Der Clubin kotipeli ja englantilaisen viikon protestit

Viime viikonloppu meni hieman rauhallisemmissa merkeissä jalkapallon saralla. Lauantaina matkustin kuitenkin Nürnbergiin katsomaan FC Nürnbergin kauden toista kotipeliä. FC Nürnberg, eli "Der Club" on tunnettu siitä, että he ovat sahanneet ensimmäisen ja toisen Bundesliigan väliä enemmän kuin mikään muu joukkue. FCN on pudonnut historian saatossa peräti 8 kertaa Saksan korkeimmalta sarjatasolta. Viime aikojen kovin saavutus on eittämättä Saksan cupin, eli DFB-Pokalin voitto vuonna 2007. Viime kaudella Nürnbergissä pelattiin vielä 2. Bundesliigaa, mutta täksi kaudeksi nousu pääsarjaan onnistui jälleen.

FC Nürnbergin matsiin lippujen hankkiminen ei tuota tavallisesti kovin suurta päänvaivaa, ellei kyseessä ole erityisen tärkeä peli, tai vastustajana Bayern München tai Borussia Dortmund. Nürnbergin seuralegendan mukaan nimetyllä Max-Morlock-Stadionilla on 50 000 paikkaa, joten tilaa riittää. Lauantain pelissä vastustajana oli Hannover 96, joten ihan mielenkiintoisimmasta joukkueesta ei ole kyse. Yleisöä tähän mittelöön saapui 36736 henkeä.

Olin ostanut 26 euron hintaisen istumapaikkalipun stadionin eteläpäätyyn. Tällä lipulla pystyi kulkemaan ilmaiseksi Nürnbergin julkisen liikenteen alueella, joten säästin junalipun hinnasta muutaman euron, kun ostin lipun vain alueen rajalle ja rajalta takaisin Regensburgiin. Matka taittui mukavasti Regionalbahnilla Neumarktin asemalle asti, josta vaihdoin S-Bahniin, joka matkasi suoraan stadionille. Paikalla olikin mukavasti väkeä aistimassa tunnelmaa ja perussaksalaiseen tyyliin bratwurst kärysi ja olut kuohusi. Ajan sai siis mukavasti kulumaan ennen peliä. Ennen aloituspotkua nähtiin Nürnbergin kannattajien toimesta hieno koreografia, jolla juhlistettiin FC Nürnbergin ja Rapid Wienin kannattajien ystävyyssuhdetta. Tällaiset "Freundschaftit" ovat hyvin yleisiä Saksassa ja joskus kannattajaryhmien väliset ystävyyssuhteet ovat jopa kansainvälisiä, kuten tässä Nürnbergin ja Rapidin kohdalla käy ilmi. Koreografioita on muutamia tullut Nürnbergissä nähtyä ja voi sanoa, että luova katsomotaide on Nürnbergissä hallussa.

Nürnbergissä on ihan mukava tunnelma, mutta kenttää ympäröivät juoksuradat syövät hieman fiilistä. Hannoverista oli saapunut ihan hyvä vieraskannattajien ryhmä paikalle, heiltä nähtiin pieni lippumeri ennen peliä.

Peli oli taattua Bundesliigaviihdettä. Päälimmäisenä jäi kuitenkin mieleen tuomarin sekoilut VAR-tarkistusten kanssa ja varsinkin kotijoukkueen maalin hylkääminen jälkikäteen herätti paljon närää kotiyleisössä. Tällaisten pelleilyjen vuoksi en oikein suhtaudu videotarkistuksiin kovin positiivisesti. Lopulta oikeus voitti ja Nürnbergin supervaihtomies Törles Knöll iski 76 ja 77 minuutilla Nürnbergin 2-0 voittoon. Voitonjuhlia en ehtinyt jäädä katselemaan, sillä piti kiirehtiä junaan. Nürnbergin stadionin pysäkille tulee välittömästi pelin jälkeen juna, jolla pääsee suoraan Müncheniin asti. Juna kulki myös Regensburgin kautta, joten tämän erikoisjärjestelyn ansiosta pääsin kotiin reilussa tunnissa loppuvihellyksen kautta. Jos jotain Saksassa osataan, niin tällaisten tapahtumien järjestäminen.

