Tsekin kansallispäivä Plzenissä

Sunnuntaina tuli vierailtua Saksan rajojen ulkopuolella Tsekissä. Regensburgista on suora junayhteys Prahaan asti, mutta pääkaupungin sijaan matkakohteena oli tällä kertaa Plzen. Matkustin tuonne Kathrinin kanssa ja tarkoituksena oli tavata Kathrinin tsekkiläinen vaihtarikaveri Kristyna, joka asuu Plzenin liepeillä. Itse yhdistin matkan sujuvasti jalkapallo-otteluun, sillä Viktoria Plzen pelasi tuona sunnuntaina Tsekin liigaa 1. FC Slovackoa vastaan.

Yleensä junaliput Tsekkiin hoituvat halvalla Tsekin junayhtiö Cd:n sivuilta, mutta nyt olimme hieman viime tingassa liikkeellä, joten tuli halvemmaksi ostaa Deutsche Bahnin automaatista Bayern-Böhmen-yhdistelmälippu, sillä matkustimme kahdestaan. Tuolla lipulla voi matkustaa Plzeniin asti koko päivän ja kahdelle hengelle se maksoi 34,60 €. Yhteen suuntaan matka-aika oli kaksi tuntia ja 40 minuuttia. Tässä junassa junavaunut olivat tavallisia Deutsche Bahnin vaunuja modernimpia, joten matka meni mukavasti E-kirjaa lukiessa ja musiikkia kuunnellessa, kun pistorasiatkin löytyi.

Plzenin asemalla tapasimme Kristynan. Minulla oli reilut kaksi tuntia aikaa pelin alkuun ja kaksi toivetta: Syödä jotain tsekkiläistä perinneruokaa ja juoda pastöroimatonta, suodattamatonta Pilsner Urquellia. Kansainvälisesti tunnettu Pilsner Urquell-olut on kotoisin Plzenistä ja tätä erikoisversiota on rajoitetusti tarjolla Plzenin ulkopuolella. Tämä ehdotus oli myös Kristynalle mieleinen, joten suuntasimme U Salzmannu-ravintolaan. Se sijaitsee Doosan Arenan välittömässä läheisyydessä ja Viktoria Plzenin värit olivat tuolla jo hyvin edustettuina. Ravintolassa tuntui olevan joko pre-match-oluita juovia jalkapallofaneja, tai saksalaisia turisteja. Hinnat olivat melko maltilliset, vähän reilu 200 korunalla (hieman alle 8 euroa) saa ison tuopin pastöroimatonta herkkua ja lihapitoisen perinneaterian.

Ruoka ja juoma maistuivat oikein hyvin, mutta ulkona sää oli todella kurja. Matkan varrella näimme junan ikkunasta jopa hieman lunta, mutta Plzenissä satoi vain rankasti vettä, lämpötilan ollessa vain +3. Onneksi Plzenin stadion on katettu ja siellä tarkeni katsella peliä joten kuten. Illan vastustajana Viktoria Plzenillä oli 1. FC Slovacko, joka tulee melko läheltä Slovakian rajaa pienestä Uherske Hradisten kaupungista. Vieraskannattajia tällä joukkueella ei ollut Plzenissä yhtään eikä tämä kausi Fortuna Ligassa ole mennyt kovin hyvin. Slovackolla oli kasassa vain 9 pistettä ja sarjasijoitus viimeinen, kun taas Viktoria löytyi sarjan toiselta sijalta. Plzeniläisillä on pitänyt kiirettä, sillä he pelaavat myös Mestarien liigan lohkovaiheessa AS Roman, CSKA Moskovan ja Real Madridin kanssa. Alkuviikosta Viktoria kävi Real Madridin vieraana Santiago Bernabeulla ja hävisi tuon ottelun "vain" 2-1.

