhalla nimellään Waldstadion. Tuonne stadionille pääsee Frankfurtin päärautatieasemalta helposti S-bahnilla ja matka stadionille taittuu alle vartissa. Ottelulippuun sisältyvät matkat julkisilla. Stadionin lähijunapysäkiltä on vielä alle kilometrin matka stadionille. Viime lauantain sää oli kylmä, mutta mukavan aurinkoinen, joten pieni kävelyreissu ei haitannut mitään. Waldstadion sijaitsee nimensä mukaisesti metsässä, jonka läpi pitää kävellä päästäkseen stadionille. Metsä oli täynnä ruoka- ja juomakojuja, sekä epävirallisia Eintracht Frankfurtin kaulahuiveja kaupustelevia myyjiä kärryineen.

En ostanut kojuilta mitään, vaan marssin suoraan sisäänkäynnille, jottei tulisi vahingossakaan kiire matsin alkuun. Noin 45 minuuttia ennen pelin alkua jonottaminen sujui ihan hyvin ja olin kymmenessä minuutissa sisällä. Stadion oli tässä vaiheessa vielä yllättävän tyhjä. Saksalaisesta "täsmällisyydestä" voi olla montaa mieltä, mutta ainakin peleihin tullaan yleensä ajoissa nauttimaan virvokkeista ja tapaamaan ystäviä. Ehkä melko kallis stadionolut (4,40 €) pitää jalkapallofanit stadionin ulkopuolisilla kojuilla pidempään. Näinpä junassa jopa jonkun porukan kanniskelevan kaljakoria ja muutamaa viinapulloa. Siinä vaiheessa pelin alkuun oli aikaa tunti, joten aika hyvissä tuo porukka lienee ollut stadionilla, sillä viinamäärä olisi riittänyt pienelle kylälle. Huomautettakoon vielä, että mitään ylilyöntejä tai sikailua en itse ainakaan nähnyt, vaikka viina kyllä virtasi melko railakkaasti.

Waldstadionin tunnelmasta olin kuullut ja lukenut etukäteen paljon positiivisia asioita. Bundesliigakausi on mennyt varsin hyvin ja joukkue löytyy sijalta viisi. Viime kauden DFB-Pokalin voittokin on nostanut jalkapallohuumaa Mainin rannalla mukavasti, vaikka tällä kaudella Cupissa loru loppui jo ensimmäisellä kierroksella neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa SSV Ulmia vastaan. Tässä oluttuopissakin muisteltiin tuota viime kauden unohtumatonta saavutusta ja bongasinpa siitä vielä viime kaudella Eintrachtin riveissä pelanneen maalivahti Lukas Hradeckynkin.

Oma paikkani sijaitsi aivan kulmalipun tuntumassa, lähellä SC Freiburgin kannattajia. Lipun ostin heti kaikille avoimen lipunmyynnin alkaessa hintaan 24 €. Vieraskannattajia Frankfurtiin oli saapunut parisen tuhatta ja ääntä tuosta porukasta lähti oikein hyvin. Bongasin vierassektion aidalta jopa Manchester Cityn lipun. Kaipa englantilaisille on nykyään halvempaa tulla katsomaan Saksaan jalkapalloa, kuin maksaa kotimaansa ryöstöhintoja ja tunnelmakin on varmasti parempaa kuin monin paikoin eliitin temmellyskentiksi muuttuneilla Valioliigastadioneilla.

Frankfurtissa tunnelma oli alusta lähtien oikein hyvää. Molemmat kannattajaporukat olivat oikein hyvässä vedossa. Kentällä alku oli hieman varovaisempaa, kunnes 36. minuutin jälkeen alkoi rytistä. Eintracht iski ensimmäisen puoliajan loppuun kolme maalia ja tauolle siirryttiin 3-0-lukemissa. Kentältä yksittäisen huippuhetkenä jäi mieleen Kroatian maajoukkuepelaaja Ante Rebicin iskemä upea maali. Vanhaa kunnon Peppi Pitkätossuakin viriteltiin katsomossa ja osa istumakatsomostakin lähti mukaan hyppimään.

