Audistadt away

SSV Jahn Regensburg pelasi lauantaina viimeisen ottelunsa ennen taukoa FC Ingolstadtin vieraana. Regensburgista ei ole kuin tunnin matka Ingolstadtiin, joten paikalle matkasi suuri joukko vieraskannattajia Regensburgista. Itsekin hyppäsin Agiliksen junaan ja suuntasin kohti Ingolstadtia.

Vaikka Regensburg ja Ingolstadt ovat hyvin lähellä toisiaan, ei näiden seurojen välisistä kamppailuista voi puhua derbyinä. Ingolstadtin kannattajat yrittävät kylläkin viritellä jotain paikalliskamppailun henkeä, mutta Regensburgissa tähän suhtaudutaan huvittuneesti. FC Ingolstadt on perustettu vasta vuonna 2004 ja se on noussut Audin rahalla nopeasti jopa Bundesliigaan asti. Seuralla on kyllä jonkun verran kannattajia, mutta kohtaamisia hengetöntä muoviseuraa vastaan ei pidetä Regensburgissa minään huippuotteluina.

Melko täysi juna kuljetti suuren joukon Regensburgilaisia Ingolstadtin rautatieasemalle. Asemalta vieraskannattajille oli järjestetty bussikuljetus stadionille. Tämä oli ihan hyvä asia, sillä Ingolstadtin Audi Sportpark sijaitsee modernien stadionien tapaan melko kaukana keskustasta. Bussilla pääsi stadionin liepeille noin puoli tuntia ennen matsin alkua. Stadionin luona ei ole mitään nähtävää eikä kioskissa ollut tarjolla kuin alkoholitonta olutta, joten lampsin turvatarkastuksesta sisään ja etsin paikan vierasseisomakatsomosta.

Vieraskatsomo oli jo 20 minuuttia ennen pelin alkua ääriään myöten täynnä ja myös muissa katsomonosissa oli paljon SSV Jahnin kannattajia. Muuten stadion oli todella tyhjä, joten Ingolstadtilaisten puheita derbystä voi pitää haihatteluna. FC Ingolstadt on pelannut tällä kaudella surkeasti ja on 2. Bundesliigan viimeisellä sijalla, joten gloryhuntterit pysyivät varmasti kotona. Yleisömääräksi ilmoitettiin lopulta reilut 10 000 katsojaa, joista noin 3000 oli Regensburgista.

Vieraskatsomossa tunnelma oli läpi ottelun priimaa. Välillä muistakin katsomonosista lähdettiin huudatuksiin hyvin mukaan. FC Ingolstadtin ultrilta nähtiin ennen ottelua pienehkö koreografia ja kyllä sieltä välillä jotain lauluakin kuului. Tunnelman puolesta SSV Jahnille tämä matsi oli kuin kotiottelu.

Ensimmäinen puoliaika oli melko tasainen. Kummallakaan joukkueella ei ollut mitään valtavia maalipaikkoja. 28. minuutilla Regensburgin Hamadi Al Ghaddioui ohjasi Regensburgin johtoon, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin Ingolstadt tasoitti pelin. Tauolle mentiin siis 1-1 lukemissa.

Puoliaikaviihteenä Ingolstadtissa oli pusukamera. Tällaiset sirkustemput kertovat ohuista perinteistä eikä niillä ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Enpä ole onneksi koskaan aiemmin tällaista futismatsissa todistanut ja toivottavasti ei tarvitse todistakaan.

Toisen puoliajan alkuun Ingolstadtin kannattajilta nähtiin jonkinlaista nokittelua regensburgilaisten suuntaan. Heillä oli lakana, joka kertoo Ingolstadtin olevan "Donaumacht". Lisäksi heillä oli Banksyn taideteosta mukaileva kaksikeppinen, jossa murskataan SSV Jahnin logo. Sanomaa terästettiin vielä punaisella savulla. Ingolstadtilaisten provosointi jätettiin vieraskatsomossa omaan arvoonsa.

