In Ulm, um Ulm und um Ulm herum

Viime lauantaina oli mukavasti aikaa reissata johonkin jalkapallon perässä, koska Kathrinkin oli koko päivän töissä. Vaihtoehtoina oli lähteä Fürthiin katsomaan 2. Bundesliigaa tai matkata Ulmiin Regionalliga-peliin. Päädyin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska SSV Ulmin peli alkoi hieman myöhemmin, joten sain nukkua hieman pidempään. Lisäksi Ulmiin on suora junayhteys Regensburgista, Fürthiin mennessä täytyy vaihtaa joko S- tai U-Bahniin Nürnbergissä.

Regionalligaa on tullut kerran aiemmin nähtyä Ulmissa. Kaupungin keskusta on todella hieno idyllisinä ristikkotaloineen. Tunnetuin maamerkki on kuitenkin jättimäinen Ulmer Dom ja sen 161 metrinen kirkontorni, joka on siten maailman korkein. Turistikierros tuli tehtyä jo viime visiitillä, joten tällä kertaa marssin Neu-Ulmin asemalta suoraan stadionille. Tonavan kautta tuli kuitenkin käveltyä, josta näkyi hieman vanhaa kaupunginmuuria ja massiivinen kirkontorni.

Sää ei ollut häävi, mutta päätin kuitenkin uhmata tihkusadetta ja ostaa lipun seisomakatsomoon (9 €). Ulmissa on havaittavissa lievää jalkapallohuumaa, sillä SSV Ulm yllätti Saksan cupin (DFB-Pokal) ensimmäisellä kierroksella hallitsevan cupvoittaja Eintracht Frankfurtin. Silloin stadion oli loppuunmyyty (18 000 katsojaa), mutta tänään väkeä saapui ehkä huonosta säästäkin johtuen paikalle vajaat 1800. SSV Ulmin Donau-stadion on melkoisen iso seuran tarpeisiin ja juoksuradatkin pilaavat hieman tunnelmaa. Pienehkö kannattajaryhmä piti läpi ottelun kuitenkin kohtuullista meteliä. Ulm on vakiinnuttanut paikkansa Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Regionalligassa, mutta seura on käynyt pelaamassa yhden kauden jopa Bundesligassa kaudella 1999/2000. Sen jälkeen rahat ilmeisesti loppuivat ja seura syöksyi takaisin alasarjoihin. 1000-2000 peruskatsojan joukko ei ole kuitenkaan hylännyt omiaan.

Vastassa Ulmilla oli perinneseura FC 08 Homburg Saarlandista. Tämäkin seura on piipahtanut Bundesligassa, mutta visiiteistä on aikaa jo yli 30 vuotta. 1990-luvulta lähtien seura on pelannut alasarjoissa, mutta nyt Homburg johtaa Regionalligaa, joten ehkä valoa on tunnelin päässä. Vieraskannattajiakin oli saapunut omiensa perässä n. 50 hengen ryhmä.

FC Homburgin vihreät värit olivat tänään valttia. Joukkue teki paikoistaan maalit ja onnistui pienellä tuurillakin hoitamaan kolme pistettä Saarlandiin. Ulmin peli näytti paikoitellen ihan hyvältä, mutta muutamaa hyvää suoritusta seurasi usein täydellinen oikosulku. Vähän on vaikea kuvitella, että tuo joukkue onnistui kaatamaan hallitsevan mestarin, mutta ehkä täyden kotiyleisön tuki ja vastustajan ylimielinen asenne siivitti SSV:n jatkoon. Voittihan HJK myös aikoinaan Schalken Eurooppaliigan karsinnoissa kotonaan, vaikka vieraissa kyyti olikin kylmää. Saksan cupissa vain yksi ottelu ratkaisee, joten vastaavia yllätyksiä nähdään toisinaan. Regionalligan peli oli ihan hyvää viihdettä ja tasoltaan verrattavissa ehkä Veikkausliigan keskiverto-otteluun. Stadionolutkin oli ihan jees, Ulmin omaa Gold Ochsen-olutta, eli kultaista härkää. "Ulmin nestemäistä kultaa".

