Ensimmäisenä päivänä saavuimme Romaniaan noin kello 17.00 paikallista aikaa. Tämän päivän käytimme Sibiun kaupungin tutkimiseen. Noudimme kyllä vuokra-auton jo tälle päivälle suoraan Sibiun pieneltä lentoasemalta. Saimme pienen Opel Corsan allemme ja ajoimme sillä ensimmäisenä päivänä vain Siebenburgen Apartments-majapaikkaamme. Tätä majoitusta voi vain suositella. Se oli kahden hengen huone tavallisessa kerrostalossa noin kilometrin päässä Sibiun keskustasta. Auton sai hyvin parkkiin ja huone oli viihtyisä sekä moderni. Palvelukin pelasi hyvin. Suihkun letku hajusi heti kättelyssä, mutta sitä tultiin korjaamaan, kun ilmoitimme asiasta majoitusta järjestävälle taholle Whatsappin kautta.
Kaupungille kerkesi siis hyvin kiertelemään valoisan aikaan, kun olimme ensin asettuneet taloksi majapaikkaamme. Sibiu on noin 150 000 asukkaan kaupunki, joka oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2007. Arkkitehtuuriltaan se on hyvin saksalaistyyppinen ja historiallinen keskusta lienee kunnostettu hiljattain. Keskustan läheltä löytyi jokin hylätty teollisuusalue, mutta muuten stereotypiat karusta ja rapistuneesta Romaniasta eivät tämän kaupungin kohdalla toteutuneet. Sibiun pääaukiolla oli käynnissä jokin uskonnollinen tapahtuma. Tarkemmin emme tienneet, miksi sitä vietettiin juuri nyt, mutta paikalle oli saapunut lippujen perusteella myös ulkomaalaisia vieraita ainakin Ruotsista, Saksasta ja Isosta-Britanniasta asti. Jokin ortodoksinen jumalanpalvelus nähtiin, mutta ohjelmaan kuului myös esimerkiksi perinteisiä kansantansseja.
Historiallinen keskusta oli melko nopeasti nähty ja menimme sitten syömään. Ruoka ei ollut Romaniassa kovinkaan kallista, mutta maultaan se ei ollut mitään kovinkaan erikoista. Romanialainen ruoka ei ilmeisesti eroa kovin paljoa saksalaisesta, lihaa ja perunaa käytetään paljon. Romanialaisten ravintoloiden asiakaspalvelu oli ihan peruskohteliasta, mutta melko hidasta. Ruokailtuamme siirryimme vielä terassille oluelle ja sitten kävelimme takaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli tarkoitus herätä hieman aikaisemmin.
Yksi reissun odotetuimmista kohteista oli Transfagarasan-vuoristotie. Entinen kommunistijohtaja Nicolae Ceausescu rakennutti sen armeijakäyttöön 1970-luvulla ja nykyään se on suosittu maisemareitti. Tie on melkoisen mutkainen, mutta verrattain hyvässä kunnossa. Talviaikaan se on suljettu, mutta meillä oli sään puolesta tuuria, vaikka joitain pilviä näkyikin. Matkan varrella vastaan tuli yksi iso ryhmä lampaita, mutta muuten matkanteko sujui mainiosti. Ensiksi ajelimme pikkuhiljaa ylemmäksi jylhien metsien läpi, kunnes maisema muuttui puuttomammaksi ja karummaksi. Näkymät muistuttivat jopa hieman Islantia. Viimeinen nousu oli todella mutkainen ja ylhäältä oli hieno katsella mutkittelevaa tietä ja taustalle avautuvaa laaksoa. Korkeimmillaan tie nousi hieman yli 2 kilometrin korkeuteen. Huipulla on myös hieno järvi, jonka lähistöltä löytyivät parhaat näköalapaikat. Turisteja oli toki jonkin verran, mutta vuoriston ilmapiiri tuntui silti rauhoittavalta ja vaikuttavalta. Tätä vuoristoreittiä voin suositella kaikille, jotka arvostavat vuoristomaisemia, mutta ovat ehkä hieman laiskoja kipuamaan omin voimin vuoren huipulle. Patikointireittejä löytyy myös, joten täällä on jokaiselle jotakin.