Tällä viikolla Saksassa oli ns. "Englantilainen viikko", jolloin tavallisuudesta poiketen pelataan yksi ottelukierros keskellä viikkoa. Tälle kierrokselle Saksan kolmen korkeimman sarjatason kannattajaryhmät olivat sopineet 20 minuutin hiljaisesta protestista Saksan jalkapalloliittoa vastaan. Saksan jalkapalloliiton ja kannattajaryhmien välillä on ollut jo pitkään suuria skismoja ja monenlaista protestointia näkee peleissä usein. Kannattajat syyttävät liittoa korruptiosta, jalkapallon kaupallistamisesta ja sen viemisestä koko ajan kauemmaksi lajin juurilta. Tällainen protesti nähtiin myös keskiviikkona Regensburgissa, kun SSV Jahn kohtasi FC Heidenheimin. Ennen peliä kannattajat jakoivat katsomoon tällaisia infolappuja ja ilmoittivat myös mikrofonin välityksellä, että nyt ollaan ensiksi hiljaa.

Protesti toimi ainakin Regensburgissa hyvin. Katsomosta kuului vain puheensorinaa ja aplodeja hyville suorituksille, mutta minkäänlaisia kannatushuutoja tai lauluja ei kuultu ensimmäisen 20 minuutin aikana. Ero tavalliseen älämölöön oli valtaisa. Myös SSV Jahn Regensburg oli seurana ilmoittanut solidaarisuuttaan kannattajien protestille ja alkulämmittelyssä pelaajat kantoivat paitoja, joilla osoitettiin tukea. Jahn iski 20 minuutin aikana kaksi maalia ja näiden jälkeen ei kuultu maalilaulua eikä stadionkuuluttaja hehkuttanut maaleja tuttuun tapaansa. Ironista on, että kaikki ottelun maalit nähtiin ensimmäisen 20 minuutin aikana. SSV vei pelin nimiinsä lukemin 2-1 ja saalisti tärkeät kolme pistettä reilun 8000 katsojan edessä. Peli oli Regensburgille tyypillistä kovaa taistelua, mutta tällä kertaa ruuti oli hyökkäyspäässä tarpeeksi kuivaa. Tunnelma ei yltänyt aivan viikonloppupelien tasolle, mutta voittoa oli mukava juhlia.

Neljä matsia viiteen päivään

Jalkapallokausi on saatu Saksassa jo hyvään vauhtiin. Viime viikonloppuna päästiin asiaan myös jääkiekon puolella, kun kahden korkeimman sarjatason avauskierrokset pelattiin perjantaina ja sunnuntaina. Jääkiekkoa pelataan tavallisesti täydet kierrokset perjantaisin ja lauantaisin, kun lauantai on pyhitetty täysin jalkapallolle, vaikka pelipäiviä on perjantain ja sunnuntain lisäksi nykyään jopa maanantaisin, mikä on herättänyt suurta protestointia saksalaisissa jalkapallofaneissa. Cupin pelit ja ns. "englantilaiset viikot", jolloin pelataan toisinaan keskellä viikkoa, ovat toki eri asia, mutta viikonloppukierroksen venyttäminen maanantaille isompien Tv-tulojen myötä ei miellytä kannattajia. Saksassa oman joukkueen perässä matkustetaan todella ahkerasti pitkiäkin matkoja ja tietysti isoimpien seurojen kannattajia asuu ympäri maata, jolloin vieraskannattajien katsomoissa on yleensä myös hyvä meno. Viikonloppu on luonnollisesti maanantaita parempi vieraspeleihin matkustamisen kannalta.

