Saksi vs. Baijeri x2

Viime lauantaina poistuin jälleen Baijerin alueelta, tällä kertaa kohti entisen DDR:n aluetta ja Zwickaun kaupunkia Saksin osavaltiossa. Syynä matkaan oli Saksan kolmanneksi korkeimman sarjatason, 3. Ligan kuuma kamppailu FSV Zwickau-1860 München. Junamatka sujui noin kolmessa tunnissa ja Zwickauhun pääsee yhdellä vaihdolla Hofin kautta. Ennen lähtöä Deutsche Bahnin nettisivu varoitteli, että junaan ei välttämättä mahdu, koska sen verran paljon faneja on menossa junalla Münchenistä Zwickauhun. Varoitus oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, sillä ihan hyvin sitä mahtui molempiin juniin sekä mennessä että tullessa.

Saavuin Zwickauhun kaksi ja puoli tuntia ennen matsin alkua, joten varasin itselleni aikaa pienelle kaupunkikierrokselle. Jo junasta poistuessa huomasi, että ollaan entisen Itä-Saksan puolella. Varsinkin rautatieaseman läheisyydessä monet rakennukset näyttivät hylätyiltä ja todella rapistuneilta. Vanha teollisuuskaupunki Zwickau on kärsinyt muurin murtumisen jälkeen melkoisesta muuttotappiosta ja nykyään siellä asuu reilut 90 000 asukasta, kun 1950-luvulla asukkaita oli peräti 140 000. Bongasinpa klassiset itäsaksalaiset Ampelmännchen-liikennevalotkin matkallani kohti keskustaa.

Huolimatta suhteellisen karusta "Bahnhofsviertelistä" oli Zwickaun keskusta kuitenkin ihan hieno. Sieltä löytyi ostoskatua ja Arcadenia kuten mistä tahansa saksalaiskaupungista. Päätori ja vanha kirkko olivat ihan tyylikkäitä, mutta Zwickaun upea teatterirakennus oli valitettavasti remontissa. Zwickaussa sijaisee myös 1800-luvulla eläneen säveltäjä Robert Schumannin syntymäkoti, joka toimii nykyään museona. Kaupungin suurmiehelle on pystytetty myös patsas torin paraatipaikalle.

Päätorin pällistelyn jälkeen oli aika etsiä jotain syötävää ja suunnata kohti stadionia. Neumarktin liikennesolmukohdan läheltä löysin dönerkioskin ja sain oikein ystävällistä palvelua. Sää Zwickaussa oli todella kurja, joten paikan pitäjä tarjosi lämmikkeeksi turkkilaista teetä, kun odottelin ruokaani. Itse dönerkin oli oikein hyvä. Edekasta nappasin yhden matkaoluen ja aloin suunnata kohti stadionia. Zwickaussa on rakennettu uusi, kompakti 10 000 katsojan stadion keskustan ulkopuolelle. Matka stadionille taittuu parhaiten raitiovaunulla, jolla pääsi stadionin liepeille kymmenessä minuutissa keskustasta.

Stadionin lähimaastossa oli melkoisia laatikkotaloja. Tässä vaiheessa sää muuttui vieläkin kurjemmaksi ja taivaalta satoi räntää ihan kunnolla, lämpötilan ollessa muutamassa plusasteessa. Hirveän paljoa en jaksanut hengailla stadionin ulkopuolelle ja menin turvatarkastuksesta suhteellisen nopeasti, kolme varttia ennen pelin alkua sisään värjöttelemään katoksen alle.

FSV Zwickau tunnettiin Itä-Saksan aikaan nimellä Motor Zwickau ja Sachsenring Zwickau, mutta Saksojen yhdistyessä Zwickaussa palattiin vanhaan FSV:hn. Joissain kannatuslauluissa oli edelleenkin jotain Sachsenringiin viittaavaa. Vanhat nimet viittaavat Trabantin tehtaaseen, joka sijaitsi Zwickaussa, joten Itä-Saksan aikaan joukkue oli siis autotyöläisten joukkue. Zwickaun lähellä sijaitsee Sachsenringin moottorirata, jossa ajetaan edelleen MotoGP-moottoripyöräsarjaa. Zwickaun parhaat vuodet pelillisesti olivat 1950-1980, kun se pelasi DDR:n mestaruussarjassa. Yhdistyneen Saksan aikoina Zwickau kävi välillä 2. Bundesliigassa, mutta joutui rämpimään pahimmillaan myös viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. 3. Ligassa seura pelaa kolmatta kauttaan.

Yleisöä Zwickaun stadionille oli saapunut mukavasti, vähän vajaat 8000 kannattajaa, joista ehkä 1500 oli vieraskannattajia Münchenistä. Hyvällä säällä yleisömäärä olisi varmasti ollut parempi. Molemmissa päädyissä nähtiin ennen peliä hieno koreografia. Münchenin puolelta homma alkoi aloitusvihellyksen myötä melkoisella pyro- ja savushowlla. Tunnelma oli heti matsin alusta lähtien erinomainen ja kumpikin pääty piti loistavaa mekkalaa. Myös istumakatsomosta lähdettiin välillä mukaan lauluihin ja huutoihin.