Ottelun alussa stadionilla kunnioitettiin Tsekin kansallispäivää. Tsekkoslovakia perustettiin tasan sata vuotta sitten ja tätä päivää juhlitaan sekä Tsekissä että Slovakiassa. Ennen peliä kuultiin kansallislaulu ja Tsekin lippuja näkyi jokunen, mutta muuten keskityttiin peliin. Slovacko vaikutti pelkältä vastaantulijalta ensimmäisen puoliajan perusteella, mutta Viktoria ei onnistunut viimeistelyssään kuin kerran, joten puoliajalle mentiin 1-0 kotijohdossa. Tauolla herkuttelin tällä hieman Leberkässemmeliä muistuttavalla terveyspommilla ja huuhtelin sen Gambrinuksen oluella alas. Toinen puolikas oli sitten enemmän Slovackon heiniä, mutta heidänkään viimeistelyssään ei ollut kehumista. Viktoria lisäsi rangaistuspotkusta johtonsa 2-0:aan, mutta Slovacko onnistui kaventamaan. Reilu 7000 päinen kotiyleisö ei ollut kovinkaan tyytyväinen omiensa otteisiin ja välillä heikkojen suoritusten jälkeen kärsimättömät fanit vihelsivät omilleen. Kolmen pelin kokemuksella Tsekissä tätä tapahtuu melko herkästi, vaikkapa Saksaan verrattuna. Viktoria onnistui vaikeuksista huolimatta repimään nihkeän 2-1 voiton, mutta suuria hurraahuutoja se ei kenessäkään herättänyt.

Pelin jälkeen oli vielä muutama tunti aikaa junan lähtöön. Suuntasimme The Pub-nimiseen baariin, jossa erikoisuutena ovat pöydissä sijaitsevat omat oluthanat. Tämä järjestely oli hauska ja kätevä ja kukin saa ottaa olutta oman mielensä mukaan hanasta. Isolla skriinillä näkyi vertailua pöytien välillä, kuinka paljon kukin on juonut olutta ja välillä näkyi tilastoja myös muista vastaavista baareista esimerkiksi Prahasta. Suomessa ei moinen "kilpaileminen" varmasti menisi ikinä läpi.

Tsekin kansallispäivä ei näkynyt suuremmin ennen matsia soitettavaa kansallislaulua ja lyhyitä seremonioita lukuunottamatta. Astuessamme baarista ulos Plzenin pääaukiolle olikin sitten hieman erikoisohjelmaa. Surkeasta säästä huolimatta ulkona oli paljon ihmisiä ja aukiolle oli rakennettu iso lava, jossa oli kaikenlaisia kulttuuriesityksiä. Kaiken kruunasi hieno ilotulitus, jota saimme todistaa aitiopaikalta. Tämä oli mukava päätös hienolle sunnuntaille Plzenissä. Mukavaa, että tämä maa on niin lähellä Regensburgia!

F*ck Cancer-ottelu Regensburgissa ja Dritteä Münchenin liepeillä

Viime perjantaina oli vuorossa taas jääkiekkoa. Eisbären Regensburg kohtasi Oberliga Südin kärkipään kamppailussa SC Riesserseen. Riessersee pelasi viime kaudella vielä DEL2-liigaa, mutta joutui luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi, vaikka sarjakausi oli urheilullisesti menestys ja päättyi lopulta toiseen sijaan. SC Riessersee on perinneseura talviurheilukaupunki Garmisch-Partenkirchenistä ja voitti jääkiekossa useita Saksan mestaruuksia aikana, jolloin toiminta taisi pyöriä enemmän amatööripohjalla. Kasvatustyö on ilmeisen kovaa, sillä monet pelaajat ovat omia kasvatteja ja useissa saksalaisseuroissa on pelannut Riesserseen kasvattamia pelaajia.

Ottelu Riesserseetä vastaan järjestettiin motolla "F*ck Cancer". Paikalle oli kutsuttu useita syöpää vastaan taistelevissa organisaatioissa työskenteleviä ja vapaaehtoistyötä tekeviä. Lisäksi 7-vuotias, koko elämänsä syöpää vastaan taistellut Theo Islinger oli allekirjoittanut yhden päivän sopimuksen Eisbärenin kanssa ja kuulutettiin joukkueen mukana kentälle ja avauskentälliseen. Saksalaiseen tyyliin kuuluttaja huutaa yksitellen pelaajan etunimen ja yleisö vastaa sanomalla pelaajan sukunimen. Tämä tehtiin myös Theo Islingerin kohdalla. Ele oli todella hieno ja toivottavasti tämä nuori taistelija saa tästä vähän lisävoimaa ja positiivista energiaa taisteluissaan. Eisbärenin Tsekkipelaajat Nikola Gajovsky ja Richard Divis auttoivat poikaa tulemaan jäälle ja hän sai valtaisat suosinosoitukset koko yleisöltä.