Puoliajalla oli aikaa nauttia aurinkoisesta talvisäästä ja ihmetellä ohi lentäviä lentokoneita. Frankfurtin jättimäinen lentokenttä sijaitsee melko lähellä Waldstadionia ja ainakin stadionin vierestä pystyi näkemään korkeuksiin katoavia lentokoneita.

Toisella puoliajalla "Die Adler" eli kotkat keskittyivät varmistelemaan johtoaan. Freiburgin kiri jäi yhteen maaliin, kun Saksan maajoukkueessakin pelannut Nils Petersen kavensi lukemiksi 3-1. SC Freiburgin kannattajat kannustivat omiaan kuitenkin loppuun asti. Eintrachtin puolelta tunnelma pysyi loppuun asti erinomaisella tasolla. Matsin jälkeen piti lähteä etsimään bussia, jollla pääsisin Frankfurtin Südbahnhofille, josta paluujunani kohti Regensburgia lähtisi. Junaan ei tullut todellakaan kiire, sillä IC-juna saapui lopulta lähes puoli tuntia myöhässä ja kotona Regensburgissa olin lopulta liki tunnin myöhässä. Noh, onneksi osui myöhästyminen vain paluumatkalle... Kaiken kaikkiaan Eintracht Frankfurtin kotipeli oli kaiken matkustamisen arvoinen kokemus ja aion palata tänne joskus vielä uudestaan!

Stuban polttarireissu Prahaan

Hyvä ystäväni Sebastian on purjehtimassa avioliiton satamaan helmikuun alussa, joten tammikuussa oli polttarien aika. Näissä polttareissa mentiin hieman isommalla kaavalla, sillä ne järjestettiin viime viikonloppuna Prahassa. Muu seurue saapui Lahesta Helsinki-Vantaan kautta Finnairin koneella paikalle, kun itse hyppäsin bussin kyytiin ja huristelin kolme tuntia Regensburgista Tsekin pääkaupunkiin. Praha oli kohteena erinomainen jo hintatasonsa puolesta, mutta itselleni myös etäisyytensä takia, sillä muuten en tiedä olisinko päässyt näihin karkeloihin osallistumaan.

Bussiaikatauluni osui muun porukan lentojen kanssa hyvin yksiin ja tapasimme toisemme puolen päivän maissa Venceslauksen aukion liepeillä. Seurueessamme oli mukana yhteensä yhdeksän jätkää ja majapaikkana toimi Airbnb-kämppä rautatieaseman lähettyvillä. Kun kamat oli saatu kämpille, oli aika lähteä metsästämään ruokapaikkaa. Valintamme osui hampurilaisravintola Dish Burger Bistroon. Pienellä järjestelyllä saimme pöydän yheksälle hengelle ja tarjoilu toimi muutenkin ihan hyvin. Tämä paikka oli kyllä Prahan keskiarvoa kalliimpi. Muutama olut, hampurilainen, ranskalaiset ja kastike irtosivat noin 18 euron hintaan. Burgerit olivat kuitenkin varsin maukkaita ja varsinkin paikan omatekemät erikoisdipit ja ketsuppi saivat kehuja. Mikään turistien keskittymä tämä ei myöskään ollut ja suurin osa ruokailijoista tuntui olevan paikallisia.

Maha täynnä oli hyvä lähteä hakemaan kurkun kostuketta. Albertista mukaan kämpille tarttui melkoinen määrä erilaisia oluita ja muita juomia. Näitä lähdettiin tuhoamaan muutamaksi tunniksi ennen illan lätkämatsia.

Koko seurueemme on suuria jääkiekon ystäviä ja erityisesti Lahen Pelicansin kannattajia. Polttarireissun yhtenä tarkoituksena oli käydä katsomassa jääkiekkoa, joten suuntasimme katsomaan HC Sparta Prahan perjantai-illan matsia PSG Zliniä vastaan. Omat odotukseni tätä ottelua kohtaan olivat aika matalalla, sillä lippuja oli mennyt kaupaksi todella kehnosti ja Spartan ottelut pelataan jättimäisellä O2 Arenalla.

