Heiterwanger See

Viime viikonloppu oli hyvää aikaa pienelle syysreissulle, sillä Saksan jalkapallosarjat olivat maajoukkuetauolla ja Kathrinkin piti lauantain vapaata biokaupasta. Päätimme suunnata vuorille, sillä säätiedotus lupasi todella aurinkoista säätä koko eteläiseen Saksaan. Ensiksi suunnitelmissa oli reissu Königsseelle Berchtesgardeniin, mutta ilman autoa matka on kohtuuttoman vaikea. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa tehdä reissu Itävallan puolelle Heiterwangin alppijärvelle, mutta toistaiseksi en ollut tätä suunnitelmaa toteuttanut. Tuonne pääsisi reilussa neljässä tunnissa junalla ja Bayern-ticket kelpasi matkalipuksi koko matkalle, vaikka mentiinkin valtion rajan yli Itävaltaan. Heiterwangin järvestä oli vaikea löytää tarkempaa informaatiota internetistä, mutta kaikilla löytämilläni sivuilla kehuttiin järveä upeaksi paikaksi. Itse olin bongannut paikan vain tutkiessani joskus Google mapsia ja mietin, olisiko tuollainen alppijärvi hieno paikka, vaikka informatiota ei jostain syystä löydy kovinkaan paljoa.

Lähdimme junalla Regensburgista hieman ennen aamuyhdeksää. Yö oli melko levoton, sillä itävaltalainen schlagertähti Andreas Gaballier konsertoi perjantai-iltana Regensburgissa ja konserttiyleisö elämöi keikan jälkeen kaupungilla yöllä kovaäänisesti. Junassa oli kuitenkin hyvin aikaa kuitata hieman univelkoja ja virkistävä Club Mate-juomakin tarttui perinteisesti Edekasta matkalle mukaan. Junaa vaihdoimme Münchenissä ja hyppäsimme Reutte in Tirolin suuntaan menevään paikallisjunaan. Tällä kertaa lehmät pysyivät laitumella, eivätkä tuleet edellisen vuoristoreissun tapaan raiteille ja muutenkin Deutsche Bahn toimi tänään varsin moitteettomasti. Junan pöydästä pystyi seuraamaan matkan kulkua mukavasti tästä kartasta. Valtion rajalla oli hieno näkymä Saksan korkeimmalle vuorelle, Zugspitzelle.

Suurin osa matkustajista tuntui jäävän viimeistään Garmisch-Partenkirchenissä pois ja melko tyhjä juna kolisteli kohti Itävaltaa. Jäimme pois pienessä Heiterwangin kylässä ja tuolla meidän lisäksi vain yksi ihminen nousi junasta. Heiterwangin asemalta oli vielä parin kilometrin kävelymatka järvelle. Aurinkoisessa säässä ja puhtaassa vuori-ilmassa oli mukava kävellä pienen kylän ja alangon läpi kohti kohdetta vuorten reunustamassa pikkukylässä.

Jo pelkästään tämä kävelyretki oli upea, mutta vielä lähemmäksi luontoa päästiin järven rannalla. Järven ympäri kävelymatkaa tulee 6-7 kilometria ja maasto on suhteellisen helppokulkuista, eikä nousua ole ollenkaan. Penkkejä on myös säännöllisesti matkan varrella, joten tämä paikka sopii myös pienemmille lapsille eikä vaadi mitään maratoonarin kuntoa. Marraskuu on ilmeisesti tälle paikalle sesongin ulkopuolista aikaa, sillä kesällä tämän järven voi kuvitella houkuttelevan uimareita, sukeltajia ja purjehtijoita nauttimaan vuoristomaisemista ja kristallinkirkkaasta, puhtaasta vedestä. Matkan varrella tuli vain muutamia patikoijia vastaan, joten upeiden maisemien lisäksi luonnon rauha teki kävelyretkestä poikkeuksellisen upean. 

Toiselle puolelle järveä aurinko ei paistanut, joten siellä maassa oli pientä hyhmää. Kävellessä pysyi kuitenkin mukavan lämpimänä, vaikka harmittelimmekin ettemme ottaneet termospulloon glühweinia... Järven pohjoisosasta löytyy laituri, grillauspaikka ja paljon penkkejä sekä pöytiä. Siellä oli kuitenkin vähän turhan kylmä, joten siirryimme aurinkoiselle puolelle nauttimaan eväitämme. Heiterwangin järven pohjoispuolella sijaitsee toinen järvi (Plansee), mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi meiltä kiertämättä.