Eisbärenin joukkue taisi saada virtaa tästä hienosta seremoniasta. Peli kulki oikein hienosti ja paikkoja olisi ollut useaan maalin. Lukas Heger iski isännät heti ensimmäisellä minuutilla johtoon, mutta kahdeksannella minuutilla pahasti telineisiin jääneet Garmischilaiset saivat iskettyä pelin tasoihin ainoasta paikastaan. Tämän jälkeen peli tasoittui ja maaleja iskettiin vuorotahtia viimeiseen erään asti. Ensiksi Riesserseen maalivahti hörppäsi Regensburgin Divisin laukauksen ja myöhemmin Leopold Tausch iski upealla soolomaalilla loppulukemiksi 6-3. Peli oli tyypillistä Oberligaa useine virheineen, mutta viihdyttävää katseltavaa se oli ilman muuta. Tunnelma oli myös priimaluokkaa. Kotipääty sai parhaimmillaan koko hallin osallistumaan huutoon, jossa he huutavat "Regensburg" ja muu yleisö vastaa tähän. Yleisöä paikalla oli 2400, joista ehkä 50 oli Riesserseen kannattajia. Matsin jälkeen pelaajilla ei ollut mikään kiire poistua pukukoppiin ja nuori puolustaja Philip Vogel innostui jopa riisumaan osan varusteistaan musiikin tahdissa. Tässä maassa osataan kyllä ottaa kannattajat huomioon.

Kathrin oli jälleen työvuorossa lauantaina, joten päätin suunnata johonkin päin Baijeria seuraamaan jalkapalloa. Valitsin kolmanneksi korkeimman sarjatason Unterhachingin Münchenin liepeiltä. SpVgg Unterhaching pelaa toista kautta perättäin Drittessä, johon se nousi Regionalliga Bayernistä. Parhaimmillaan tämä seura on pelannut kaksi kautta Bundesligaa 1999-2001 välillä ja 2. Bundesligaakin on takana useampia kausia. Unterhaching sijaitsee Münchenistä 12 kilometriä kaakkoon ja sinne pääsee helposti S-bahnilla Münchenistä. Bayern-ticketillä voi käyttää myös S- ja U-bahnia, joten sellaisen ostin Regensburgista ja huristelin muutaman tunnin tähän esikaupunkiin. SpVgg Unterhaching on melkoisen pieni seura, mutta ilmeisesti joku rikas CSU-poliitikko on rahoittanut seuran toimintaa jo 1980-luvulta lähtien. Kaipa Münchenin laajasta pelaajatuotannosta jää myös jotain yli, joten pelaajia on vaarmaan ihan hyvin saatavilla.

Unterhachingiin vieraaksi saapui Karlsruher SC. Se on huomattavasti suuremmalla liidulla piirtävä perinneseura, joka on pelannut useita vuosia Bundesligaa, edellisen kerran vuonna 2009. Nyt seura on yksi isoimpia Dritten seuroja, joten haluja on varmasti nousta takaisin ainakin 2. Bundesligaan, kun vanha Wildparkstadion saa pian suuren remontin ja muuttuu 35 000 katsojan moderniksi areenaksi. Viime kaudella karsinnoissa 2. Bundesligaan tuli turpaan Erzgebirge Auelta ja Karlsruhe jäi ainakin toistaiseksi Dritteen.