Mitä tulee kannattajaryhmien vierasreissuille mobilisoimiseen, ovat Dynamo Dresdenin kannattajat eräitä Saksan kovimpia. Itse olen yhden Dynamon kotipelin (2014, 3. Liga, vastassa Borussia Dortmund II) lisäksi nähnyt Dynamon kannattajat Regensburgissa ja Nürnbergissä. Dynamon kannattajilla on joidenkin ryhmittymien äärioikeistolaismielipiteiden vuoksi melko huono maine Saksassa varsinkin 1990-luvun hulinoiden vuoksi, mutta eräiden idioottien vuoksi en lähde koko ryhmää teilaamaan, sillä meno katsomossa on ollut joka kerta timanttista, vaikka kentällä suurin menestys on DDR:n hajoamisen jälkeen karttanut Dynamoa. Viime perjantaina Dynamo Dresden saapui SSV Jahnin vieraaksi Regensburgiin ja siellä olin tietysti itsekin paikalla. Enpä ollut ainoa suomalainen, sillä stadionille vievässä bussissa törmäsin isohkoon ryhmään suomalaisia jalkapalloturisteja. Hyvässä nousuhumalassa olleen porukan kanssa tuli turistua niitä näitä jalkapallokulttuurista, Jahn Regensburgista ja Dynamo Dresdenistä, ennen kun he suuntasivat omaan katsomoonsa. Mukava oli törmätä suomalaisiin täälläkin, sillä Regensburg ei ole erityisen suosittu kohde jalkapalloturistien keskuudessa, vaikka syytä ehkä olisi. 

Tämä turistien ryhmä sai kokea hyvätunnelmaisen jalkapallo-ottelun, jonka tulos valitettavasti jäi Regensburgin kannalta mollivoittoiseksi. Dynamo sai raavittua uuden valmentajan tuomassa nosteessa pienellä tuurillakin 0-2 vierasvoiton vajaan 14 000 katsojan edessä Regensburgin iltavalaistuksessa. Jahnin viimeistely oli perinteisen heikkoa ja Dynamo rokotti todella tehokkaasti harvoista paikoistaan. Jahnin olisi syytä raapia seuraavista peleistä taas pisteitä, sillä tällä hetkellä putoamiskarsinnoista erottaa SSV:n vain yksi piste. Onhan tässä toki kautta vielä jäljellä...

Lauantaille olin miettinyt visiittiä Bayern Münchenin peliin. Vastassa olisi ollut Bayer Leverkusen ja Suomen oma Lukas Hradecky. Hradecky vs. Neuer-taisto olisi toki kiinnostanut, mutta huomasin Austria Salzburgin pelaavan 85-vuotisotteluaan samana päivänä. Tuo maalivahtien taisto olisi ollut oikeastaan ainoa syy mennä katsomaan peliä Allianz Arenalle, jossa Bayern luultavasti voittaa turistien ja gloryhuntereiden keskellä taas kerran (huolimatta Hradeckystä) useammalla maalilla, joten päätin lähteä tukemaan huikeaa Salzburgin kulttuuriseura Austriaa, kun Kathrinkin oli muualla kuuntelemassa Passengerin konserttia illalla. Bayern-ticketillä pääsee matkustamaan myös Salzburgiin asti, vaikka kaupunki sijaitseekin Itävallan puolella. Reilu kolmen tunnin matka oli hieman puuduttava, mutta pieni kävelykierros upeassa Salzburgissa piristää aina. Nappasin keskustasta heikohkon Dönerin sekä Billasta kylmän matkaoluen ja aloin talsimaan stadionille parin kilometrin päähän keskustasta. 