Matsi jatkui tasaisissa merkeissä. 75. minuutilla Regensburgin Al Ghaddioui osui jälleen ja Regensburg siirtyi johtoon. Saksalais-marokkolainen hyökkääjä oli hyvällä pelipäällä ja on onnistunut murtautumaan hieman yllättäinkin SSV Jahnin avaukseen. Miehen nimi on melkoisen vaikea lausua ja aina kun saksalaiseen tapaan kuuluttaja sanoo etunimen ja yleisö vastaa sukunimellä, tuntuu kaikille olevan epäselvää, miten tuo nimi pitäisi lausua.

SSV Jahnin johto piti loppuun asti ja vuosi päätettiin hienoihin voittojuhliin. Kolmella pisteellä SSV vankistaa asemiaan 2. Bundesliigan keskikastissa, kun taas Ingolstadtissa käyvät ovet varmasti molempiin suuntiin tauon aikana. FC Ingolstadt on ollut yksi suurimpia pettymyksiä syyskaudella. SSV Jahnin pelaajat saivat ansaitut kiitokset hyvästä taistelusta eikä kenelläkään ollut kiire poistua katsomosta. Hieno kaupunki, hieno seura ja hienot kannattajat, tästä on hyvä jatkaa!

Viikonloppureissu Wieniin

Viime lauantaina hyppäsimme Kathrinin kanssa Intercity-junan kyytiin Regensburgista ja suuntasimme kohti Wieniä. Junaliput tuli hankittua ajoissa, joten hinta pysyi maltillisena. Yhteensä alle 50 euron hintaan sai menolipun Intercityyn ja paluulipun Nightjet-junaan. Matka-aika on vain reilut kolme tuntia Regensburgista ja menomatkan Intercity-junassa sai jopa surffailla netissä yllättävän toimivan Wifi-yhteyden voimin. Junatkin pysyivät tällä kertaa ajallaan, joten pääsimme aamujunalla perille hyvissä ajoin.

Wienin päärautatieasemalta suuntasimme metrolla kohti Josefstadtin kaupunginosaa, jossa Kathrinin pitkäaikainen ystävä Johanna asuu. Hän majoitti meidät tämän reissun ajan ja oli jopa valmistanut herkullista kurpitsakeittoa. Nautimme keittolounaan ja suunnittelimme seuraavaa siirtoamme.

Olimme käyneet Wienissä jo kesällä 2016, joten mitään turistikierrosta ei tarvinnut tehdä. Sää oli oikein hyvä, joten lähdimme metrolla kohti Praternin puistoaluetta. Kävelimme ensiksi läpi futuristisen yliopistoalueen, jossa näkyi hieman erilaista arkkitehtuuria, kuin Wienin keskustassa. Yliopiston kirjastorakennus aiheutti suorastaan päänsärkyä ja tuntui, kun se kaatuisi päälle. Kampusalueelta jatkoimme matkaamme puistoon. Vanhat keisarien metsästysmaat ovat valtava metsäalue lähellä kaupungin keskustaa, jossa lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia tuli paljon vastaan.

Ilta alkoi pimetä, joten siirryimme kohti Spittelbergin joulutoria. Täällä riitti jos jonkilaista kojua ahtaiden katujen varsilla. Perinteisen Glühweinin jälkeen erosin muusta seurueesta, sillä minä lähdin katsomaan Vienna Capitalsin ja Dornbirner Bulldogsin lätkämatsia.

Ajelin punaisella metrolinjalla ja jäin Kagranin asemalla pois. Vienna Capitals pelaa ottelunsa Erste Bank Arenalla. Olin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdin tutkailla vähän hallia tarkemmin. Hallin käytävillä oli mukavasti tilaa ja kioskipalvelut pelasivat hyvin.