Nestemäistä kultaa oli tarjolla lisää Regensburgissa. Olutfestarit ovat alkaneet Baijerissa, mutta minua ja Kathrinia ei kiinnosta mennä kuuntelemaan saksalaista iskelmää, tanssimaan pöydille ja juomaan ylihintaista olutta nahkahousuihin ja Dirndliin pukeutuen. Sen sijaan vaihtoehtomme syksyisin ja keväisin on "Anti-dult" Piratenhöhle-baarissa, joka on aina oikean Regensburger Dult-olutfestivaalin kanssa samaan aikaan. Siellä musiikki ja palvelu on huomattavasti parempaa ja litran tuoppi Eichhofener-olutta maksaa 4,50 €. Yksillä tuli siis käytyä lauantai-illan kunniaksi, mutta revittelyä ei harrastettu, kun huomennakin olisi taas matsipäivä.

Sunnuntaina oli jälleen vuorossa jalkapalloa Regensburgissa. SSV Jahnin vastustajaksi saapui Pohjois-Saksasta Holstein Kiel. Välimatkaa Regensburgin ja Kielin välillä on lähes 800 kilometriä, mutta silti vierasfanejakin oli paikalla ehkä 100 hengen porukka. Holstein Kiel on pelannut pienistä resursseistaan huolimatta jo viime kaudesta lähtien oikein hyvää jalkapalloa ja voitti tämän kauden avauspelissään jopa itsensä HSV:n, joka operoi puolestaan "hieman" isommalla budjetilla. SSV Jahnilla oli puolestaan alla voitto Ingolstadtista, mutta vierastappio Paderbornista ja nöyryyttävä putoaminen Saksan cupista viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa Chemie Leipzigiä vastaan. Odotukseni eivät olleet kovinkaan kaksiset, mutta tuloksena oli lopulta siedettävä 0-0 tasapeli, vaikka voittokin olisi ollut paremmalla viimeistelyllä otettavissa. Tunnelma oli kuitenkin stadionilla hyvä (yleisömäärä 8700) ja joukkue taisteli parhaansa mukaan, joten mukavaa oli, vaikka viimeistelystä puuttui tällä kertaa paras terävyys.

Ps. Tämän blogin otsikko on saksankielinen "Zungenbrecher", eli suoraan käännettynä "kielen murtaja". Suomeksi tuota sanaa on vaikea kääntää, mutta eräänlainen kieliloru on siis kyseessä, jonka sanominen on vaikeaa jopa natiivipuhujille. Suomen kielestä vastaava esimerkki olisi vaikkapa "Yksikseskös yskiskelet, itsekseskös itkeskelet, yksikseskös istuskelet, itkeskellen yskiskelet?"

Eisbärenin ensimmäinen harjoituspeli ja vieras Kataloniasta

Jalkapallon ohella käyn mielelläni katsomassa myös jääkiekkoa. Saksassa pelin taso ei ole aina ihan huippuluokkaa, mutta tunnelma on lähes poikkeuksetta priimaa myös alemmissa sarjoissa. Regensburgissa jääkiekkoa pelataan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Oberligassa, mutta yleisömäärät sijoittuvat tavallisesti jonnekin 1800-3500 tienoille. Pudotuspeleissä Regensburgin liki 5000-paikkainen Donau Arena voi olla jopa loppuunmyyty, vaikka lippujen hinnat ovat melkoisen korkeat alasarjoihin (12 € seisomaan aikuiselta). Itse en kuitenkaan valita ja tuen kannattamani seuraa mieluusti. Donau Arena on monitoimihalli, jossa järjestetään myös konsertteja ja fasiliteeteiltaan se kelpaisi hyvin pääsarjatasollekin. Viime perjantaina oli taas ensimmäisen harjoituspelin aika, johon vieraaksi Eisbären Regensburgin saapui EC Kitzbüheler Adler Itävallasta. Alppikaupungin seura pelaa Itävallan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Alps Hockey Leaguessa, jossa on joukkueita myös Sloveniasta ja Italiasta. Kitzbühelin "Kotkien" joukkueesta ei ollut Regensburgin "Jääkarhuille" juurikaa vastusta. Regensburgin nuori joukkue näytti hyvää taisteluilmettä ja peli näytti yllättävän valmiilta jo tässä vaiheessa kautta, vaikka omat odotukseni eivät ole tulevalle kaudelle kovinkaan korkealla. Eisbären Regensburg voitti matsin lukemin 7-2. Katsojia harjoituspeliin oli saapunut peräti 1404.