Eväiden syönnin jälkeen kävelimme hieman metsäisemmän, lännen puoleisen osan järvestä. Oli hieno nähdä järven upea vihreä väri, kun aurinko heijastui siihen. Tältä puolelta oli myös näkymä Zugspitzen huipulle. Auringon jäädessä vuoren taakse näkymä Heiterwangin suuntaan oli melkoisen sininen.

Järvikierrokseen meiltä meni aikaa vähän alle kaksi tuntia. Seuraavan junan saapumiseen oli aikaa vielä puolisentoista tuntia, joten yritimme etsiä jotain paikkaa, johon pääsisi lämmittelemään ja juomaan jotakin. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä pienessä Heiterwangin kylässä ei sesongin ulkopuolella ollut muutamaa traktoria lukuunottamatta mitään elämää. Heiterwangin leipomokahvilan aukioloajat herättivät meissä hieman hilpeyttä.... Kiersimme kyläpahasen jokaisen kolkan ja vasta lopuksi huomasimme "Sunnawirt"-nimisen paikan olevan mahdollisesti auki. Siellä oli pieni seurue, mutta ajattelimme ensiksi paikan olevan auki vain epävirallisesti, kun ulkopuolella oli kyltti "Betriebsruhe". Kävellessämme poispäin paikan tarjoilija kutsui meidät onneksi sisälle ja saimme juoda tuolla oluet ja glühweinit ennen paluuta takaisin Regensburgiin. Paikassa soitettiin uskomatonta alppipoppia, mutta tarjoilu pelasi, vuoret näkyivät joka suunnasta ja juomat olivat hyviä. 

Erasmusvieraita Regensburgissa ja swaabien invaasio Nürnbergiin

Puolalainen Erasmus-vaihtoaikanani tapaama ystäväni Jowita asuu Kuwaitissa ja työskentelee lentoemäntänä. Hän lentää työnsä puolesta ympäri maailmaa, mutta vasta nyt, työpestinsä loppusuoralla Jowita onnistui saamaan Münchenin lennon. Münchenistä ei ole tänne Regensburgiin matka eikä mikään, joten hän saapui minun ja Kathrinin luo yhdeksi yöksi visiitille vanhaan Erasmus-kaupunkiinsa. Flixbus oli perinteiseen tapaansa myöhässä ja teki jotain kummallisia pysähdyksiä McDonaldsiin keskelle ei mitään. Mahtoikohan kuskilla olla nälkä? Kaikkien kommellusten jälkeen Jowita saapui Regensburgiin. Matkatavarat jätettiin kämpille ja lähdettiin kylille. Regensburgin vanhassa kaupungissa oli todellinen hernerokkasumu, joten edes tuomiokirkon torneja ei näkynyt kokonaan.

Seuraava siirto oli eräs thairavintola, jossa syötiin maittavat ja kohtuuhintaiset safkat. Tämän jälkeen lähdimme kävelylle sumuisen Tonavan varrelle. Viimeisenä etappina veimme Jowitan suosikkibaariimme Bananeen. Paikallisen panimon olutta ja rokkia, sehän sopii.

Seuraavana päivänä Kathrinin piti mennä töihin jo suht aikaisin. Me menimme Jowitan kanssa kävelemään kaupungille, ennen kuin hänen piti palata Müncheniin. Perjantai ei ollut yhtä sumuinen päivä kuin torstai, joten nyt näkikin jotain. Jowita oli minun kanssani vaihdossa Regensburgissa 2014-2015-välisenä aikana ja tuolloin vanha Steinerne Brücke oli vielä täysin remontissa. Pitkät korjaustyöt saatiin viimein päätökseen alkusyksystä ja nyt sillan voi kävellä kunnolla päästä päähän, vaikka jotain pientä siellä vielä rempataankin. Ihmisiä ei ollut sillalla puolen päivän aikaan paljoakaan, joten saipahan kävellä suht rauhassa.