Lauantai-illan kamppailu oli kerännyt hallille 3700 katsojaa, joten puolet olisi vielä mahtunut lisää. Kotijoukkueen pelaajat luistelivat kentälle kahden Almdudler-pullon välistä Daruden Sandstormin soidessa.

Loistavasta musiikista huolimatta tunnelma oli Wienissä korkeintaan SM-Liigan tasolla. Vaimeaa kannustusta kuului kummastakin päädystä. Dornbirnin pieni "Ishacklar"-kannattajaporukalta kuului lähinnä rummun pärinää, kun taas wieniläisten ydinkannattajaporukka oli jostain syystä yläkatsomon seisomapaikoilla, vaikka päädyssäkin olisi ihanteellinen seisomakatsomo. Tuomareiden kyseenalaisiin tuomioihin kyllä puututtiin herkästi, mutta mitään koko erän kestävää jatkuvaa laulantaa ei täällä tosiaankaan kuultu.

Toisessa erässä Vienna Capitals alkoi viedä peliä selkeämmin. Pääkaupunkilaisten joukkueen ehkäpä suurin tähti, harvoihin itävaltalaisiin NHL-pelaajiin kuuluva Andreas Nödl keräsi kaksi syöttöpistettä ja Vaasan Sportissa flopannut Kelsey Tessier iski yhden maalin. Dornbirn sai kuitenkin kavennettua ennen viimeistä erätaukoa, joten viimeiseen erään mentiin 2-1 kotijohdossa. Dornbirniläisten riveissä nähtiin kaksi suomalaistakin, maalivahti Rasmus Rinne ja puolustaja Juuso Pulli. Erätauolla kävin hakemassa kurkun kostukkeeksi Ottakringer-panimon olutta ja juustoista leberkäsesemmeliä purtavaksi.

Viimeinen erä kesti hieman kauemmin, koska Dornbirnin maalia tarkisteltiin videolta iät ja ajat. Tämä lähemmäksi Dornbirn ei päässyt tasoitusta ja Capitals löi taululle vielä kaksi maalia, joten loppulukemat olivat tänä iltana 4-1. Vienna Capitals vankisti täten sarjajohtoaan, kun taas Dornbirn joutuu jatkamaan taistelua EBEL-liigan peräpäässä. Wieniläisten juhlat olivat ottelun jälkeen melko rutiininomaiset eikä mitään suurta juhlaa nähty. Tyylikkäitä lätkätakkeja ja farkkuliivejä bongasin metroasemalta matsin jälkeen muutamia.

Matsin jälkeen tapasin muun seuruun Cafe Bennossa Josefstadtin kaupunginosan liepeillä. Mukana oli myös Johannan kämppäkavereita, joiden kanssa vietimme mukavan illan. Ainoa miinus on se, että vaatteet kyllä haisevat itävaltalaisen baarireissun jälkeen kovasti tupakalle, sillä tupakoitsijoille ja tupakoimattomille on yleensä omat puolensa baareissa. Vaikka kuinka olisi tupakoimattomien puolella, niin kyllä se haju tarttuu kovasti.

Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen etsimäään hieman erilaista joulutoria, nimittäin erässä wieniläisessä kulttuurikeskuksessa järjestettiin afrikkalainen joulutori. Jäimme pois Karlsplatzilla ja pienen sekoilun jälkeen löysimme nämä joulumyyjäiset. Paikalla oli mukavasti väkeä ja leppoisa tunnelma. Johanna löysi tyylikkäät housut ja itse söin tällaisen herkullisen piirakan välipalaksi.

Sunnuntain sää oli hieman tuulinen, joten päätimme jatkaa matkaamme perinteiseen wieniläiskahvilaan. Mariahilfessä sijaitseva Cafe Jelinek on hyvin tyypillinen itävaltalainen kahvihuone, mutta kahvin sijaan otin oluen, sillä seuraavaksi suuntasin Rapid Wienin futismatsiin.