Molemmat seurat olivat Drittessä ennen lauantaita tasapisteissä sijoilla 5 ja 7, eikä karsintapaikkaan oikeuttava kolmas sija ole turhan kaukana. Unterhachingin stadion on oikein pätevä tälle sarjatasolle, joskin kioskitoiminta sujui melkoista etananvauhtia. Unterhaching on kannattajamääriltään todella pieni seura ja ääntä pitäviä faneja päädyssä ei ollut pariakymmentä enempää. Lauantain sää oli myös todella surkea ja vettä tuli kuin aisaa, joten aika kovia tyyppejä olivat kaikki, jotka koko matsin seurasivat kattamattomassa päätykatsomossa. Toisessa päädyssäkään ei ollut kattoa, mutta Karlsruhen kannattajia oli paikalla reilusti. Itse olin ostanut säästä johtuen katetun istumapaikan 20 eurolla. Yleisöä paikalla oli 2500, joista vähintään puolet oli Karlsruhen kannattajia. Sininen vieraspääty piti oikein hyvää ääntä, mutta joutuivat pettymään, sillä maaleja ei tänään nähty. Karlsruhe vei ottelua paikoitellen melko yksipuolisestikin, mutta viimeistely oli surkeaa. Yksi maali hylättiin myös paitsiona. Paikallisjunassa takaisin Müncheniin oli paljon läpimärkiä ja pettyneitä Karlsruhelaisia, jotka epäilemättä suuntasivat ensitöikseen ostamaan jotain lämmikettä kaupasta...

Ps. On muuten erikoinen tuo  SpVgg Unterhachingin logo, jossa on myös kuva kelkasta. Ei tästä toisaalta Alpeille ole niin pitkä matka, mutta kuitenkin...

Augsburgin retrolauantai ja Liljojen sunnuntaivisiitti Regensburgiin

Taas on jalkapallontäyteinen viikonloppu takana. Lauantaina tieni vei toista kertaa tällä kaudella Augsburgiin. Bayern-ticket automaatista ja pari tuntia junassa istumista, Augsburgissa vielä 15 minuuttia lisää raitiovaunussa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa ottelu, sillä FC Augsburg vietti tässä matsissa 111-vuotisjuhlapeliään ja stadionilla oli paljon erikoisohjelmaa ns. "retro-ottelun" muodossa. Ironista on se, että illan vastustaja oli kaikista joukkueista se vähiten "retro", eli Red Bullin rahoittama, vuonna 2009 perustettu RB Leipzig.

Retropelin lisäksi olin etukäteen kiinnostunut näkemään täksi kaudeksi Augsburgiin siirtyneen suomalaislaituri Fredrik Jensenin tositoimissa. Mies loukkaantui harmillisesti juuri ennen kauden alkua ja on ollut sivussa viime kierrokseen asti, jolloin hän istui koko ottelun penkillä Borussia Dortmundia vastaan vieraspelissä. Valitettavasti tässä retropelissä Jenseniä ei kokoonpanossa nähty. Hieno retrokuva hänestä oli kuitenkin muiden FCA:n pelaajien tapaan tehty.

Kaikille katsojille jaettiin stadionin portilla retrokaulahuivit, joita olisi tarkoitus käyttää koreografiassa ennen peliä. Olin hieman tavanomaista myöhemmin liikkeellä, joten ehdin paikalleni juuri Augsburgin seuralaulun alkaessa. Tällä kertaa olin ostanut itselleni poikkeuksellisesti istumapaikan 19,07 euron retrohintaan. Stadion oli Leipzigin vieraskatsomoa lukuunottamatta loppuunmyyty, joten tämä koreografia näytti oikein hyvältä. Huivien lisäksi tifoon kuului myös kaksi jättimäistä FC Augsburg-viiriä, joissa listattiin seurahistorian kohokohtia. Luin myöhemmin, että tähän koreografiaan kannattajat polttivat jopa 100 000 euroa.

Itse ottelu ei tarjonnut kovinkaan suuria hurraahuutoja. Matsi päättyi lukemiin 0-0 ja ensimmäisellä puoliajalla tunnelmaa laski myös pitkä videotarkitusepisodi Leipzigin mahdollisesta rangaistuspotkusta johtuen. Kotipäädyn ultrat yrittivät ihan hyvin pitää ääntä, mutta muu stadion lähti mukaan valitettavan harvoin. Leipzigin vieraskannattajaryhmästä on turha edes mainita mitään. Tapahtuma oli kuitenkin itsessään ihan mukava. Augsburgin retropaidat olivat ihan makeat ja hauskaa oli myös Augsburgin valmentajan ja stadionkuuluttajan vanhan liiton pukeutumistyyli.