Austria Salzburg vietti tänään 85-vuotisjuhliaan, vaikka nykyinen seura onkin perustettu vuonna 2005 "uudelleen". Red Bullin energiajuomahirviö osti alkuperäisen seuran tuolloin ja hylkäsi alkuperäiset värit, nimen vaihtuessa FC Red Bull Salzburgiksi. Osa porukasta ei tätä luonnollisesti sulattanut ollenkaan ja kannattajat perustivat perinneseuran uudelleen. Tämä porukka koki nousun toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mutta pelaa talousvaikeuksien vuoksi nykyään neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Salzburger ligassa. Siitä huolimatta uskollisimmat kannattajat eivät ole omiaan hylänneet ja katsojia käy normaalisti tuhannen molemmin puolin. Tänään vuorossa oli erikoistapahtuma, vaikka vastassa olikin todellinen kyläseura USV Thalgau. Kannattajat myivät stadionin ulkopuolella hienoja paitoja, joka itsellenikin tarttui 7 eurolla mukaan. Hieno koreografiakin oli valmisteltu kannattajien toimesta päätykatsomoon ja sen jälkeen vuorossa oli "syntymäpäiväkynttilöiden" polttaminen, sillä tällä tasolla ei ole ihan niin justiinsa, vaikka vähän soihduttelisi.

Peli oli tasoltaan tietysti huomattavasti heikompaa, kuin mitä Münchenissä olisi ollut tarjolla, mutta tunnetta ja tunnelmaa tästä pelistä löytyi roppakaupalla. Näin jalkapalloromantikkona tuen tätä seuraa todella mielelläni ja nautin upeasta tunnelmasta täysin rinnoin. Katsojia paikalla oli arviolta 1500 ja meinkin muistutti jotain Balkanin liigoja, kun puolet yleisöstä on kannattajapäädyssä laulamassa. Erona Balkaniin on se, että palvelut stadionilla ovat hieman toista luokkaa kuin siellä tavallisesti. Maistuvaa Stieglin olutta sai ja alasarja kävi ihan hyvästä viihteestä. Austria pääsi juhlimaan synttärien kunniaksi 4-2 voittoa Thalgausta, mutta kiinnostavinta tänään oli ehdottomasti huikea stadionin huikea tunnelma. Tämä edustaa minusta jalkapalloa aidoimmillaan! Vahva suositus kaikille, menkää katsomaan Austriaa, jos satutte Salzburgissa käymään ja jättäkään Red Bullin tölkit hyllylle.

Harjoituskenttä ja vuoret taustalla

Salzburgista kotiuduin puoleen yöhön mennessä. Seuraavalle päivällekin minun oli keksittävä tekemistä, sillä Kathrinkin oli koko päivän töissä viinifestivaaleilla. Päätin suunnata jääkiekkopeliin Nürnbergiin katsomaan Ice Tigersin DEL-liigan kotiavausta Eisbären Berliiniä vastaan. Ostin matsilipun jo etukäteen, sillä siten säästin hieman junalipun hinnasta, kun matsilippu kelpaa Nürnbergin paikallisliikenteen alueella myös julkisissa. Pelin taso oli vielä hieman kesäterässä, mutta tunnelma oli oikein hyvä. Ice Tigers pääsi kostamaan viime kevään katkeran välierätappion ja voitti jännittävän pelin lukemin 4-3. Yleisöä paikalle oli saapunut rapiat 5000. Eisbäreniäkin oli kannattamassa muutaman sadan äänekäs kannattajaryhmä

Maanantai oli välipäivä matsien suhteen, mutta tiistaina pelattiin Regensburgissa mielenkiintoinen harjoituspeli Saksan alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta vastaan. Tällä kertaa myös Kathrin lähti mukaan matsiin. Juniorimaajoukkue taisteli parhaimmillaan hyvin, mutta oli suurissa vaikeuksissa varsinkin Eisbären Regensburgin ykkösketjun tsekkikaksikkoa vastaan. Fyysisyyttä oman maalin edessä ei juuri löytynyt kokeneempia pelaajia vastaan, vaikka Eisbärenilläkin on hyvin nuori joukkue. Virheet olivat välillä karmivia ja välillä tuntui, että Eisbären saa tehdä mitä lystää.  Ensimmäisessä erässä Eisbären latoi peräti viisi maalia taululle, mutta kaksi seuraavaa erää olivat tasaisempia. Loppulukemat olivat peräti 8-5 Eisbären Regensburgille vajaan 1200 katsojan edessä. Regensburgin 16- vuotias keltanokka Fabian Herrman esitti hienon debyytin miesten joukkueessa kahden maalin voimin. Nimi kannattaa panna muistiin, näkemäni perusteella voisi olla joskus kova nimi, jos treenaaminen kiinnostaa jatkossakin.