Lauantai-aamuna lähdimme Kathrinin kanssa kukonlaulun aikaan kohti Münchenin lentoasemaa, sillä Kathrinin Helsinki-aikainen kämppis Aida oli tulossa vierailulle Baijeriin. Aidan löydettyämme jatkoimme lentoasemalta lähijunalla kohti Müncheniä. Jätimme matkatavarat Hauptbahnhofin lokerikkoon (4 euroa, kannattaa varata 50 sentin, 1 euron tai 2 euron kolikoita). Olimme ostaneet Regensburgista valmiiksi kolmen hengen Bayern-ticketin, jolla saimme käyttää paikallisjunien lisäksi niin lähijunaa kuin metroakin Münchenissä koko päivän. Ajoimme yhden asemanvälin Karlsplatzille ja kävelimme Münchenin ydinkeskustassa Marienplatzille ja Viktualienmarktille. Keskustan pakollisista nähtävyyksistä kävimme vielä Residenzillä ja Odeonsplatzilla, kunnes päätimme suunnata syömään. Ajoimme metrolla Sendlinger Torille ja menimme erääseen lähistöllä sijaitsevaan Gasthausiin syömään peribaijerilaista ruokaa. Tarjolla oli Knödeliä ja Schweinsbratenia, sekä tietysti olutta.

Pakollisimmat turistinähtävyydet oli jo kierretty, joten suuntasimme Olympiaparkiin nauttimaan kauniista päivästä. Sielläkin oli melkoisen paljon ihmisiä ja eräänlainen tivoli oli kerännyt paikalle paljon lapsiperheitä. Kiipesimme kuitenkin Olympiabergille, josta näkee hyvin Münchenin keskustaan. Olympiabergin laidalta löytyi myös rauhallinen spotti, jossa kelpasi nauttia muutama olut ja ihailla maisemia.

Münchenistä jatkoimme matkaa Pfarrkircheniin ja Trifterniin, jossa Kathrinin vanhemmat asuvat. Tulimme perille sen verran myöhään, että menimme suoraan nukkumaan, sillä seuraavana päivänä vuorossa oli visiitti Burghauseniin. Tuo pienehkö kaupunki sijaitsee aivan Itävallan rajalla ja Salzach-joen toiselle puolelle on mahdollista kävellä Itävaltaan. Tunnetuin nähtävyys Burghausenissa on sen yli kilometrin pituinen linnoitus. Ehkäpä huonoista liikenneyhteyksistä johtuen turisteja Burghausenissa ei kuitenkaan näy paljoakaan. Linnoituksessa riittää ihmettelemistä, mutta myös joen varrella sijaitseva historiallinen keskusta on hieno. Aivan linnan vierestä löytyy myös pieni järvi, jossa voi uida pientä maksua vastaan upean linnan siintäessä taustalla.

Burghausenin jälkeen ajoimme Raitenhaslachin kylään, jonka luostarissa sijaitsee peribaijerilainen majatalo. Ruoka oli kyllä hyvää ja tarjolla oli myös erinomaista vehnäolutta. Istuimme syömässä ulkona, mutta kävimme myös sisällä katselemassa hienoa ruokasalia.

