Algarven alueella paras tapa liikkua paikasta toiseen on ehdottomasti auto. Etäisyydet eivät ole kuitenkaan kovinkaan suuria, ja selvisimme reilussa kolmessa päivässä 350 kilometrin ajeluilla. Portugalin moottoritiet ovat maksullisia, mutta ne pystyi helposti välttämään, joten teistä ei tarvinnut maksaa mitään. Bensan hinta oli 2018 kesällä Portugalissa n. 1,50-1,60 €, mutta tankkasimme koko matkan aikana yhteensä reilulla 30 eurolla. Europcarista saimme vuokra-autoksi uudenkarhean Volkswagen Polon. Ihan hyvä peli se oli, mutta edellinen vuokra-auto (Ford Fiesta) oli kyllä huomattavasti parempi ja tehokkaampi.
Kun Polon avaimet olivat kourassa, oli ensimmäisenä suunnitelmana ajella pikkuteitä kohti Mannereuroopan lounaiskärkeä Sagresissa. Pikkuteillä oli mukava huristella ja kiitos Euroopan Unionin vapautuneiden roaming-maksujen, pystyimme käyttämään Google mapsin navigaattoria melko vaivattomasti, sillä vuokra-autossamme ei ollut omaa navigaattoria. Autolla ajelussa on oma vapautensa ja jos satuimme näkemään hienoja maisemia tai miellyttävän uimarannan, saatoimme helposti pysähtyä ja käydä katsomassa, jos huvittaa. Algarven rannikot ovat upeita ja nykyaikana on helppoa löytää internetistä kaikenlaisia paikkoja, joissa ei parveile liikaa turisteja. Tällaisen stopin teimme jossain lähellä Sagresin kaupunkia.
Matka jatkui upeissa maisemissa kohti Sagresia ja Euroopan lounaiskärkeä. Lämpötilat olivat miellyttäviä (+27), mutta rannikolla tuuli todella kovasti. Sagresin läheinen Cabo de Sao. Vicente oli jo huomattavasti edellistä kohdettamme turistihenkisempi, mutta oli kuitenkin upeaa käydä tässä mantereemme lounaiskolkassa ja ajatella, että jossain tuolla tuhansien kilometrien päässä on Amerikka. Navakka tuuli ja kova merenkäynti saivat myös ajatukset löytöretkeilijöiden aikoihin ja se pistää todella ajattelemaan, kuinka hulluja Vasco da Gama ja kumppanit aikoinaan olivat, kun päättivät silloisilla purtiloilla lähteä tutkimaan tuntemattomia seutuja. Kaikenlaista "Letzte Bratwurst vor Amerika" kitchiä tuossa niemessä oli toki myös, mutta vaikuttava paikka se oli kaikesta huolimatta.
Tarpeeksi tätä Vanhan Maailman viimeistä kolkkaa katseltuamme, päätimme lähteä seikkailemaan kohti pohjoista. Bongasin Google Mapsista jonkun paikan, josta näkymät olisivat upeat, niinkuin melkein joka puolella. Navigaattori ohjasi meidät soratielle, jossa olimme todellakin keskellä ei mitään. Polon ralliominaisuuksissa ei ollut valittamista ja kannanhan tietysti suomalaista rallikuskin verta, joten ei tässä vähästä hätkähdetä, vaikka muutama kivi olisikin itellä. Pääteiltä poikkeaminen kannatti, koska maisemat toivat mieleen jopa Australian (en ole koskaan käynyt Australiassa), tai ainakin millaiseksi kuvittelen maaseudun siellä. Näköalapaikan lähellä oli jokin hylätty talo ja yksi seikkailunjanoinen turistipari, kuten mekin. Muita ihmisiä emme tuolla nähneet. Näkymät olivat hienot, mutta on sanottava, että usein matka on vähintään yhtä tärkeä ja mielenkiintoinen kuin itse määränpää. Iltaa kohden rannikolle alkoi kerääntyä hieman sumua, mutta maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista. Pikkuteiltä ajoimme lähimpään kauppaan ja suuntasimme kohti Airbnb-majoitustamme Lagosiin.
Hyvien yöunien jälkeen seuraavan päivän suunitelmissa oli tutkia Algarven etelärannikkoa. Aivan majapaikkamme lähellä sijaitsi Farol da Ponta da Piedade-niminen paikka, jossa kalliomuodostelmat ovat upeat. Olimme liikkeellä verrattain varhain, joten turisteja ei ollut vielä paikalla massottain. Aurinkoinen sää, henkeäsalpaavat maisemat ja kimalteleva meri tekivät upean yhdistelmän, jossa kelpasi kierrellä pidemmänkin tovin.
