Münchner Löwen

Viime lauantaina tein visiitin Müncheniin perinneseura 1860 Münchenin peliin. TSV 1860 München tunnetaan "sinä toisena" Münchenin joukkueena, sillä sitten 1960-luvun ei "Sechzger" ole pystynyt haastamaan Saksan suurinta seuraa, FC Bayern Müncheniä. 1860 München pelasi Bundesliigassa viimeksi kaudella 2003-2004 ja taisteli sen jälkeen yli kymmenen vuotta 2. Bundeksessa, kunnes kotikaupunkini ylpeys SSV Jahn Regensburg pudotti "Löwenin" sarjaporrasta alemmaksi. Müncheniläisten vihattu jordanialainen pääomistaja Hasan Ismaik löi putoamisen jälkeen rahahanat kiinni ja entinen suurseura joutui putoamaan lopulta neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle Regionalliga Bayerniin, sillä linsenssiä 3. Ligaan ei tippunut. Visiitti kyläsarjassa jäi yhden kauden mittaiseksi ja nyt 1860 pelaa 3. Ligassa. Vaikka müncheniläisten parhaat vuodet ovat takanapäin, niin seuralla on silti edelleen vankka kannattajakuntansa. Kun vielä muutama vuosi sitten Löwen jakoi Allianz Arenan Bayernin kanssa ja myi stadionin 2. Bundesliigan otteluissaan hädin tuskin edes puolilleen, niin nyt seuran kannattajatoiminta on saanut uutta puhtia, kun viime kaudesta lähtien kotipelit on pelattu vanhalla Grünwalder Stadionilla. Tämä vuonna 1911 rakennettu stadion ei vastaa olosuhteiltaan missään tapauksessa Allianz Arenaa, mutta useimmille 1860-faneille se on ainoa oikea kotistadion.

Koska Münchenin leijonat pelaavat nykyään ottelunsa 15 000 katsojaa vetävällä Grünwalder Stadionilla, niin on lippujen saanti on melko vaikeaa. Isoihin otteluihin esimerkiksi FC Kaiserslauternia tai Hansa Rostockia vastaan ei ollut asiaa ilman seuran jäsenyyttä, mutta viime lauantaiseen matsiin Preußen Münsteriä vastaan onnistuin saamaan 16 euron seisomapaikkalipun, kun olin ajoissa liikkeellä. Moniin muihin seuroihin verrattuna isona erona matsilippujen kohdalla oli myös se, että liput piti hakea etukäteen 1860 Münchenin harjoituskeskuksesta, eikä lippuja voinut tulostaa kotona, tai niitä ei lähetetty postissa. Harjoituskeskus ei onneksi sijaitse kovinkaan kaukana stadionilta, joten hirveän paha rasti ei lippujen noutaminen ollut. Pääsipä lippujen noutopisteellä ihailemaan Löwenin kunnian päivien huippuhetkiä, eli Saksan cupin voittopokaalia vuodelta 1964 ja Saksan mestaruuspokaalia vuodelta 1966.

Lippujen noutamisen jälkeen hain yhden kylmän Augustinerin lähikaupasta ja ihmettelin ihmisvilinää stadionin liepeillä, kunnes siirryin turvatarkastuksen kautta katsomoon. Puolisen tuntia ennen matsin alkua kaikki sujui todella nopeasti eikä jonoa ollut kuin vessaan. Yllättävän hyvin kaikki järjestelyt toimivat näinkin antiikkisella stadionilla, jos vertaa vaikka Allianz Arenan uskomattomiin vessajonoihin. Vessasta bongasin usean Hasan Ismaikia vastustavan tarran.

Ennen matsia tuntui, kun olisi palannut 1990-luvulle. Ämyreistä raikasi AC/DC:n rokki ja perinteisiä farkkuliivejä näkyi monessa paikassa, unohtamatta tietysti hyvin ysärihenkisiä stadionolosuhteita. Onneksi matsipäivänä ei satanut, sillä seisomakatsomoissa ei tällä stadionilla ole kattoa.

Ennen matsin alkua nähtiin kummassakin päädyssä pientä koreografiaa. Kotijoukkueen kannattajilla oli ilmapallotifo, jossa käsittääkseni houkuteltiin uusia jäseniä erääseen 1860-tukiyhdistykseen. Vieraskannattajia Münsteristä oli saapunut paikalle myös mukava määrä ja heiltä nähtiin perinteisempi, pienehkö lippumeri.

Pelillisesti ei tästä lauantaisesta kamppailusta jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Münsterin Dadashov onnistui viemään vieraat 0-1 johtoon 30. minuutilla eikä enempää maaleja nähty. Münsterin kannattajilta nähtiin pieni savutus maalin jälkeen, taitaa mennä sinne Saksan jalkapalloliiton alimpaan sakkokategoriaan tämä yksittäinen vihreä savu. Tunnelma tässä ottelussa oli erinomainen ja kotijoukkueen kannattajaryhmä jaksoi kannustaa omiaan koko ottelun ajan, vaikka peliesitykset jäivät hyvin vaatimattomiksi. Myös istumakatsomosta lähdettiin huutoihin ja lauluihin erinomaisesti mukaan. Tänne tulen kyllä mielelläni uudelleen, sillä Grünwalder Stadionilla voi aistia edelleen vanhan liiton jalkapallotunnelmaa.