Sunnuntaina jalkapalloviihdettä oli jälleen tarjolla Regensburgissa. SSV Jahn pelasi SV Darmstadtia, eli "liljoja" vastaan. Jahnin kannattajat järjestivät ennen peliä marssin stadionille, johon kaikki seuran kannattajat olivat avoimesti kutsuttuja. On ollut mukava huomata, että koko seura, kannattajat ja jopa pelaajat todella puhaltavat yhteen hiileen ja koko "perhe" luonnollisesti tuomitsee kannattajia hakkaavat ja sumuttavat poliisit. Marssi jäi itseltäni väliin aamu-unisuuteni vuoksi ja menin bussilla suoraan stadionille. En nähnyt kaikkia banderolleja, koska olin luonnollisesti myös kannattajapäädyssä, mutta aika paljon oli protestointia poliisiväkivaltaa ja mielivaltaa vastaan. Myös Darmstadtin kannattajapäädystä tuli kommentointia aiheeseen. Heidän banderollinsa oli hauska kannanotto liittyen Baijerin ministeripresidentti Markus Söderin kaavailemaan "Bavaria One"- avaruusohjelmaan ja Fürthin tapahtumiin. Siinä kannatetaan avaruusohjelmaa, jos sen mukana kuuhun lähetetään Baijerin uusi poliisille laajat valtaoikeudet antava laki ja mellakkapollisi USK.

Pelillisesti Regensburgissa nähtiin ihan suht viihdyttävä taisto. Darmstadt pääsi rokottamaan Jahnin virheestä 36 minuutilla, mutta SSV tasoitti pelin vahvasti alkaneella toisella puoliajalla kapteeni Marco Grüttnerin toimesta. Kovasta yrityksestä ylärimaa lähemmäksi voittoa ei Regensburg päässyt, joten tällä kertaa oli tyytyminen pistejakoon 10900 katsojan edessä. SSV Jahn Regensburgin kausi on lähtenyt vaikean alun jälkeen ihan hyvin liikkeelle ja nyt seura on tukevasti keskikastissa sijalla 9. Tappiottomia pelejä on nyt takana peräti viisi.

Fürthin hulinat

Viime lauantaina matkasin muiden SSV Jahn Regensburg-fanien kanssa junalla Nürnbergin kupeessa sijaitsevaan Fürthiin seuraamaan Spvgg Greuther Fürthin ja SSV Jahnin kohtaamista 2. Bundesligassa. Lähdin reissuun yksin, mutta koska Baijerissa on halvempaa matkustaa Bayern-ticket-ryhmälipulla, oli tavoitteenani löytää muita faneja, joiden kanssa voisin jakaa kustannukset. Se ei tuottanut mitään vaikeuksia ja norkoillessani lippuautomaattien kulmilla, tapasinkin kaksi Jahn-fania, joiden kanssa ostimme 37 euron hintaisen kolmen hengen lipun. Kulujen jakamisen lisäksi on myös mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin matsireissulla on mukava hörppiä pre-match-oluita ja spekuloida päivän ottelua. Regensburg-Nürnberg-juna oli täynnä Jahn-faneja eikä kaikille löytynyt istumapaikkoja. Lauantai-pelit 2. Bundesligassa alkavat tavallisesti jo kello 13.00, joten lähdimme Regensburgista jo vähän yhdeksän jälkeen kohti Nürnbergiä. Aikaisesta kellonajasta huolimatta useat janoiset kannattajat korkkasivat jo ensimmäiset oluset. Joillakin nuorilla ultras-kannattajilla taisi olla vielä edellisillan höyryjä veressä, sillä tämän nuoriso-osaston meno junassa aiheutti todellista myötähäpeää monissa matkustajissa. Seurue popitti Mallorca-henkistä bilemusiikkia kanssamatkustajien riemuksi JBL-Go-kaiuttimen kautta ja hoilasi muun muassa "Radler ist kein Alkohol" ja "Johnny Däpp"-nimisten renkutusten mukana. On sanomattakin selvää, ettei moista kuonaa pysty selvinpäin kuuntelemaan.