Jowitan piti lähteä takaisin Müncheniin ja perjantai-ilta tuli vietettyä melko rauhallisesti, sillä lauantaina vuorossa oli jälleen jalkapalloa. Olin ostanut hyvissä ajoin lipun FC Nürnbergin ja VfB Stuttgartin kohtaamiseen Max-Morlock-Stadionille Nürnbergiin. Hyvä, että olin ollut ajoissa liikkellä, sillä tämä Bundesligan häntäpään kohtaaminen oli loppuunmyyty.

Nürnbergin stadionin liepeillä oli kaikenlaista ohjelmaa. Epävirallisia kaulahuiveja myytiin ja tietysti tarjolla oli myös Bratwurstia sekä olutta hieman stadionia halvemmilla hinnoilla. Jos olutta tekee mieli, niin sitä kannattaa ostaa heti S-bahn-aseman vierestä, sillä sitä myydään 50 senttiä halvemmalla kuin stadionin vieressä.

Saksassa on ilmeisesti tyypillistä järjestää tällaisia tapahtumia, joissa lauletaan joululauluja isolla porukalla jossain stadionilla. Mielestäni tämä edustaa saksalaista yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Kesti oma aikansa päästä turvatarkastuksesta sisään loppuunmyydylle stadionille. Ehdin kuitenkin ihan hyvin paikalleni seuralaulun alkaessa. Taas kerran nähtiin hieno koreografia Nürnbergin kannattajilta ennen ottelun alkua. Tällä saralla Nürnbergiläiset taitavat olla koko Saksan kärkeä.

Stuttgartista oli saapunut valtava määrä kannattajia Nürnbergiin. Oma paikkani sijaitsi juuri vieraskatsomon vieressä ja ääntä tuosta porukasta lähti erinomaisesti. Stuttgartilaisia oli päätynyt myös omaan, "neutraaliin" katsomonosaani ja osalla oli vaikeuksia pitää takapuoltaan penkissä koko 90 minuuttia, varsinkin kun laulu "steht auf wenn ihr Schwaben seid" laulettiin. Minua tämä ei haitannut ollenkaan ja on hyvä että istumakatsomossakin on tunnelmaa, mutta jotkut Nürnbergiläiset vaikuttivat hieman närkästyneiltä.

Stuttgartilaisten ja Nürnbergiläisten välillä ei valitse mitään suurta ystävyyttä, mutta joissain asioissa ollaan samalla puolella. Ei taida Saksassa olla isoa jalkapallo-ottelua ilman jonkinlaista protestointia jalkapalloliitto DFB:tä vastaan. Tänään molemmissa päädyissä osoitettiin samaan aikaan ensimmäisellä puoliajalla videotarkistuksia vastaan lakanoiden muodossa. Perinteinen "Scheiß DFB" vuoropuhelu kannattajapäätyjen välillä kuultiin luonnollisesti myös.

Ensimmäinen puoliaika mentiin tasaisissa merkeissä ja tauolle mentiin 0-0-lukemissa. Peli oli melko tarkkaa, olihan ottelu todella tärkeä kummallekin joukkueelle peräpään taistossa. Toisella puoliajalla peli alkoi kääntyä enemmän VfB:lle ja vieraat saivat tehtyä johtomaalin 68. minuutilla. Loppulukemat 0-2 teki kulmapotkun jälkitilanteesta ex-SSV Jahn Regensburg-pelaaja Erik Thommy. Tämä maali taltioitui jopa tähän videopätkään. Kannattajakatsomo sai voittojuhlissa olutsuihkun yläkatsomosta. Stuttgart oli vakuuttava kentällä ja katsomossa, joten VfB nappasi todella tärkeän vierasvoiton Nürnbergistä. 

                                      

Euroglooriaa Münchenissä

Keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa jalkapallon Mestarien liigaa. Otteluna oli lohkovaiheen matsi Bayern München-AEK Ateena. Liput tähän kohtaamiseen sai todella helposti Bayernin Zweitmarktista, johon seuran jäsenet voivat laittaa tarpeettomia lippuja ja seura myy niitä sitten eteenpäin. Tällä keinolla yritetään selvästi taistella mustan pörssin kauppaa vastaan ja tämä onkin usein ongelmana poikkeuksetta loppuunmyydyissä Bayern Münchenin peleissä. Keskiviikko-illan matsi E-lohkon kreikkalaisia nollakerholaisia ei ilmeisesti herätä Müncheniläisissä kovinkaan suurta kiinnostusta, sillä Zweitmarktissa oli tuhansia lippuja tarjolla. Oma päätykatsomolippuni oli halvimmassa kategoriassa ja maksoi vajaat 40 euroa.