La revedere

Syyskuun 6-11. päivä tuli vietettyä Romaniassa Transylvanian upeissa maisemissa. Tuonne on ollut tarkoitus matkustaa jo pidemmän aikaa ja nyt satuimme löytämään todella halvat lennot Wizzairin kautta Nürnbergistä Sibiuun. Sibiu on historiallinen kaupunki, josta on lyhyt matka tärkeimpiin Transylvanian nähtävyyksiin. Se sopi siis hyvin tukikohdaksi erilaisiin päiväreissuihin ja illaksi oli mukava mennä nauttimaan paikallisesta kahvilakulttuurista kaupungille.

Ensimmäisenä päivänä saavuimme Romaniaan noin kello 17.00 paikallista aikaa. Tämän päivän käytimme Sibiun kaupungin tutkimiseen. Noudimme kyllä vuokra-auton jo tälle päivälle suoraan Sibiun pieneltä lentoasemalta. Saimme pienen Opel Corsan allemme ja ajoimme sillä ensimmäisenä päivänä vain Siebenburgen Apartments-majapaikkaamme. Tätä majoitusta voi vain suositella. Se oli kahden hengen huone tavallisessa kerrostalossa noin kilometrin päässä Sibiun keskustasta. Auton sai hyvin parkkiin ja huone oli viihtyisä sekä moderni. Palvelukin pelasi hyvin. Suihkun letku hajusi heti kättelyssä, mutta sitä tultiin korjaamaan, kun ilmoitimme asiasta majoitusta järjestävälle taholle Whatsappin kautta. 

Kaupungille kerkesi siis hyvin kiertelemään valoisan aikaan, kun olimme ensin asettuneet taloksi majapaikkaamme. Sibiu on noin 150 000 asukkaan kaupunki, joka oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2007. Arkkitehtuuriltaan se on hyvin saksalaistyyppinen ja historiallinen keskusta lienee kunnostettu hiljattain. Keskustan läheltä löytyi jokin hylätty teollisuusalue, mutta muuten stereotypiat karusta ja rapistuneesta Romaniasta eivät tämän kaupungin kohdalla toteutuneet. Sibiun pääaukiolla oli käynnissä jokin uskonnollinen tapahtuma. Tarkemmin emme tienneet, miksi sitä vietettiin juuri nyt, mutta paikalle oli saapunut lippujen perusteella myös ulkomaalaisia vieraita ainakin Ruotsista, Saksasta ja Isosta-Britanniasta asti. Jokin ortodoksinen jumalanpalvelus nähtiin, mutta ohjelmaan kuului myös esimerkiksi perinteisiä kansantansseja. 

Historiallinen keskusta oli melko nopeasti nähty ja menimme sitten syömään. Ruoka ei ollut Romaniassa kovinkaan kallista, mutta maultaan se ei ollut mitään kovinkaan erikoista. Romanialainen ruoka ei ilmeisesti eroa kovin paljoa saksalaisesta, lihaa ja perunaa käytetään paljon. Romanialaisten ravintoloiden asiakaspalvelu oli ihan peruskohteliasta, mutta melko hidasta. Ruokailtuamme siirryimme vielä terassille oluelle ja sitten kävelimme takaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli tarkoitus herätä hieman aikaisemmin.