Ratkiriemukas junamatka Nürnbergiin ei onneksi kestänyt kuin reilu tunnin. Juna-asemalla fanijoukko ohjattiin poliisien toimesta toiseen junaan, joka vei meidät Fürthin rautatieasemalle. Siellä vastassa oli valtava ryhmä poliiseja. SSV Jahnin ydinkannattajaryhmä "Ultras Regensburgilla" oli tarkoituksena marssia muutamien kilometrien matka asemalta kohti stadionia, kuten yleensä on ollut tapana. Tästä oli ilmoitettu Fürthiin etukäteen, mutta poliisisedille tämä ei yllätten sopinutkaan ja saimme yksipuolisen "ehdotuksen", että meidän pitäisi astua shuttle-busseihin, jotka veisivät meidät suoraan stadionin vierassektion eteen. Tämä tilanne aiheutti suuren polemiikin ja useille kannattajille tämä sopinut alkuunkaan. Itse en jäänyt seuraamaan tätä kiistaa pidempään, vaan menin yhden matkaseuralaiseni kanssa bussiin, sillä hänen piti päästä välittömästi vessaan.

Stadionilla oltiinkin sitten hyvissä ajoin. Siellä odotti karmea yllätys, sillä myynnissä oli vain alkoholitonta olutta. Jätin tämän testaamatta ja tyydyin Coca-Colaan. Matsin alkua sai odotella melkein pari tuntia, mutta onneksi seura oli mukavaa. Rupesimme miettimään, missä iso osa kannattajista luuraa ja miten poliiseja vastaan protestoiminen on sujunut. Vastaus tähän saatiin hieman ennen matsin alkua, kun kannattajaryhmän capo saapui ilmoittamaan, että tänään ei ole tiedossa organisoitua kannatusta, sillä useilta kannattajilta evättiin pääsy stadionille. Lisäksi muutama heistä oli joutunut sairaalahoitoon, sillä poliisi oli käyttänyt kohtuutonta väkivaltaa ennen peliä.

Jäimme katsomoon ja ultrien poissaolon huomasi katsomossa. Tunnelma jäi vaisuksi, vaikka jonkinlaista laulua ja huutoa viriteltiinkin sieltä täältä. Fürthin kannattajapäätykään ei ollut erityisen kovassa vireessä, mutta hieno koreografia nähtiin heiltä ennen peliä. En tiedä johtuiko tunnelman puutteesta, mutta myöskään pelin taso ei ensimmäisellä puoliajalla erityisesti vakuuttanut ja tauolle mentiin 0-0- lukemissa.

Toisella puoliajalla alkoi tapahtua, mutta valitettavasti väärässä päädyssä, sillä Fürthin David Atanga iski 49 minuutilla 1-0-maalin. Tapahtumia nähtiin kentällä jo huomattavasti enemmän, mutta varsinainen hulina alkoi noin 70 minuutin kohdalla. Tavallisesti kannatuslauluja- ja huutoja aloittava capo saapui uudelleen katsomoon ja pyysi kannattajia koko "Jahnperheen" nimissä poistumaan katsomosta ja osoittamaan solidaarisuutta syyttömille ulkopuolelle jääneille kannattajille. Iso osa vieraskatsomosta tyhjeni ja seuraavaksi saimme todistaa todella irvokasta tapahtumasarjaa. Muutama raivostunut Jahn-kannattaja rikkoi yhden stadionin aidan ja poliisi vastasi siihen suihkuttamalla suuret määrät pippurisumutetta satojen kannattajien niskaan. En väitä, etteivätkö muutamat Jahn-kannattajat toimineet väärin, mutta mielestäni suurempi synti oli täysin viattomia kannattajia kohti suihkutettu pippurisumute. Itse olin hieman taaempana, mutta sain kyllä yskiä pitkän tovin sumutteen vuoksi. Stadionin takana joukossa oli myös vanhoja ihmisiä ja lapsia, joille spray ei taatusti tehnyt hyvää. Eräs nais-järjestyksenvalvoja koki kovia pippurisumutteen vuoksi ja hoitoa sai odottaa pitkän tovin. Samaan aikaan kentällä pelattiin viimeiset 20 minuuttia, jonka aikana Jahnin kapteeni Marco Grüttner onnistui tasoittamaan loppulukemiksi 1-1.