Matsi sai sähäkän alun kun toisella minuutilla Zwickaun Ronny König iski kotijoukkueen johtoon. Münchenin leijonat tasoittivat pelin kymmenennellä peliminuutilla, mutta lopulta tauolle mentiin 2-1 kotijohdossa Zwickaun mennessä uudestaan johtoon 33. minuutilla. Tunnelma oli erinomaista ja peli neutraalille katsojalle oikein viihdyttävää.

Toisella jaksolla maaleja nähtiin sitten vieläkin enemmän. FSV Zwickau voitti matsin lopulta lukemin 5-2 ja varmisti täten sarjapaikan myös ensikaudeksi Dritteen. Müncheniläisten otteet ovat olleet loppukaudesta todella heikkoja ja tänäänkään ei ollut luvassa päänsilittelyjä kannattajilta. Sakkoja sen sijaan on varmasti luvassa, sillä soihtu paloi vieraspäädyssä useaan otteeseen, vaikka Zwickaun kuuluttaja pyysi heitä lopettamaan soihduttelun. Zwickaun leirissä ilo oli ylimmillään, kun joukkue iski viidennen maalin 1860:nen reppuun ja maalin jälkeisten huudatusten perään vieraille huudettiin "Absteiger", eli putoaja, vaikka siihen on Löwenilläkin vielä matkaa. Musiikkivalinnat Zwickaussa olivat maalilaulua myöten melkoista ysärin amispoppia, joten välillä tuntui kun olisi ollut jossain lahtelaisessa diskossa vuonna 2019. Olut oli tosin halvempaa (Wernersgrüner Pils 0,4l 3€), eikä sitä ollut varmastikaan laimennettu vedellä...

Junamatka meni mukavasti täynnä Sechszger-faneja olleessa junassa. Erzgebirgen vuoriston lähellä oli satanut jopa lunta, joten saatiin tänne Saksaankin takatalvi, kuten Suomessa.

Sunnuntaina oli vuorossa toinen saksilaisten ja baijerilaisten kohtaaminen. FSV Zwickaun verivihollinen Erzgebirge Aue pelasi Regensburgissa SSV Jahnia vastaan. Pelillä ei ollut Regensburgissa suurta merkitystä, sillä nousumahdollisuudet olivat lähinnä teoreettiset ja putoamisesta ei ollut uhkaa. Aue puolestaan tarvitsi vielä yhden voiton varmistaakseen sarjapaikkansa.

Aue on vain vajaan 20 000 asukkaan kaupunki läntisessä Saksin osavaltiossa, mutta kannattajia tällä seuralla on todella paljon. Ilmeisesti lähialueen kaupungeista, kuten Zwickausta ja Chmenitzistä löytyy myös faneja, jotka tukevat omiaan uskollisesti. Zwickaun tapaan Auessa on käytössä eri nimi kuin DDR:n aikana, kun Erzgebirge Aue tunnettiin silloin nimellä Wismut Aue. Mistään Erzgebirgestä ei kannattajien lauluissa mainittu ollenkaan, vaan kaivosteollisuusyhtiö Wismutin nimi kuului joka huudossa ja laulussa. Auen violettejä värejä edusti Regensburgissa parisen tuhatta kannattaa, jotka kuuluvat omalla listallani Regensburgissa nähdyistä vieraskannattajista äänekkäimpien joukkoon. En tiedä mikä on syynä, mutta tuntuu että entisen Itä-Saksan puolelta lähes joka joukkueella on todella äänekkäät kannattajat. Ainakin Dynamo Dresden, FC Magdeburg, Chemnitz, FSV Zwickau, Hansa Rostock ja nyt Aue ovat vakuuttaneet kovaäänisillä kannattajillaan.

Vieraspäädyssä nähtiin ennen matsin alkua pieni koreografia, jossa Wismut Auen vanha logo oli esillä "GUERILLAS"-tekstin kanssa. Vieraspäädyn lisäksi Regensburgin pääty piti ihan hyvää meteliä, mutta peli ei viihdyttävyydeltään päässyt eilisen drittepelin tasolle. Puoliajalle mentiin 0-0 lukemissa.

Regensburgin uudelle Jahnstadionille oli saapunut mukavat, lähes 14 000 katsojaa. Ilmeisesti pohjoispäätyyn oli jaettu koululaislippuja ja istumapaikat olivatkin lähes loppuunmyydyt. Regensburgin näkökulmasta ottelu ei antanut paljoakaan hurrattavaa. Jahn-laituri Jann George sai punaisen kortin 50. minuutilla ja tästä seuranneesta vapaapotkusta vieraiden maalitykki Pascal Testroet iski vieraat 0-1 johtoon. Jahnin armenialainen Sargis Adamyan sai tehtyä tasoitusmaalin neljä minuuttia myöhemmin, mutta 60. minuutilla Aue sai hyvin kyseenalaisen rangaistuspotkun, josta Dimitrij Nazarov ei erehtynyt. Myöhemmin toisessa päässä Auen puolustaja näytti pelaavan kädellä rangaistusalueella, mutta palloa ei viety pilkulle. Regensburgissa oltiin todella tyytymättömiä päivän tuomariin, mutta Aue kyllä pelasi lopussa oikein hyvin yhden miehen ylivoimalla. Lopussa SSV yritti vielä riskillä saada peliä tasoihin, mutta se kostautui ja Aue teki lisäajalla vielä yhden maalin, voittaen matsin lukemin 1-3.