Yksi reissun odotetuimmista kohteista oli Transfagarasan-vuoristotie. Entinen kommunistijohtaja Nicolae Ceausescu rakennutti sen armeijakäyttöön 1970-luvulla ja nykyään se on suosittu maisemareitti. Tie on melkoisen mutkainen, mutta verrattain hyvässä kunnossa. Talviaikaan se on suljettu, mutta meillä oli sään puolesta tuuria, vaikka joitain pilviä näkyikin. Matkan varrella vastaan tuli yksi iso ryhmä lampaita, mutta muuten matkanteko sujui mainiosti. Ensiksi ajelimme pikkuhiljaa ylemmäksi jylhien metsien läpi, kunnes maisema muuttui puuttomammaksi ja karummaksi. Näkymät muistuttivat jopa hieman Islantia. Viimeinen nousu oli todella mutkainen ja ylhäältä oli hieno katsella mutkittelevaa tietä ja taustalle avautuvaa laaksoa. Korkeimmillaan tie nousi hieman yli 2 kilometrin korkeuteen.  Huipulla on myös hieno järvi, jonka lähistöltä löytyivät parhaat näköalapaikat. Turisteja oli toki jonkin verran, mutta vuoriston ilmapiiri tuntui silti rauhoittavalta ja vaikuttavalta. Tätä vuoristoreittiä voin suositella kaikille, jotka arvostavat vuoristomaisemia, mutta ovat ehkä hieman laiskoja kipuamaan omin voimin vuoren huipulle. Patikointireittejä löytyy myös, joten täällä on jokaiselle jotakin.

Vuoren huipulta matka jatkui pitkän tunnelin kautta kohti toista puolta Transfagarasanista. Toiseenkin suuntaan näkymät olivat hyvät. Tie jatkui kohti isompaa järveä ja aivan Transfagarasanin lopussa oli valtava pato. Tuollaista betonirakennelmaa en muista koskaan nähneeni.

Transfagarasanilla tie oli melko hyvää. Google maps ohjasi meidät sen jälkeen eräälle pienemmälle tielle, joka oikaisi hieman isommalle tielle, jota pitkin pääsimme nopeiten takaisin Sibiuun. Tämä pikkutie oli varsinainen neronleimaus Herra Googlelta, sillä tie oli aivan hirveässä kunnossa. Asfaltoidut kohdat olivat täynnä valtavia monttuja, mutta tämäkin oli pientä verrattuna tieosuuteen jota taitoimme varmaan kymmenen kilometriä. Tämä "tie" vaikutti enemmän ojanpohjalta, jonka pinta koostui paikoitellen nyrkinkokoisista kivenmurikoista. Tien varrella näkyi välillä niin isompia, paksuja dieselsauhuja puskevia autoja kuin myös hevosrattaita, joita todella näkyi Romanian maaseudulla säännöllisesti. Koirat, kissat, kanat, kukot ja lehmät olivat myös tavallisia vieraita Romanian teillä. Onneksi Corsa kesti tämän koettelemuksen hyvin ja selvisimme lopulta hieman paremmalle tielle ja lopulta pääsimme ajamaan samettiselta tuntuvaa isompaa tietä kohti Sibiuta.

Ensimmäinen kokonainen reissupäivä oli upea. Käväisimme katselemassa perjantai-illan elämää Sibiun keskustassa ja nukuimme hieman pidempään ennen seuraavan päivän seikkailuja. Tänään ajoimme hieman lyhyemmän pätkän kohti Sighisoaran historiallista kaupunkia. Vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Sighisoara on oikein hieno, pienehkö kaupunki, joka oli melko nopeasti nähty. Kävimme syömässä ja ajoimme sitten takaisin Sibiuun hieman pienempiä teitä. Tällä kertaa katsoimme hieman tarkemmin, ettemme joutuisi taas vastaaville kinttupoluille kuin eilen. Tällä kertaa tie oli jopa kokonaan päällystetty. Eräässä pienessä romanialaiskylässä näimme hääkulkueen perinteisiin asusteisiin pukeutuneena. Perinteet tuntuvat elävän pienissä kylissä todella vahvasti. Hevosia käytetään yhä paljon ja häämenotkin näyttivät varsin perinteisiltä. Toisaalta Romanian teillä näkyi myös paljon uusia mersuja ja bemareita, joilla kaahattiin päättömästi jopa taajama-alueilla. Romanialainen liikennekulttuuri eroaa todella paljon Suomesta ja myös Saksasta, mutta jos osaa itse käyttää hieman röyhkeyttä, mutta pitää samalla pään kylmänä, niin ihan hyvin siellä selviää.