Lähdin Regensburgista hieman ennen kuutta junalla kohti Müncheniä. Muutamia faneja näkyi junassa, mutta monet eivät ehkä lähde keskellä viikkoa myöhään illalla peliin. Juna-asemalla Münchenissä nappasin nopeasti evästä ja huristelin S-bahnin ja U-bahnin kombinaatiolla kohti stadionia. Olin liikkeellä tunnin ja 15 minuuttia ennen ottelun alkua, mutta yllättävän tyhjää oli, sillä yleensä nämä metrot stadionille ovat tupaten täynnä matsivieraita. Metroasemalta pitää kävellä jonkin matkaa stadionille ja turvatarkastuksessa meni myös oma aikansa. Ehdin kuitenkin laittaa rahaa stadionkortilleni ja hakea oluen hyvissä ajoin ennen aloituspotkua.

Ennen ottelua kuultiin tiedotteita jopa kreikaksi. Vieraskannattajia oli paikalla paljon ja heistä lähti mukavasti ääntä. Perinteiset Mestarien liigan alkuhymnit kuultiin ja ottelu sai alkaa.

Virallisesti Mestarien liigan otteluissa kaikki paikat ovat istumapaikkoja. Molemmissa päädyissä kuitenkin seistiin ja itse olin tässä ultria vastapäätä olevassa, rauhallisemmassa fanikatsomossa. No, enhän minä mikään Bayernin fani ole, joten tämä järjestely sopi hyvin. Bayern Münchenin ottelut ovat todella kansainvälisiä tapahtumia ja stadionilla kuulee perinteisen baijerin murteen lisäksi melkoisen sekamelskan eri kieliä. Ehkäpä tästä johtuen tunnelma Allianz Arenalla ei ole ihan priimaa, vaikka ultrien kansoittama Südkurve yrittää kovasti. Tänään stadionilla tuntui olevan kuitenkin ihan hyvä tunnelma aiempiin Bayern-vierailuihini verrattuna ja toki myös kreikkalaisten vieraskatsomo piti hyvää mökää.

Bayern München on pelannut tällä kaudella verrattain huonosti. Joukkue on sarjassa "vasta" toisella sijalla ja pelissä on ollut punainen lanka pahasti kadoksissa. Tänäänkään peli ei näyttänyt olevan uomissaan ja hyökkäypeli oli melkoista nyhjäämistä. Robert Lewandowski sai kuitenkin hieman helpohkosti rangaistuspotkun ja käytti mahdollisuutensa vieden kotijoukkueen 1-0 johtoon. Toisella puoliajalla 71 minuutilla sama mies iski kulmapotkun jälkitilanteesta ratkaisevan 2-0 maalin. Tällä esityksellä ei Bayernille ole suuria luvassa viikonlopun Dortmund-matsista, vaikka kreikkalaisia vastaan se riittikin voittoon. Matsin jälkeen piti kiirehtiä viimeiseen junaan, joka lähti sopivasti kello 0.04 kohti kotia.

Spitzenreiter Eisbären Regensburg, tasurikone SSV Jahn

Eisbären Regensburg on ollut mainiossa vireessä alkukaudesta. Viime keskiviikkona pelattiin poikkeuksellisesti keskellä viikkoa, kun 1.11 oli Saksassa vapaapäivä. Regensburgissa lähdettiin hakemaan kymmenettä voittoa putkeen tuolloin vielä sarjaa johtanutta EC Peitingiä vastaan. Peiting on todellinen kyläseura, mutta jostain syystä heillä on joka vuosi yksi Oberliga Südin kovimmista joukkueista. Kotiyleisöä heillä ei taida juuri 500 enempää käydä eikä seuralla taida olla resursseja nousta ylemmäksi, mutta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla tämä kyläpahanen on todellinen kiusankappale.