Luostarilta Kathrinin vanhemmat ajoivat meidän Burghausenin rautatieasemalle, josta jatkoimme matkaamme Regensburgiin. Meillä oli vielä kaksi päivää aikaa Regensburgissa, ennen kuin Aida lensi takaisin Kataloniaan. Regensburgin klassisimmat nähtävyydet tuli tietysti kierreltyä, mutta nautiskelimme illoista myös hyvän ruuan ja juoman parissa. Sää oli oikein mukava ulkona istuskeluun, mutta näytimme Aidalle myös erään suosikkibaareistamme, eli Piratenhöhlen. Siellä soi hieman raskaampi rock ja hinnat ovat oikein edulliset. Maanantai-iltaisin litran tuoppi irtoaa hintaan 3,80 €. Yksi riitti vallan hyvin. Viimeisenä iltana kävimme syömässä Cafe Dadassa, jossa on tarjolla erinomaisia vegeburgereita kohtuullisin hinnoin. Vietimme oikein mukavaa aikaa, joten seuraavaa vierailua pitää alkaa suunnittelemaan jo pian.

Würzburger Kickers

Viime viikonloppuna SSV Jahn ei pelannut kotipeliä, joten minulla oli aikaa lähteä toiselle paikkakunnalle katsomaan jotain matsia. Kohteeksi valitsin Würzburgin, jossa paikallinen Kickers pelasi 3. Ligan matsin Energie Cottbusia vastaan. Edellinen visiitti Würzburgissa oli toissa kaudella, jolloin Kickers pelasi vielä 2. Bundesligassa pudoten sieltä kuitenkin alemmas 3. Ligaan. Junamatka Regensburgista Würzburgiin sujui Bayern Ticketillä. Ensin matkustin Nürnbergiin ja sieltä otin junan Würzburgiin. Junassa istuskelua oli yhteensä reilut kaksi tuntia.

Junamatkan jälkeen minulla oli hieman aikaa kierrellä kaupungilla. Ottelupäivän sää oli erinomainen, joten tein pienen kierroksen Main-joen varrella ja vanhassa kaupungissa. Hieno kaupunki ja hieman erilainen tunnelma kuin Etelä-Baijerissa. Vanhasta kaupungista otin raitiovaunun kohti Kickersien stadionia.

Würzburg Kickers oli aloittanut kautensa surkeasti ja kolmesta pelistä saldona oli nolla pistettä. Energie Cottbus puolestaan oli voittanut kaikki pelinsä. Bundesligassakin pelannut Cottbus oli houkutellut mukavan määrän vieraskannattajia paikalle. Heistä lähtikin ainakin ottelun alkuvaiheessa hyvin ääntä. Energie Cottbusin joillain kannattajaryhmillä on huono maine äärioikeistolaissympatioidensa vuoksi, mutta Würzburgissa ei ollut havaittavissa mitään sikailua. Würzburgin kannattajaryhmä oli melko pieni, mutta innokkaasti he kannustivat omiaan, vaikka kauden alku on ollut murheellinen. Tänään 5000-päinen kotiyleisö sai kuitenkin viimein jotain hurrattavaa, sillä sarjajumbo latoi ensimmäisellä puoliajalla kaksi maalia Cottbusin verkkoon. Toisella puoliajalla Kickers teki vielä yhden maalin ja Cottbusin myöhäinen kavennus oli pelkkää kosmetiikkaa pelin päättyessä lukemin 3-1. Mikään maailmanluokan tapahtuma tämä ei ollut, mutta ihan hyvää viihdettä kuitenkin. Voin suositella matsivisiittiä ainakin jos vierasjoukkue on kiinnostava ja aikaa on tarpeeksi myös kaupunkikierrokselle ja linnoitukselle kipuamiselle.