Itävallan menestynein seura Rapid Wien pelasi sunnuntai-illan matsissa Sturm Grazia vastaan. Matsi ei näkynyt katukuvassa ennen Pilgramgassen metroasemaa juurikaan, mutta metrossa oli sentään matsivieraita jonkin verran. Ajoin metrolla Hütteldorfin asemalle, josta stadionille oli kävelymatka. Täällä saattoi jo huomata, että tänään on matsipäivä.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, joten ehdin tutkailla stadionin ympäristöä. Rapid Wien pelaa uudella, vuonna 2016 valmistuneella Allianz Stadionilla, joka vetää 28 000 katsojaa. Vaikka kyseessä on hyvin moderni stadion, niin Allianz Stadion ympäristöineen on mielestäni oikein tunnelmallinen paikka. Stadionin lähistöltä löytyy muutamia ravintoloita ja kannattajien tekemiä maalauksia, eikä ole monien saksalaisstadioneiden tapaan rakennettu keskelle peltoa.

Pienen käyskentelyn jälkeen menin tutkimaan fanikauppaa. Rapid Wienin fanikauppa oli melkoisen kokoinen myymälä, josta löytyi fanituotteita laidasta laitaan. Tarjolla oli jopa matkalaukkuja, kylpytakkeja, keittiötarvikkeita ja camokuosisia rotseja, jos vaikka joku Kouvolasta eksyy paikalle.

Fanikaupassa aikani ihmeteltyä siirryin katsomoon. Oma paikkani sijaitsi aivan Rapid Wienin kannattajien vieressä istumapaikoilla. Ennen matsia ehdin vielä hankkia stadionkortin. Täällä stadionkortin sai automaatista, johon pystyi siirtämään rahaa kortilla tai käteisellä.

Mahtipontinen seuralaulu sai Rapid Wienin täpötäyden kannattajapäädyn huivit tyylikkäästi ilmaan. Sen jälkeen nähtiin koko päädyn kokoinen koreografia, jossa kunnioitettiin Green Lions-nimisen kannattajaryhmän 15-vuotisjuhlaa. Omalta paikaltani en tätä koreografiaa nähnyt kunnolla, mutta löysin hyvän kuvan internetistä.

Vierasjoukkue Sturm Grazilta nähtiin myös mustavalkoinen koreografia, joka pysyi muodostelmastassaan koko ensimmäisen puoliajan. Vieraskannattajia tämä menestynyt perinneseura oli houkutellut runsaasti Wieniin ja ääntä heistäkin lähti ihan hyvin.

Rapid Wienin kausi on sujunut todella heikosti ja he löytyvät Itävallan Bundesligassa vasta sijalta 8, kun taas Sturm Graz on sijalla 6. Tavallista kiinnostavampi vierasjoukkue oli kerännyt paikalle hieman tavallista paremman 17 700 katsojalukeman. Paikalla vaikutti olevan kuitenkin ne, joita matsi todella kiinnosti, sillä tunnelma oli mielestäni oikein hyvä. Laulu raikui koko ensimmäisen puoliajan tauotta ja välillä polteltiin soihtujakin, jotka ovat ilmeisesti Itävallassa sallittuja. Pelin taso jäi kuitenkin todella vaatimattomaksi eikä kunnollisia maalipaikkoja nähty kummaltakaan joukkueelta.

Toinen puoliaika alkoi melkosella pyroshowlla, jonka jälkeen kentälle ei nähnyt muutamaan minuuttiin yhtään mitään. Tämä meni ehkä vähän överiksi, mutta muuten tämä jatkuva soihduttelu loi mielestäni hyvin tunnelmaa eikä näyttänyt haittaavan stadiolla ketään. Näyttävä katsomotoiminta ja erinomainen tunnelma jäi tämän matsin kohokohdaksi, sillä toisella puoliajallakaan kentällä ei saatu mitään aikaiseksi ja ottelu jäi maalittomaksi. Pelin tasosta huolimatta tämä oli oikein hyvä päätös mukavalle Wienin reissulle.