Der Clubin kotipeli ja englantilaisen viikon protestit

Viime viikonloppu meni hieman rauhallisemmissa merkeissä jalkapallon saralla. Lauantaina matkustin kuitenkin Nürnbergiin katsomaan FC Nürnbergin kauden toista kotipeliä. FC Nürnberg, eli "Der Club" on tunnettu siitä, että he ovat sahanneet ensimmäisen ja toisen Bundesliigan väliä enemmän kuin mikään muu joukkue. FCN on pudonnut historian saatossa peräti 8 kertaa Saksan korkeimmalta sarjatasolta. Viime aikojen kovin saavutus on eittämättä Saksan cupin, eli DFB-Pokalin voitto vuonna 2007. Viime kaudella Nürnbergissä pelattiin vielä 2. Bundesliigaa, mutta täksi kaudeksi nousu pääsarjaan onnistui jälleen.

FC Nürnbergin matsiin lippujen hankkiminen ei tuota tavallisesti kovin suurta päänvaivaa, ellei kyseessä ole erityisen tärkeä peli, tai vastustajana Bayern München tai Borussia Dortmund. Nürnbergin seuralegendan mukaan nimetyllä Max-Morlock-Stadionilla on 50 000 paikkaa, joten tilaa riittää. Lauantain pelissä vastustajana oli Hannover 96, joten ihan mielenkiintoisimmasta joukkueesta ei ole kyse. Yleisöä tähän mittelöön saapui 36736 henkeä.

Olin ostanut 26 euron hintaisen istumapaikkalipun stadionin eteläpäätyyn. Tällä lipulla pystyi kulkemaan ilmaiseksi Nürnbergin julkisen liikenteen alueella, joten säästin junalipun hinnasta muutaman euron, kun ostin lipun vain alueen rajalle ja rajalta takaisin Regensburgiin. Matka taittui mukavasti Regionalbahnilla Neumarktin asemalle asti, josta vaihdoin S-Bahniin, joka matkasi suoraan stadionille. Paikalla olikin mukavasti väkeä aistimassa tunnelmaa ja perussaksalaiseen tyyliin bratwurst kärysi ja olut kuohusi. Ajan sai siis mukavasti kulumaan ennen peliä. Ennen aloituspotkua nähtiin Nürnbergin kannattajien toimesta hieno koreografia, jolla juhlistettiin FC Nürnbergin ja Rapid Wienin kannattajien ystävyyssuhdetta. Tällaiset "Freundschaftit" ovat hyvin yleisiä Saksassa ja joskus kannattajaryhmien väliset ystävyyssuhteet ovat jopa kansainvälisiä, kuten tässä Nürnbergin ja Rapidin kohdalla käy ilmi. Koreografioita on muutamia tullut Nürnbergissä nähtyä ja voi sanoa, että luova katsomotaide on Nürnbergissä hallussa.

Nürnbergissä on ihan mukava tunnelma, mutta kenttää ympäröivät juoksuradat syövät hieman fiilistä. Hannoverista oli saapunut ihan hyvä vieraskannattajien ryhmä paikalle, heiltä nähtiin pieni lippumeri ennen peliä.

Peli oli taattua Bundesliigaviihdettä. Päälimmäisenä jäi kuitenkin mieleen tuomarin sekoilut VAR-tarkistusten kanssa ja varsinkin kotijoukkueen maalin hylkääminen jälkikäteen herätti paljon närää kotiyleisössä. Tällaisten pelleilyjen vuoksi en oikein suhtaudu videotarkistuksiin kovin positiivisesti. Lopulta oikeus voitti ja Nürnbergin supervaihtomies Törles Knöll iski 76 ja 77 minuutilla Nürnbergin 2-0 voittoon. Voitonjuhlia en ehtinyt jäädä katselemaan, sillä piti kiirehtiä junaan. Nürnbergin stadionin pysäkille tulee välittömästi pelin jälkeen juna, jolla pääsee suoraan Müncheniin asti. Juna kulki myös Regensburgin kautta, joten tämän erikoisjärjestelyn ansiosta pääsin kotiin reilussa tunnissa loppuvihellyksen kautta. Jos jotain Saksassa osataan, niin tällaisten tapahtumien järjestäminen.

Tällä viikolla Saksassa oli ns. "Englantilainen viikko", jolloin tavallisuudesta poiketen pelataan yksi ottelukierros keskellä viikkoa. Tälle kierrokselle Saksan kolmen korkeimman sarjatason kannattajaryhmät olivat sopineet 20 minuutin hiljaisesta protestista Saksan jalkapalloliittoa vastaan. Saksan jalkapalloliiton ja kannattajaryhmien välillä on ollut jo pitkään suuria skismoja ja monenlaista protestointia näkee peleissä usein. Kannattajat syyttävät liittoa korruptiosta, jalkapallon kaupallistamisesta ja sen viemisestä koko ajan kauemmaksi lajin juurilta. Tällainen protesti nähtiin myös keskiviikkona Regensburgissa, kun SSV Jahn kohtasi FC Heidenheimin. Ennen peliä kannattajat jakoivat katsomoon tällaisia infolappuja ja ilmoittivat myös mikrofonin välityksellä, että nyt ollaan ensiksi hiljaa.

Protesti toimi ainakin Regensburgissa hyvin. Katsomosta kuului vain puheensorinaa ja aplodeja hyville suorituksille, mutta minkäänlaisia kannatushuutoja tai lauluja ei kuultu ensimmäisen 20 minuutin aikana. Ero tavalliseen älämölöön oli valtaisa. Myös SSV Jahn Regensburg oli seurana ilmoittanut solidaarisuuttaan kannattajien protestille ja alkulämmittelyssä pelaajat kantoivat paitoja, joilla osoitettiin tukea. Jahn iski 20 minuutin aikana kaksi maalia ja näiden jälkeen ei kuultu maalilaulua eikä stadionkuuluttaja hehkuttanut maaleja tuttuun tapaansa. Ironista on, että kaikki ottelun maalit nähtiin ensimmäisen 20 minuutin aikana. SSV vei pelin nimiinsä lukemin 2-1 ja saalisti tärkeät kolme pistettä reilun 8000 katsojan edessä. Peli oli Regensburgille tyypillistä kovaa taistelua, mutta tällä kertaa ruuti oli hyökkäyspäässä tarpeeksi kuivaa. Tunnelma ei yltänyt aivan viikonloppupelien tasolle, mutta voittoa oli mukava juhlia.