Futiskauden alku ja vieraita Ranskasta

Futiksen nälkä alkoi olla jo sen verran kova, että en malttanut odottaa 2. Bundesliigan avauskierrokseen asti ja päätin lähteä Passauhun katsomaan Saksan kuudenneksi korkeimman sarjatason jalkapalloa. Passau on 50 000 asukkaan kaupunki aivan Itävallan rajalla. Tsekkiinkään ei ole pitkä matka. Regensburgista tuonne pääsee junalla puolessatoista tunnissa. Lippuvaihtoehdoista paras on "Servus-ticket", joka käy vain tietyillä Agiliksen tai Alexin junayhtiöiden liikennöimillä väleillä. Passaussa on tullut käytyä aikoinaan vaihtovuotena muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt tovi. Kaupungin vanha keskusta on oikein hieno ja erityismausteensa tuo kolmen joen (Tonava, Inn ja Ilz) kohtaaminen kaupungissa, joten siksi Passauta nimitetäänkin "Dreiflüssestadtiksi". Linnoituskin Passausta löytyy, mutta lähes 35 asteen helteessä en jaksanut lähteä kipuamaan ylös. Stadionille riitti muutenkin käveltävää. Pienen turistikierroksen tein kuitenkin.

Passauta ei voi pitää kovinkaan kummoisena urheilukaupunkina. 1. FC Passau on perinteinen ja aikoinaan menestynyt joukkue, joka kyntää nykyään kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla Landesliga Mittessä, johon se nousi Bezirksligasta. Suunta on kuitenkin parempi ja sarja on alkanut kahdella voitolla. Erityistä mielenkiintoa lauantaiseen otteluun toi myös vastustaja TSV Waldkirchen, joka on aivan Passaun lähellä pelaava kyläjoukkue. Facebookissa tätä tapahtumaa oli markkinoitu "Ala-baijerin derbynä" ja yleisöä olikin saapunut paikalle sarjatasoon nähden ihan mukavasti (Internetin mukaan 400 katsojaa). Olutta sai alle kolmella eurolla ja se kyllä maistuikin näin kuumana päivänä. 1. FC Passaun stadion on nimeltään Dreiflüssestadion ja sitä käytettiin yhtenä vuoden 1972 kesäolympialaisten pelipaikkana. Stadion oli miellyttävä vanhan liiton yleisurheilustadion. Amatöörifutis ei tasoltaan tietenkään ollut mitään huippua, mutta ihan mukavaa viihdettä historiallisissa puitteissa. 1. FC Passau hoiti derbyn nimiinsä lukemin 1-0. Kehnoista kaiuttimista lähti soimaan maalilauluna Pelicansin peleistäkin tuttu Zillertaler Hochzeitsmarsch. Passaun apuvalmentaja näytti urheilullista asennettaan kiskomalla ketjussa röökiä. Lisäaika jäi valitettavasti näkemättä, kun piti kiirehtiä junaan.

Sunnuntaina tapahtui mielenkiintoinen kohtaaminen ghanalaisen juhlaporukan kanssa. Olimme grillaamassa Regensburgin Jahninselillä. Myöhemmin paikalle alkoi valumaan paljon afrikkalaisen näköisiä tyyppejä. Osalla oli mukanaan olutkoreja ja muutakin juotavaa. Jotain musiikkiakin he soittivat niin lujalla, ettei JBL Gosta ollut mitään vastusta. Kovaääninen musiikki ärsytti, mutta porukka paljastui melkoisen leppoisiksi juhlijoiksi. Pari jannua tuli kyselemään meiltä, että mitä kuuluu ja sitten päätti vain antaa meille "ghanalaista olutta", joka paljastui joksikin afrikkalaisella linsenssillä tehdyksi Guinnessiksi, jonka vahvuus oli 7,5%. Kiitimme kohteliaasti ja toivotimme hyvää syntymäpäivää illan juhlakalulle, sillä ryhmä oli juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä. Olut oli kyllä aika karmean makuista lämpimänä. Yhden pystyin juomaan, mutta loppuseurueen oluet jäivät kyllä juomatta tyhjiksi.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi tiedossa mukavaa tekemistä. Ensiksi Kathrinin ranskalainen ystävä Oriane saapui perjantaina poikaystävänsä Anthonyn kanssa Regensburgiin ja lauantaina vuorossa oli SSV Jahnin odotettu avauspeli 2. Bundesliigassa FC Ingolstadtia vastaan. Perjantaina Kathrinin töiden jälkeen suuntasimme peribaijerilaiseen Spitalin biergarteniin. Kokemus oli mukava ja ranskalaisille varmasti hieman erilaista kuin kotipuolessa. Ranskalaisilla ystävillämme eivät vieraat kielet taittuneet kovinkaan hyvin, mutta Kathrin ja hänen siskonsa Lisa puhuvat hyvää ranskaa. Itse olen opiskellut kieltä muutaman vuoden ajan puhelimen Memrise ja Duolingo-appien avulla ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa alkaa sujumaan hieman. Mitään mallikasta ei ranskan ilmaisuni ole, mutta jotenkuten sain itseni ymmärretyksi ja ymmärsin sieltä täältä myös jotain ranskan kielisestä keskustelusta. Muutama olutkin toki helpottivat ranskan puhumista.