Hurautimme metrolla paikalle ja kävelimme Ceskomoravskan asemalta lyhyen matkan hallille. Noin 7 euron hintaiset seisomapaikkaliput olimme ostaneet jo etukäteen. Turvatarkastus oli todella tarkka ja taskujen sisältö syynättiin samanlaisella laitteella kuin lentoasemilla. Kun koko porukka oli saatu sisään, haimme oluet ja siirryimme Sparta Prahan kannattajapäätyyn.

Sparta Prahan pelaajat saapuivat jäälle suuren taistelukypärän sisästä. Peli alkoi todella vauhdikkaasti, mutta usein tuntui, ettei järki ollut ihan mukana. Toisinaan kentällä nähtiin hienoja läpisyöttöjä, mutta pääosin peli oli melkoista kohkaamista. Fyysistä peliä ei kumpikaan joukkue juurikaan esittänyt. Huikeita tekopaikkoja ei paljoa siunaantunut mutta kahdeksannella peliminuutilla Sparta osui peräti kahdesti. Toisessa erässä Zlin pääsi peliin mukaan kavennettuaan lukemiksi 2-1, mutta kolmannen erän 13. minuutilla Sparta lisäsi johtoaan. Loppuun saatiin pientä kirin poikasta, kun Zlin tuli vielä maalin päähän, mutta loppulukemiksi jäi kuitenkin 3-2. Tunnelma pelissä ei ollut kovinkaan kummoinen, vaikka varsinkin Spartan kannattajapääty viritteli lauluja ja huutoja lähes koko ajan. Muutaman kerran myös sivukatsomoista lähdettiin huudatuksiin mukaan. Zlinistä oli saapunut paikalle pieni kannattajaporukka, joka erottui toisesta päädystä keltaisissa paidoissaan. Kovin paljoa heidän huudoista ja lauluista ei toiseen päätyyn asti kuullut. Illan yleisömäärä oli vain reilut 7000, joka oli noin puolet O2:sen kapasiteetista.

Perjantai-ilta otettiin matsin jälkeen suhteellisen iisisti. Yhdessä olutravintolassa käytiin, mutta sieltä suunnattiin ihmisten aikoihin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle oli luvassa lisää ohjelmaa.

Lauantaina tiedossa oli melkoinen seikkailu, sillä lähdimme katsomaan katsomaan Tsekin toiseksi korkeimman sarjatason jääkiekkoa Jihlavaan. Tuon n. 50 000 asukkaan kaupungin ylpeys Dukla Jihlava putosi viime kauden päätteeksi pääsarjasta ja on hakemassa kovasti nousua takaisin. Perinteitä Jihlavassa riittää ja se on voittanut Tsekkoslovakian aikaan mestaruuden useaan otteeseen. Dukla Jihlava oli aikoinaan armeijan joukkue, joten he saivat sitä kautta käyttöönsä monia huippupelaajia. Viime aikoina kaivoskaupungin joukkue on pelannut lähinnä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, käyden toisinaan piipahtamassa pääsarjassa.

Lähtiessämme puolen päivän aikaan junalla kohti Jihlavaa, ei tulevalla sulhasella ollut vielä aavistustakaan päivän kohteesta. Pieniä vihjeitä annoimme junamatkan aikana ja puimme hänen päälleen myös ikivanhan pelipaidan. Eräs seurueemme jäsen oli saanut kaivettua jostain1990-luvun alun Hockey Reippaan pelipaidan legendaarisen Olrich Valekin nimellä. Valek oli aikoinaan yksi suosituimpia pelaajia lahtelaisfanien keskuudessa ja mies on legenda myös kasvattajaseurassaan Dukla Jihlavassa. Jihlavan lähestyessä tuo kulttuuriaarre alkoi kerätä koko ajan enemmän katseita.