Sunnuntaina minulle nousi hieman kuumetta, joten otimme aamun todella rauhallisesti. Oloni koheni hieman ja teki mieli nähdä lisää, joten lähdimme ajamaan kohti Brasovin kaupunkia. Matkan varrella pysähdyimme Fagarasanin kaupungissa, jossa oli hieno kirkko ja linnoitus.

Brasovissa asuu hieman alle 300 000 asukasta. Sieltäkin löytyy historiallinen keskusta, mutta se ei tuntunut tuovan mitään lisäarvoa Sibiuun ja Sighisoaraan nähden. Energiaa kaupunkikierrokselle ei ollut myöskään kovin paljoa. Varmasti mukava kohde Bukarestiin matkustaville turisteille, mutta meille siellä ei ollut mitään erikoista.

Brasovin suosio matkakohteena perustuu ilmeisesti suurelta osin lähistöllä sijaitseviin linnoihin. Kävimme katsomassa näistä kahta: Rasnovin ja Branin linnoja. Kumpaakin tyydyimme katsomaan kauempaa, sillä alkoi olla jo hieman myöhä. Rasnovin linna näytti jo kauempaa katsoen varsin isolta ja siellä olisi ehkä paremmalla ajalla voinut käydä sisälläkin. Branin linna taas on suosittu lähinnä Dracula-tarinoiden myötä ja sen lähelle on rakennettu varsinainen turistihelvetti. Paikka oli todella luontaantyöntävä, vaikka onhan se linna ihan hieno.

Meillä oli vielä yksi kokonainen päivä jäljellä Romaniassa. Päätimme ajaa toisen tunnetun vuoristotien, eli Transalpinan läpi. Tämä tie oli melkoisen metsäinen ja maisemat muistuttivat välillä jopa Lappia. Teimme ilmeisesti virheen, sillä tämä tie olisi kaiketi jatkunut vielä pidempään, kun  käännyimme jo toiseen suuntaan kohti Hunedoaraa. Tie oli taas melkoisen kehnoa ja lampaitakin sattui tielle isompi joukko, joita lammaspaimenet hätistelivät oluet käsissä tiehensä maantieltä. Matkan varrella näkyi myös todella karuja hiipuneita teollisuuskaupunkeja, joihin myös Hunedoara kuuluu. Siellä vetonaulana on kuitenkin upea linna, joka löi kyllä laudalta Branin ja Rasnovin helposti. Emme menneet täälläkään sisälle asti. Usein tällaiset linnat ovat hienompia ulkoa kuin sisältä. Hunedoaran linna oli jo riittävä syy poiketa hieman reitiltä kohti Sibiuta.

Viimeisenä iltana kävimme vielä tuhlaamassa viimeiset Romanian leit baarissa ja supermarketissa. Katselin huoneiston televisiosta myös Serbia-Romania-futismatsin. Oli melkoisen viihdyttävä peli, joka päättyi 2-2-lukemin. 

Romaniaa voin suositella matkakohteena todella lämpimästi. Ainakin Transylvaniassa maisemat ovat todella upeita ja myös historiallisten kaupunkien ystäville löytyy nähtävää. Pientä seikkailuhenkeä tarvitaan ja autolijan on syytä olla hieman kokeneempi, jolta löytyy riittävää rohkeutta suhailla Romanian oman elämänsä kimiräikkösten kanssa. Hintataso on todella halpa ja turistit eivät ole tätä maata vielä löytäneet, joten autenttista Romaniaa on edelleen nähtävissä. Paikalliset puhuivat yllättävänkin hyvää englantia ja erityismaininnan saa romanialainen internetverkko, joka on ilmeisesti maailman viidenneksi nopein.(!) Joskus pitää käydä uudestaan Romaniassa, ehkäpä Bukarestin suunnassa sillä kertaa. La revedere, eli näkemiin!