Yleisöä tähän kärkikamppailuun oli saapunut reilut 2200 katsojaa, joista vieraskannattajia korkeintaan kourallinen. Matsi oli tasainen viimeiseen erään asti, mutta kolmannessa erässä Eisbären karkasi 5-2 kotivoittoon ja nappasi siten sarjan kärkipaikan Peitingiltä. Tunnelma nousi erittäin korkealle tasolle loistavan pelin ja alkoholilla voideltujen äänijänteiden ansiosta. Olut ja snapsit tuntuivat tekevät tavallista paremmin kauppansa tässä ottelussa ja monet suuntasivat matsin jälkeen juhlimaan Halloweeniä keskustan baareihin. Eisbärenin maalissa hyvän ottelun pelannut, pitkään Saksassa vaikuttanut ruotsalaismaalivahti Peter Holmgren näytti matsin jälkeen kotiyleisölle tanssitaitojaan. Ei tainnut olla Abbaa tämä...

Sarjakärkenä, eli "Spitzenreiterinä" oli mukava lähteä vierasreissulle Landshutiin. Landshut on perinteinen jääkiekkopaikkakunta, jossa juniorityö on ollut aina vahvaa ja tämän hetken saksalaisista NHL-pelaajista Tobias Rieder ja kaksinkertainen Stanley-Cup-voittaja Tom Kühnhackl ovat saaneet kiekko-oppinsa Landshutissa. Vanhoista legendoista on mainittava lähes tuhannen NHL-ottelun Marco Sturm, jonka paita roikkuu Landshutin jäähallin katossa. Saksan mestaruuksia Landshutissa on juhlittu muutamaan kertaan ja DEL-liigassakin on pelattu vielä 1990-luvun lopussa, mutta nykyään rahat ovat ilmeisesti loppu ja Landshutissa nähdään vain Oberligaa. Jääkiekko kiinnostaa kaupungissa silti edelleen ja katsojia peleissä käy vastustajasta 2000-4000. Eisbären Regensburg kuuluu kiinnostavimpiin vastustajiin ja tätä perjantai-illan derbyä seurasi reilut 3300 katsojaa, joista ehkä 400-500 Regensburgista.

Matkustin vajaat 40 minuuttia junalla Landshutiin. Jäähallille on kävelymatka juna-asemalta ja pienen varikkopysähdyksen kautta tulin paikalle 20 minuuttia ennen pelin alkua. Landshutissa pelataan todellisessa vanhan liiton betonihallissa. Tunnelma siellä nousee kuitenkin moderneja areenoja paremmaksi ja palvelutaso on myös erinomainen. Perinteisiä saksalaisia matsieväitä on tarjolla ja olutvalikoima on vertaansa vailla. Vai kuinka monesta jäähallista voi saada radleria, tummaa olutta ja lageria, sekä tummaa ja vaaleaa vehnäolutta, plus kaikkia myös alkoholittomina versioina. Janoisten Regensburgilaisten visiitistä huolimatta jonot olivat maltilliset ja palvelu ystävällistä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana bongasin vessasta joskus sinne laittamani "Lahden turkoosi" tarran jäänteet, vaikka taisin laittaa se sinne joskus pari vuotta sitten.

EV Landshut iski heti ottelun alkuun ensimmäisen maalin, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin Eishockeygott Nikola Gajovsky toi vieraat tasoihin. Yllättävän vähämaalisessa Oberligakamppailussa ei nähty enempää maaleja, joten jatkoajan kautta mentiin ampumaan rankkareita. Siellä Regensburgin tsekit ja nuori 16-vuotias Fabian Hermann eivät erehtyneet, Peter Holmgrenin ollessa maalissa vakuuttava, joten kaksi pistettä matkasi Regensburgiin. Vanhan liiton betonihallissa toisen pitkän sivun seisomakatsomo piti paikoitellen oikein hyvää ääntä ja Regensburgin monisatapäinen kannattajaryhmä vastasi siihen mainiosti. Akustiikka taitaa olla tässä loukossa melko hyvä, sillä tunnelma oli välillä suorastaan infernaalinen. Joukkue kävi tietysti kiittämässä kannattajiaan ja matsin jälkeen ehti hyvin junaan takaisin Regensburgiin.

Lauantai meni tällä kertaa akkuja ladatessa, enkä matkustanut mihinkään. Regensburgissa oli ihan mukava syyssää ja päiväkävelyllä Kathrinin kanssa otin tämän valokuvan hienosta kotikaupungistani.