                                           

                                            Linkin takana videokuvaa pippurispray-casesta

Poliiseilla oli tarkoituksena jälleen ohjata koko vieraskannattajajoukko busseihin ja ajaa meidät ulos kaupungista. Seurueeni keksi kuitenkin keinon huijata poliisia sillä verukkeella, että olemme menossa autollemme. Eihän meillä mitään autoa tietenkään ollut, joten kävelimme lähimmän Rewen kautta puistoon nauttimaan upeasta säästä. Ohitsemme virtasi suuri joukko paikallisia kannattajia ja he vaikuttivat oikein mukavilta ja sympaattisilta. Jotkut vanhan liiton ultra-kannattajat kyselivät, mitä oikein tapahtui ja vaikuttivat enemmän siltä, että tässä ollaan samalla puolella poliisin ylireagointia vastaan. Emme kohdanneet ongelmia niin puistossa, kuin myöskään Fürthin keskustassa, jossa Fürthin vihreät värit olivat isosti edustettuna. Siitä huolimatta eräs poliisi pysäytti joukkomme ja pyysi nähdä henkkarimme. Näytimme paperimme tälle lainvalvojalle, joka pyysi myös, että piilottaisimme Jahn-huivimme ja paitamme, ettei tulisi ongelmia. Koko tilanne oli täysin naurettava, sillä olimme juuri menossa metroon ja poistumassa Fürthistä. Lisäksi kaikki tapaamamme paikalliset olivat vähintäänkin asiallisia meitä kohtaan, joten poliisilla vaikutti olevan vain tylsää.

Yksi seurueestamme ehdotti, että menisimme "Schwarze Katze"-nimiseen vasemmistohenkiseen pubiin. Siirryimme metrolla Nürnbergin puolelle ja menimme tähän hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevaan kuppilaan. Siellä oli oikein mukavia ihmisiä ja todella halpaa olutta, joten jäimme sinne useaksi tunniksi juomaan Krug-olutta ja nauttimaan illasta, joka kääntyi kuitenkin paremmin päin. 

Matsin jälkipyykkiä puidaan yhä. Baijerilainen lehdistö on nähnyt tapauksen hyvin yksipuolisesti, mutta toista näkökulmaa on saatu lukea niin Ultras Regensburgin kuin jopa Fürthin kannattajaryhmän tiedotteista. Fürthin porukan pisteet ovat nousseet tapauksen selvittelyssä ja he ovat osoittaneet sympatiansa meidän puolelle. Tänään myös SSV Jahn Regensburg otti kantaa tapaukseen ja vaatii, että poliisien faneja vastaan käyttämä väkivalta tutkitaan kunnolla. Seuran tiedote lähtee myös eteenpäin Baijerin sisäministerille. Tähän kannanottoon voin olla seuran kannattajana tyytyväinen. Hut ab und Respekt, Das ist mein Verein!

                   Ultras Regensburgin kannanotto lauantain tapahtumiin (saksaksi)

                   Fürthin kannattajien kannanotto (saksaksi)
                   SSV Jahn Regensburgin kannanotto (saksaksi)
                   Saksalainen urheilulehti Kickerin uutisointia (saksaksi)

Derbyä derbyn perään

Saksan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Oberligassa saatiin kausi käyntiin viime viikonloppuna. Oberliga on jaettu pohjoiseen ja eteläiseen lohkoon. Eteläisen lohkon kaikki joukkueet ovat Baijerista, joten jokainen matsi on tavallaan derby. Sarjassa pelaa 12 joukkuetta, joista suunnilleen puolet ovat pieniä kyläjoukkueita, jotka pelailevat lähinnä osallistumisen ilosta, eivätkä yleisömäärätkään ole kovin suuria. Toinen puolikas, johon Eisbären Regensburgkin kuuluu, houkuttelevat peleihinsä 2000-3000 hengen yleisömääriä ja vierasfanejakin on yleensä mukavasti paikalla. Pelejä on yleensä vain viikonloppuisin perjantaisin ja sunnuntaisin. Joka joukkue saa pitää kahta ulkomaalaispelaajaa, joskin sarjassa pelaa paljon kaksoiskansalaisia esimerkiksi Tsekistä. Palkkatasosta ei ole tietoa, mutta luultavasti ainakin ulkomaalaispelaajat saavat elantonsa puhtaasti jääkiekosta.