Lauantaina oli vuorossa sitten matsi, johon suuntasin yksin. Uusin viimekaudella hankkimani kausikortin, koska kuitenkin tulee käytyä peleissä melkein aina (viime kaudella jäi kaksi kotipeliä väliin). Lisäksi ei tarvitse stressata lippujen saamista suosituimpiin peleihin. Tänään vastassa oli Ingolstadtin joukkue. He kävivät kahden kauden ajan Bundesliigassa, mutta putosivat 2017 kevään päätteeksi kakkoseen. FC Ingolstadtista ovat perinteet kaukana, sillä se perustettiin fuusiojoukkueena vuonna 2004. Kannatanhan toki itsekin Suomessa fuusiojoukkuetta (FC Lahti), mutta Ingolstadtin kohdalla kyseessä on Audin rahajoukkueesta, joka on luotu aivan tyhjästä kaupunkiin, jossa suurin osa seuraa joko paikallista jääkiekkojoukkue ERC:tä tai jalkapallossa FC Bayern Müncheniä tai 1860 Müncheniä. Jalkapallossakin käy toki katsojia ihan kohtalaisesti (viimekauden keskiarvo n. 8000), mutta silti FC Ingolstadt ei taida olla edes kaupungin ykkösjoukkue jalkapallossa, vaan Bayern kiinnostaa enemmän. Kaupunki ei ole kovinkaan kaukana Regensburgista ja vieraskannattajia saapui paikalle n. 1500. Ääntä tuosta porukasta ei lähtenyt kovinkaan häävisti, kun taas SSV Jahnin pääty piti oikein hyvää tunnelmaa. Ennen peliä nähtiin myös hieno tifokin.

Ingolstadt iski jo viiden minuutin kohdalla hienon maalin kaukolaukauksella, mutta Regensburg painoi kovaa päälle. Lopulta taistelu palkittiin aivan ensimmäisen puoliajan lopussa ja Benedikt Saller iski isännät tasoihin. Toinen puoliaika sujui Regensburgin hallinnassa ja sekavan tilanteen päätteeksi 72 minuutilla Ingolstadtin epäonninen pelaaja ohjasi pallon omaan maalin. SSV Jahnin johto piti ja 13 000 päinen kotiyleisö sai juhlia voittoa. Kolme pistettä sarja-avauksesta maistuu erittäin hyvin, varsinkin Ingolstadtia vastaan.

Audi fanclub...

Hieno päivä jatkui Tonavan rannalla ja myöhemmin Bismarckplatzilla, johon Regensburgilaiset kerääntyvät aina illalla. Se oli taaskin tupaten täynnä kansaa. Ranskalaiset ystävämmekin olivat mukana ja viettävät Saksassa koko tämä viikon, jolloin suunnitelmissa olisi ehkä ainakin reissu Würzburgiin.