Jihlavaan saapuessa huomasimme, että meillä onkin vielä jonkin verran talsittavaa kohti keskustaa. Onneksi olimme valmistautuneet matkaan asiaan kuuluvin eväin, joten marssi lähiön läpi kohti keskustaa ei ollut niin paha rasti. Aikaa ottelun alkuun oli onneksi vielä riittävästi, joten ehdimme mennä syömään ennen ottelua. Jihlavan vanhasta kaupungista löytyi perinteinen tsekkiläinen ravintola. Itse otin jänistä. Ruoka ja varsinkin juoma olivat ihan hyviä, mutta annoksella olisi voinut olla hieman enemmän kokoa.

Ruokailun jälkeen piti lähteä jatkamaan saman tien kohti Jihlavan jäähallia. Reilun kolmen euron hintaiset seisomapaikkaliput sai ostettua hyvin ovelta ja tässä paikassa ei ollut turvatarkastuksista tietoakaan.

Jihlavassa oli todellinen vanhan liiton jääkiekkotunnelma. Kylmä betonihalli on nähnyt parhaat päivänsä, mutta tunnelmaa siellä voi aistia paremmin kuin moderneilla monitoimiareenoilla. Olimme melko varmasti ainoat ulkomaalaiset koko hallissa, mutta meitä kohdeltiin tuolla oikein ystävällisesti, vaikkei englantia osattu kuin välttävästi. Olrich Valekin vanha paita herätti tietysti kunnioitusta, mutta eniten keskustelua tuli Pelicansiin Jihlavasta siirtyneestä 18-vuotiaasta maalivahti Jakub Skarekista. Hän teki kesällä NHL-sopimuksen New York Islandersiin, mutta pelaa tämän kauden vielä Lahessa. Nuorukainen on yksi tämän hetken lupaavimmista tsekkiveskareista ja Jihlavan omana poikana suuri ylpeyden aihe.

Seurueemme katsoi matsia kannattajaporukan lähettyvillä, jotka olivat myökkäämässä pitkällä sivulla seisomapaikoilla. Osa kannattajista oli tuonut peliin omia oluita, mutta suurin hämmästyksen aihe oli kirkas lasipullo, jonka sisältö taisi olla jotain kotipolttoista viinaa. Vieraanvaraiset jihlavalaiset tarjosivat ponua myös lahtelaisille ja meidänkin porukasta lähdettiin lauluihin mukaan, vaikkei kukaan ymmärtänyt sanaakaan, mitä laulettiin. Kotikannattajien lisäksi vierasjoukkue Slavia Prahan perässä oli saapunut pienehkö kannattajaryhmä. Tuo Prahan kakkosseuraksi jumahtanut perinnejoukkue oli koko ottelun melko pahasti köysissä ja hävisi ottelun lukemin 3-0. Pelin taso ei päätä huimannut, mutta Jihlavan seikkailu oli siitä huolimatta erittäin onnistunut. Ottelun tunnelma päihitti eilisen, vaikkei yleisöä ollut Jihlavassa kuin 2255. Valitettavasti bussiin tuli kiire, joten meidän piti jättää katsomo hieman ennen ottelun loppua. Bussimatka meni nopeammin kuin junalla ja saavuimme Prahaan alle kahdessa tunnissa.

Lauantai-ilta jatkui Prahan yössä tappiin asti. Seuraavalle päivälle suunnitelmissa oli lähinnä pientä ulkoilua Prahan vanhassa kaupungissa. Osa seurueesta osti matkamuistoja, vähän ruokailtiin ja yksi ryhmäkuvakin tuli otettua Vltava-joen varrella. Jäähyväisoluet käytiin juomassa vielä Beergeek-olutravintolassa, ennen kun piti lähteä takaisin Regensburgiin. Reissu oli todella timanttinen ja täynnä upeita muistoja. Kohta nähdään taas Lahessa!