Maisemia kylliksi ihastelleena oli hyvä jatkaa matkaa. Ajoimme hieman syrjäiselle Joao de Arensin rannalle, koska olin lukenut paikan olevan hieman vaikeakulkuisempi eikä mikään turistirysä. Rannalla oli toki ihmisiä, mutta monet heistä tuntuivat olevan myös paikallisia. Ranta oli yksi upeimmista, missä olen koskaan uinut ja virkistävä merivesi teki hyvää kaiken autolla ajamisen jälkeen, vaikken itseäni miksikään vesipedoksi voi laskea. Rannan lisäksi läheiset kalliomuodostelmat olivat hienoja ja eksoottisia.
Meressä polskimisen jälkeen ajoimme kohti Benagilin rantaa. Meille ei ollut tiedossa, miten upeaan kallioluolaan pääsisi, mutta paikalla selvisi, että alas pääsemisen tarvitsisi veneen. Emme halunneet upottaa rahojamme moiseen, vaan tyydyimme katselemaan maisemia ylhäältä käsin.
Iltaa oli vielä jäljellä ja halusimme nähdä vielä jotain hieman erilaista. Silvesin kaupunki on tunnettu linnastaan, joten ajoimme sinne, koska olivathan välimatkat hyvin pieniä ja autolla ajeleminen Portugalissa sujui ihan hyvin. Tässä kaupungissa ja sen pienillä kujilla vallitsi rauhallisempi tunnelma kuin esimerkiksi Lagosissa. Se oli ihan mukava stoppi ja näimme vähän muutakin kuin merta ja kallioita.
Ehdimme vielä mennä katselemaan auringonlaskua Portimaon kaupungin lähelle. Auringonlasku merellä oli oikein hieno, vaikka hotelleja tuossa turistikeskittymässä riittääkin paljon valosaastetta tuomaan. Kova tuuli ja viilennyt ilma ajoivat meidät kuitenkin takaisin autolle, koska emme tietenkään halunneet tulla kipeäksi kesken matkan.
Vielä oli jäljellä viimeinen täysi päivä autolla. Ensiksi ajelimme Monchiquen kylän läheisille vuorille. Ajomatka serpentiiniteitä pitkin oli hieno, mutta itse vuoristonäkymä oli hieman pettymys Alppeihin verrattuna.
Seuraavaksi ajelimme kohti Aljezurin kaupunkia lähellä merta. Siellä suunnitelmissa oli syödä, koska muuten matkan varrella ei ollut mitään isompia kaupunkeja. Löysimme sieltä yhden kahvilan ja kävelimme hieman vanhan kaupungin kujilla. Täältäkin löytyi vähän samantyylinen linnoitus kuin eilen Silvesistä.
Pienen paussin jälkeen päätimme mennä vielä yhdelle rannalle. Bordeiran pikkukaupungin läheltä löytyi Praia da Bordeira-niminen ranta, jossa näkyi olevan paljon surffaajia. Ei ollut mikään ihme, sillä aallot olivat tuolla melkoiset. Rantaa riitti kuin Porin Yyterissä konsanaan ja ilta-aikaan siellä oli mukavasti tilaa. Kävimme molemmat meressä, mutta uimisesta tuolla ei oikein tule valtavien aaltojen vuoksi mitään.
Paluumatkalla oli vielä mukava nautiskella Portugalilaisesta maaseudusta. Tiet olivat varsin hyvässä kunnossa ja eksoottisia puitakin näkyi matkan varrella. Portugalissahan tehdään esimerkiksi paljon korkkia ja noita puita oli mahdollista bongailla matkan varrella. Myös eukalyptystä olisi ollut mahdollista nähdä, mutta en kyllä osannut moista tunnistaa mitenkään. Pieniä asioita, mutta minusta erittäin mielenkiintoisia.
Viimeinen päivä Algarvessa meni matkustaessa Lagosista Faroon, sillä sieltä matka jatkui halvalla ja nopealla Ryanairin lennolla kohti Portoa. Junamatka kesti alle kaksi tuntia, josta nukuin suurimman osan. Farossa emme jaksaneet reppujemme kanssa seikkailla sen enempää, mutta pienen kiertelyn perusteella se vaikutti Lagosia aidommalta Portugalilaiselta opiskelijakaupungilta. Muutama paikallinen Sagres-olut tuli nautittua puistossa ennen lentokentälle siirtymistä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen