Saksi vs. Baijeri x2

Viime lauantaina poistuin jälleen Baijerin alueelta, tällä kertaa kohti entisen DDR:n aluetta ja Zwickaun kaupunkia Saksin osavaltiossa. Syynä matkaan oli Saksan kolmanneksi korkeimman sarjatason, 3. Ligan kuuma kamppailu FSV Zwickau-1860 München. Junamatka sujui noin kolmessa tunnissa ja Zwickauhun pääsee yhdellä vaihdolla Hofin kautta. Ennen lähtöä Deutsche Bahnin nettisivu varoitteli, että junaan ei välttämättä mahdu, koska sen verran paljon faneja on menossa junalla Münchenistä Zwickauhun. Varoitus oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, sillä ihan hyvin sitä mahtui molempiin juniin sekä mennessä että tullessa.

Saavuin Zwickauhun kaksi ja puoli tuntia ennen matsin alkua, joten varasin itselleni aikaa pienelle kaupunkikierrokselle. Jo junasta poistuessa huomasi, että ollaan entisen Itä-Saksan puolella. Varsinkin rautatieaseman läheisyydessä monet rakennukset näyttivät hylätyiltä ja todella rapistuneilta. Vanha teollisuuskaupunki Zwickau on kärsinyt muurin murtumisen jälkeen melkoisesta muuttotappiosta ja nykyään siellä asuu reilut 90 000 asukasta, kun 1950-luvulla asukkaita oli peräti 140 000. Bongasinpa klassiset itäsaksalaiset Ampelmännchen-liikennevalotkin matkallani kohti keskustaa.

Huolimatta suhteellisen karusta "Bahnhofsviertelistä" oli Zwickaun keskusta kuitenkin ihan hieno. Sieltä löytyi ostoskatua ja Arcadenia kuten mistä tahansa saksalaiskaupungista. Päätori ja vanha kirkko olivat ihan tyylikkäitä, mutta Zwickaun upea teatterirakennus oli valitettavasti remontissa. Zwickaussa sijaisee myös 1800-luvulla eläneen säveltäjä Robert Schumannin syntymäkoti, joka toimii nykyään museona. Kaupungin suurmiehelle on pystytetty myös patsas torin paraatipaikalle.

Päätorin pällistelyn jälkeen oli aika etsiä jotain syötävää ja suunnata kohti stadionia. Neumarktin liikennesolmukohdan läheltä löysin dönerkioskin ja sain oikein ystävällistä palvelua. Sää Zwickaussa oli todella kurja, joten paikan pitäjä tarjosi lämmikkeeksi turkkilaista teetä, kun odottelin ruokaani. Itse dönerkin oli oikein hyvä. Edekasta nappasin yhden matkaoluen ja aloin suunnata kohti stadionia. Zwickaussa on rakennettu uusi, kompakti 10 000 katsojan stadion keskustan ulkopuolelle. Matka stadionille taittuu parhaiten raitiovaunulla, jolla pääsi stadionin liepeille kymmenessä minuutissa keskustasta.

Stadionin lähimaastossa oli melkoisia laatikkotaloja. Tässä vaiheessa sää muuttui vieläkin kurjemmaksi ja taivaalta satoi räntää ihan kunnolla, lämpötilan ollessa muutamassa plusasteessa. Hirveän paljoa en jaksanut hengailla stadionin ulkopuolelle ja menin turvatarkastuksesta suhteellisen nopeasti, kolme varttia ennen pelin alkua sisään värjöttelemään katoksen alle.

FSV Zwickau tunnettiin Itä-Saksan aikaan nimellä Motor Zwickau ja Sachsenring Zwickau, mutta Saksojen yhdistyessä Zwickaussa palattiin vanhaan FSV:hn. Joissain kannatuslauluissa oli edelleenkin jotain Sachsenringiin viittaavaa. Vanhat nimet viittaavat Trabantin tehtaaseen, joka sijaitsi Zwickaussa, joten Itä-Saksan aikaan joukkue oli siis autotyöläisten joukkue. Zwickaun lähellä sijaitsee Sachsenringin moottorirata, jossa ajetaan edelleen MotoGP-moottoripyöräsarjaa. Zwickaun parhaat vuodet pelillisesti olivat 1950-1980, kun se pelasi DDR:n mestaruussarjassa. Yhdistyneen Saksan aikoina Zwickau kävi välillä 2. Bundesliigassa, mutta joutui rämpimään pahimmillaan myös viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. 3. Ligassa seura pelaa kolmatta kauttaan.

Yleisöä Zwickaun stadionille oli saapunut mukavasti, vähän vajaat 8000 kannattajaa, joista ehkä 1500 oli vieraskannattajia Münchenistä. Hyvällä säällä yleisömäärä olisi varmasti ollut parempi. Molemmissa päädyissä nähtiin ennen peliä hieno koreografia. Münchenin puolelta homma alkoi aloitusvihellyksen myötä melkoisella pyro- ja savushowlla. Tunnelma oli heti matsin alusta lähtien erinomainen ja kumpikin pääty piti loistavaa mekkalaa. Myös istumakatsomosta lähdettiin välillä mukaan lauluihin ja huutoihin.

Matsi sai sähäkän alun kun toisella minuutilla Zwickaun Ronny König iski kotijoukkueen johtoon. Münchenin leijonat tasoittivat pelin kymmenennellä peliminuutilla, mutta lopulta tauolle mentiin 2-1 kotijohdossa Zwickaun mennessä uudestaan johtoon 33. minuutilla. Tunnelma oli erinomaista ja peli neutraalille katsojalle oikein viihdyttävää.

Toisella jaksolla maaleja nähtiin sitten vieläkin enemmän. FSV Zwickau voitti matsin lopulta lukemin 5-2 ja varmisti täten sarjapaikan myös ensikaudeksi Dritteen. Müncheniläisten otteet ovat olleet loppukaudesta todella heikkoja ja tänäänkään ei ollut luvassa päänsilittelyjä kannattajilta. Sakkoja sen sijaan on varmasti luvassa, sillä soihtu paloi vieraspäädyssä useaan otteeseen, vaikka Zwickaun kuuluttaja pyysi heitä lopettamaan soihduttelun. Zwickaun leirissä ilo oli ylimmillään, kun joukkue iski viidennen maalin 1860:nen reppuun ja maalin jälkeisten huudatusten perään vieraille huudettiin "Absteiger", eli putoaja, vaikka siihen on Löwenilläkin vielä matkaa. Musiikkivalinnat Zwickaussa olivat maalilaulua myöten melkoista ysärin amispoppia, joten välillä tuntui kun olisi ollut jossain lahtelaisessa diskossa vuonna 2019. Olut oli tosin halvempaa (Wernersgrüner Pils 0,4l 3€), eikä sitä ollut varmastikaan laimennettu vedellä...

Junamatka meni mukavasti täynnä Sechszger-faneja olleessa junassa. Erzgebirgen vuoriston lähellä oli satanut jopa lunta, joten saatiin tänne Saksaankin takatalvi, kuten Suomessa.

Sunnuntaina oli vuorossa toinen saksilaisten ja baijerilaisten kohtaaminen. FSV Zwickaun verivihollinen Erzgebirge Aue pelasi Regensburgissa SSV Jahnia vastaan. Pelillä ei ollut Regensburgissa suurta merkitystä, sillä nousumahdollisuudet olivat lähinnä teoreettiset ja putoamisesta ei ollut uhkaa. Aue puolestaan tarvitsi vielä yhden voiton varmistaakseen sarjapaikkansa.

Aue on vain vajaan 20 000 asukkaan kaupunki läntisessä Saksin osavaltiossa, mutta kannattajia tällä seuralla on todella paljon. Ilmeisesti lähialueen kaupungeista, kuten Zwickausta ja Chmenitzistä löytyy myös faneja, jotka tukevat omiaan uskollisesti. Zwickaun tapaan Auessa on käytössä eri nimi kuin DDR:n aikana, kun Erzgebirge Aue tunnettiin silloin nimellä Wismut Aue. Mistään Erzgebirgestä ei kannattajien lauluissa mainittu ollenkaan, vaan kaivosteollisuusyhtiö Wismutin nimi kuului joka huudossa ja laulussa. Auen violettejä värejä edusti Regensburgissa parisen tuhatta kannattaa, jotka kuuluvat omalla listallani Regensburgissa nähdyistä vieraskannattajista äänekkäimpien joukkoon. En tiedä mikä on syynä, mutta tuntuu että entisen Itä-Saksan puolelta lähes joka joukkueella on todella äänekkäät kannattajat. Ainakin Dynamo Dresden, FC Magdeburg, Chemnitz, FSV Zwickau, Hansa Rostock ja nyt Aue ovat vakuuttaneet kovaäänisillä kannattajillaan.

Vieraspäädyssä nähtiin ennen matsin alkua pieni koreografia, jossa Wismut Auen vanha logo oli esillä "GUERILLAS"-tekstin kanssa. Vieraspäädyn lisäksi Regensburgin pääty piti ihan hyvää meteliä, mutta peli ei viihdyttävyydeltään päässyt eilisen drittepelin tasolle. Puoliajalle mentiin 0-0 lukemissa.

Regensburgin uudelle Jahnstadionille oli saapunut mukavat, lähes 14 000 katsojaa. Ilmeisesti pohjoispäätyyn oli jaettu koululaislippuja ja istumapaikat olivatkin lähes loppuunmyydyt. Regensburgin näkökulmasta ottelu ei antanut paljoakaan hurrattavaa. Jahn-laituri Jann George sai punaisen kortin 50. minuutilla ja tästä seuranneesta vapaapotkusta vieraiden maalitykki Pascal Testroet iski vieraat 0-1 johtoon. Jahnin armenialainen Sargis Adamyan sai tehtyä tasoitusmaalin neljä minuuttia myöhemmin, mutta 60. minuutilla Aue sai hyvin kyseenalaisen rangaistuspotkun, josta Dimitrij Nazarov ei erehtynyt. Myöhemmin toisessa päässä Auen puolustaja näytti pelaavan kädellä rangaistusalueella, mutta palloa ei viety pilkulle. Regensburgissa oltiin todella tyytymättömiä päivän tuomariin, mutta Aue kyllä pelasi lopussa oikein hyvin yhden miehen ylivoimalla. Lopussa SSV yritti vielä riskillä saada peliä tasoihin, mutta se kostautui ja Aue teki lisäajalla vielä yhden maalin, voittaen matsin lukemin 1-3.

Reissu pohjoiseen

Viime viikonloppuna tuli tehtyä reissu Baijerista Pohjois-Saksan Hampuriin. Tärkein syy matkalle oli SSV Jahn Regensburgin vierasmatsi legendaarisella Millerntorilla kulttiseura St. Paulia vastaan, mutta tällaisilla matsireissuilla on lähes yhtä tärkeää nähdä uusia paikkoja. Hampuri ja Pohjois-Saksa ylipäänsä oli sekä minulle, että Kathrinille tuntematonta seutua, joten nyt tuli nähtyä Saksan toiseksi suurin kaupunki viimeinkin.

Matka Hampuriin taitettiin junalla. Liput olivat melko kalliita, mutta perjantai-illan ja maanantai-illan juniin sai menopaluun n. 80 euron hinnalla. Suosituimmat päiväjunat olivat vielä hintavampia. Intercity-junalla oli mukava matkustaa ja reilu viiden tunnin matka taittui leppoisasti e-kirjaa lukien ja korttia pelaillen. Majapaikka meillä oli Airbnb-kämpässä Sternschanzenin lähellä ja tätä aluetta voi suositella lämpimästi, sillä siellä on hyvä tarjonta baareista ja ravintoloista.

Perjantaina saavuttiin Hampuriin melko myöhään, mutta muutama Astra-olut tuli käytyä juotua Sternschanzenin kuppiloissa. Lauantai-aamuna heräiltiin suht aikaisin, sillä St. Pauli-SSV Jahn Regensburg-matsi alkoi jo kello 13.00. Löysimme sattumalta oikein hyvän aamupalapaikan vallatun Rote Flora-teatterin läheltä. Portugalilaisten pitämästä Transmontanasta sai oikein hyviä voileipiä kohtuuhinnalla eikä ollut ihme, että lauantai-aamuna paikkaan oli jonoa. Portugalilaisten pitämiä paikkoja tuntui Hampurissa olevan muutenkin todella paljon. Kathrin otti tunnettuna herkkusuuna leipien kylkeen vielä perinteisen portugalilaisen Pastel de Nata-leivoksen.

Aamupalan jälkeen aloimme valua kohti Sternschanzenin läheisyydessä sijaitsevaa Millerntor-stadionia. Stadionin lähellä sijaitsi jokunen pubi ja kaikenlaista kioskiakin löytyi. Tällaiselle kaupungin läheisyydessä olevalle stadionille on aina mukava tulla, kun elämää tuntuu löytyvän enemmän kuin pelloille rakennettavilta moderneilta stadioneilta.

Stadionin kiertämisen jälkeen suuntasimme regensburgilaisille tarkoitettuun vierassektioon. Hampuriin asti oli matkannut yli 1500 SSV:n kannattajaa. Regensburgilaisten lisäksi vierasblokissa oli myös joitakin turisteja, jotka ilmeisesti olivat saaneet hankittua helpommin liput vieraskatsomoon, sillä St. Paulin matsit ovat yleensä aina loppuunmyytyjä. Täydessä vieraskatsomossa järjestelyt toimivat moitteettomasti ja ennen peliä vieraskannattajat toivotettiin tervetulleiksi soittamalla upea seuralaulumme "Wir lieben den SSV Jahn".

Pelaajat astelivat kentälle AC/DC:n Hells Bellsin soidessa ja kotijoukkueen ultrilla oli jonkinlainen koreografia, jossa toivottiin St. Pauli taistelevan "kultaisesta ananaksesta". Tämä ilmeisesti viittasi siihen, että tälläkin kaudella nousu Bundesliigaan jäi haaveeksi ja loppukauden otteluissa väännetään lähinnä kunniasta, kun putoaminenkin on mahdotonta.

Ottelun alussa St. Pauli oli melko aseeton vieraita vastaan ja ensimmäisestä maalista vastasikin Regensburgin Hamadi Al-Ghaddioui. Kotijoukkue painoi nopeasti pelin tasoihin, mutta SSV:n "isojen pelien mies" Al-Ghaddioui vei Regensburgin tauolle ansaitussa 1-2-johdossa. Katsomossakin kotijoukkueen meno oli melkoisen vaisua. Päädyn ultrat kyllä yrittivät, mutta muista katsomoista lähdettiin huutoihin ja lauluihin vain harvoin. Regensburgilaisten katsomossa meno oli perushyvää, mutta suurehko turistien määrä laimensi jonkun verran tunnelmaa.

Toisella puoliajalla St. Pauli ryhdistäytyi ja pelasi todella vahvan puoliajan. Regensburgin puolustus oli jatkuvissa ongelmissa ja erityisesti keskikenttäpelaaja Marvin Knoll tuotti hankaluuksia hyvillä vapaapotkuillaan. Knoll on regensburgilaisille tuttu pelaaja, sillä hän siirtyi täksi kaudeksi Regensburgista Hampuriin. St. Pauli voitti ottelun lopulta lukemin 4-3. Johtoasemassa Millerntorin tunnelma oli erinomaista ja pitkän sivun seisomakatsomo lähti huutoihin hyvin mukaan. Helppohan se on laulaa mukana, jos oma joukkue johtaa... Regensburgin pelaajat tulivat antamaan pitkän matkan omiaan seuranneille kannattajille ansaitut kiitokset ja me jatkoimme matkaamme St. Paulin kaupunginosaan.

St. Paulin kaupunginosassa oli melkoisen anarkistinen tunnelma. Olihan se mielenkiintoista kävellä kaduilla, mutta Sternschanzenin kaupunginosa miellytti meitä paljon enemmän. Varsinkin Reeperbahnin ja Grosse Freiheitin kulmat tuntuivat olevan enemmän turisteilla suunnattuja ja kodittomia tuolla pyörii myös melkoisen paljon. St. Paulista jatkoimme matkaamme kohti satamaa.

Satamakierroksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Sternschanze olisi parempaa seutua illanviettoa ajatellen. Vietimme iltaa muutamissa baareissa ja oikein mukavaa oli. Ainoa miinus oli se, että Hampurissa saa edelleen polttaa sisällä.

Sunnuntaina teimme päiväreissun Bremeniin. Lähdimme matkaan junalla ja matka kesti vähän reilu tunnin. Halvimmaksi tulee matkustaa Niedersachsen-ticketillä, joka kustansi kahdelle hengelle 29 euroa. Bremenistä löytyi historiallisia rakennuksia huomattavasti enemmän kuin Hampurista. Erityisesti raatihuoneen ympäristö ja keskiaikainen Schnoorin kortteli oli hienoa seutua. Täällä tuntui todella, että on kaukana Baijerista, mutta silti eräällä penkillä Weser-joen rannassa oli joku tuonut vinyylikaupalla perinteistä baijerilaista kansanmusiikkia sisältäviä aarteita. Levynkannet ainakin vakuuttivat...

Vanhasta kaupungista matkamme jatkui kohti Ostertorin kaupunginosaa, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Viertel", eli kortteli. Tämä kaupunginosa miellytti meitä erityisesti. Monet seinät oli maalattu hienosti ja kahvila/ravintolatarjonta oli priimaa. Ainoa miinus tulee huomattavasti Baijeria kalliimmasta oluesta, mutta muuten Viertel oli erittäin hyvä kohde. Korttelissa aikamme kierreltyämme kävimme syömässä burgerit daheim-nimisessä paikassa ja juomassa oluet/kahvit viihtyisässä Wohnzimmer-nimisessä kahvilassa. Juomalistat oli tässä kahvilassa laitettu huvittavasti Bravo-nuortenlehden sisälle. Illaksi palasimme sitten takaisin Hampuriin.

Viimeiselle päivälle meille jäi aikaa kierrellä Hampurin Speicherstadtissa ja keskustassa. Speicherstadt on sataman lähellä sijaitseva varastokaupunki ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sataman alueella ja Speicherstadtissa oli mukava kävellä ympäriinsä ja melko eksoottiselta se tuntuu näin Regensburgissa asuvalle. Satamasta jatkoimme matkaa St. Nikolain kirkon raunioille, jotka on jätetty sodan tuhojen muistoksi. Sieltä ei ollut pitkä matka Hampurin raatihuoneelle. Ruokailtuamme keskustassa oli aikaa kierrellä vielä Alsterin joen läheisyydessä, josta oli hieno näkymä Hampurin keskustaan. Paluumatka junalla Regensburgiin meni yllättävän nopeasti. Ensi kaudella pitää tehdä vastaavia reissuja uudestaan ja ainakin Ruhrin alue kiinnostaisi, kun siellä suunnalla ei ole koskaan tullut käytyä.