Eisbären Regensburg pelasi ensimmäisen kotipelinsä Starbulls Rosenheimiä vastaan. Rosenheim on perinteinen jääkiekkokaupunki ja joukkue kuuluu sarjan suurimpiin. Vieraskannattajiakin oli saapunut ihan mukava määrä Regensburgiin. Rosenheim vei tasaisen ottelun lukemin 3-4. Regensburgin toisen erän musta hetki kostautui, eikä kotipeliä päästy juhlimaan. Yleisöä Regensburgin Donau Arenalle oli saapunut vain vähän reilut 2000 katsojaa. Tunnelma oli silti hyvä ja ottelun lopussa suuri osa istumapaikkojen katsojista nousi seisomaan omiaan kannustaakseen.

3.10 on Saksassa vapaapäivä ja silloin pelattiin täysi kierros Oberligaa poikkeuksellisesti keskellä viikkoa.  Päätimme Kathrinin kanssa tehdä päiväreissun Weideniin vieraspeliin. Regensburgin ja Weidenin ottelua nimitetään "Oberpfalzderbyksi" ja väkeä näissä peleissä käy yleensä melko paljon. Otimme junan Weideniin ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin kahville ja oluelle. Weidenissä on useimpien baijerilaiskaupunkien tapaan hieno historiallinen keskusta. Erikoisuutena on mainittava paikallinen Gambrinus-olut, joka muistuttaa maultaan ja logoltaan samannimistä tsekkiläisolutta.

Vanhoilla mummonmarkoillakin voi vielä maksaa täällä

Monikielisyys elää tässä kaupungissa hyvin

Ruokavaihtoehtoja tästä kaupungista ei paljoa löytynyt, joten tyydyimme perinteisiin dönereihin ja marssimme hallille. Weidenin pieni jäähalli näyttää ulkoa enemmän uimahallilta...

2500-paikkaisessa hallissa yleisöä oli saapunut paikalle reilut 1800, joista ehkä 500 Regensburgista. Vierasblokki sijaitsee seisomakatsomon oikeassa kulmassa, kun taas kotikannattajat ovat vasemmassa. Derbyn jännitteistä huolimatta en nähnyt mitään järjestyshäiriöitä hallissa. Eisbärenin peli kulki oikein mukavasti, vaikka ottelun lopussa meinasi mennä vähän liian jännittäväksi. Loppulukemat olivat lopulta 3-5 Regensburgille. Weidenissä oli ihan mukava pikkukaupungin tunnelma ja jääkiekko on siellä ykkösurheilulaji.

Matsin jälkeen piti odotella junaa. Menimme luultavasti kaupungin ainoaan avoinna olevaan baariin tappamaan aikaa. Siellä sai huomata, että maailma on todella pieni, sillä törmäsin 40 000 asukkaan kylässä suomalaiseen. Kyseinen herra kertoi olevansa töissä Mclarenille ja asuvansa Weidenissä.

Perjantaina kausi jatkui EV Landshutia vastaan. Landshut on myös perinteinen jääkiekkokaupunki ja on voittanut aikoinaan Saksan mestaruudenkin muutamaan otteeseen. Landshut on aina kiinnostava vastustaja Regensburgissa ja nyt yleisöä saapui reilut 2300, joista ehkä 200 Landshutista. Ennen ottelua nähtiin Regensburgin kannattajien järjestämä koreografia, joka ilmeisesti juhlisti Icebreakers-kannattajaryhmän synttäreitä.

Regensburgin peli kulki taas oikein mukavasti, mutta lopussa meinasi bensa loppua taas kesken ja Landshut pääsi melko lähelle,  häviten kuitenkin 3-2 lukemin. Pisteet jäivät Regensburgiin varsinkin nuoren maalivahti Raphael Fössingerin hyvien otteiden vuoksi. Pelin jälkeen katsojilla ei ollut kiire mihinkään ja pelaajat jäivät tietysti myös juhlimaan voittoa fanien kanssa.