Sunnuntai oli taas matsipäivä. Ensiksi vuorossa oli SSV Jahn Regensburgin 2. Bundesligamatsi 1. FC Union Berliniä vastaan. Union on pelannut tälläkin kaudella ihan hyvin ja taistelee varmasti noususta Bundesligaan kauden lopussa. DFB-Pokalissa Borussia Dortmundin kaataminen ei ollut kaukana, mutta tie nousi kuitenkin pystyyn jatkoaikatappion myötä. Tuhatkunta kovaäänistä Unionin kannattajaa oli saapunut Regensburgiin ja heiltä nähtiin myös jonkinlainen koreografia ennen peliä. Saksan jalkapalloliitto DFB:tä vastaan protestoitiin taas vaihteeksi ja stadion oli täynnä leikkirahaa, jolla viitattiin palloliiton korruptioon ja rahanhimoon jalkapallon kustannuksella.

Union Berlin siirtyi ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla johtoon, mutta SSV:n Jann George tasoitti välittömästi upealla maalillaan. Toisella puoliajalla nähtiin vauhdikasta peliä. 77. minuutilla Unionin Prömel lensi ulos toisen keltaisen korttinsa myötä, mutta lähempänä maalintekoa oli kuitenkin Union Berlin aivan ottelun lopussa. He tekivät maalin, mutta se hylättiin paitsiona ehkä puolen minuutin harkinnan jälkeen. Tämä herätti paljon närää Unionin kannattajissa, mutta ottelutapahtumiin nähden tasapeli oli minusta oikeutettu tulos. SSV pelasi kolmannen perättäisen tasapelinsä ja kuudennenen tappiottoman pelinsä. Turvallisesti jatketaan siis 2. Bundesligan keskivaiheilla. Kotiyleisön puolesta tunnelma oli myös ihan hyvää, mutta itse kävisin taas mielelläni katsomassa pelejä johonkin muuhun aikaan, kuin puoli kahdelta sunnuntaina.

SSV:n jälkeen päätin jatkaa matkaani vielä Eisbärenin kotipeliin Blue Devils Weideniä vastaan. Tulin paikalle hieman viime tingassa ja jonottelun vuoksi menetin ensimmäiset viisi minuuttia ottelun alusta. Yleisöä oli tullut paikalle kauden ennätysmäärä 2800, kun lapsille myytiin halvempia lippuja "Kids dayn" vuoksi. Pelin alkamisaikakin oli perheystävällinen 16.30

Peli alkoi melkoisena maalijuhlana. Maaleja tehtiin vuoron perää ja ensimmäiselle erätauolle mentiin 3-3-lukemissa. Toisessa erässä Eisbären hyppäsi kuskin paikalle ja latoi taululle tilanteeksi 7-3. Viimeisen erän lopussa Eisbärenin Jonas Franz teki vielä loppulukemiksi 8-3 hienolla yläkulmalaukauksella. Sarjakärkenä siis jatketaan ja nyt vuorossa on viikon ottelutauko. Matsin jälkeen erityiskiitokset sai Eisbärenin latvialaisvalmentaja Igor Pavlov, joka on tehnyt nuoren joukkueen kanssa erinomaista työtä. Hän jatkoi hiljattain sopimustaan kahdella vuodella ja ottaa vastuun myös urheilutoimenjohtajan pestistä. Harvemmin sitä valmentajia huudetaan matsin jälkeen kentälle, mutta nyt oli kyllä syytä. Hänelle oli osoitettu myös katsomossa nähtävä banderolli, jossa kiitettiin hänen panostaan ja kerrottiin, että "Einmal Eisbär, immer Eisbär".

Ps. Tuli ostettua lennot tammi-helmikuun vaihteelle Suomeen. Katson yleensä lentoehdotuksia halvatlennot.fi-sivustolta. Suurin osa ehdotuksista oli järkeviä, mutta tämä Helsingistä Berliinin ja Palma de Mallorcan kautta Müncheniin kulkeva lento ei lähtenyt varaukseen... Tästä tulee vähän mieleen Deutsche Bahnin appin silloin tällöin aiheuttama tahaton komiikka.