Vuoren huipulta matka jatkui pitkän tunnelin kautta kohti toista puolta Transfagarasanista. Toiseenkin suuntaan näkymät olivat hyvät. Tie jatkui kohti isompaa järveä ja aivan Transfagarasanin lopussa oli valtava pato. Tuollaista betonirakennelmaa en muista koskaan nähneeni.
Transfagarasanilla tie oli melko hyvää. Google maps ohjasi meidät sen jälkeen eräälle pienemmälle tielle, joka oikaisi hieman isommalle tielle, jota pitkin pääsimme nopeiten takaisin Sibiuun. Tämä pikkutie oli varsinainen neronleimaus Herra Googlelta, sillä tie oli aivan hirveässä kunnossa. Asfaltoidut kohdat olivat täynnä valtavia monttuja, mutta tämäkin oli pientä verrattuna tieosuuteen jota taitoimme varmaan kymmenen kilometriä. Tämä "tie" vaikutti enemmän ojanpohjalta, jonka pinta koostui paikoitellen nyrkinkokoisista kivenmurikoista. Tien varrella näkyi välillä niin isompia, paksuja dieselsauhuja puskevia autoja kuin myös hevosrattaita, joita todella näkyi Romanian maaseudulla säännöllisesti. Koirat, kissat, kanat, kukot ja lehmät olivat myös tavallisia vieraita Romanian teillä. Onneksi Corsa kesti tämän koettelemuksen hyvin ja selvisimme lopulta hieman paremmalle tielle ja lopulta pääsimme ajamaan samettiselta tuntuvaa isompaa tietä kohti Sibiuta.
Ensimmäinen kokonainen reissupäivä oli upea. Käväisimme katselemassa perjantai-illan elämää Sibiun keskustassa ja nukuimme hieman pidempään ennen seuraavan päivän seikkailuja. Tänään ajoimme hieman lyhyemmän pätkän kohti Sighisoaran historiallista kaupunkia. Vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Sighisoara on oikein hieno, pienehkö kaupunki, joka oli melko nopeasti nähty. Kävimme syömässä ja ajoimme sitten takaisin Sibiuun hieman pienempiä teitä. Tällä kertaa katsoimme hieman tarkemmin, ettemme joutuisi taas vastaaville kinttupoluille kuin eilen. Tällä kertaa tie oli jopa kokonaan päällystetty. Eräässä pienessä romanialaiskylässä näimme hääkulkueen perinteisiin asusteisiin pukeutuneena. Perinteet tuntuvat elävän pienissä kylissä todella vahvasti. Hevosia käytetään yhä paljon ja häämenotkin näyttivät varsin perinteisiltä. Toisaalta Romanian teillä näkyi myös paljon uusia mersuja ja bemareita, joilla kaahattiin päättömästi jopa taajama-alueilla. Romanialainen liikennekulttuuri eroaa todella paljon Suomesta ja myös Saksasta, mutta jos osaa itse käyttää hieman röyhkeyttä, mutta pitää samalla pään kylmänä, niin ihan hyvin siellä selviää.
Sunnuntaina minulle nousi hieman kuumetta, joten otimme aamun todella rauhallisesti. Oloni koheni hieman ja teki mieli nähdä lisää, joten lähdimme ajamaan kohti Brasovin kaupunkia. Matkan varrella pysähdyimme Fagarasanin kaupungissa, jossa oli hieno kirkko ja linnoitus.
Brasovissa asuu hieman alle 300 000 asukasta. Sieltäkin löytyy historiallinen keskusta, mutta se ei tuntunut tuovan mitään lisäarvoa Sibiuun ja Sighisoaraan nähden. Energiaa kaupunkikierrokselle ei ollut myöskään kovin paljoa. Varmasti mukava kohde Bukarestiin matkustaville turisteille, mutta meille siellä ei ollut mitään erikoista.
Brasovin suosio matkakohteena perustuu ilmeisesti suurelta osin lähistöllä sijaitseviin linnoihin. Kävimme katsomassa näistä kahta: Rasnovin ja Branin linnoja. Kumpaakin tyydyimme katsomaan kauempaa, sillä alkoi olla jo hieman myöhä. Rasnovin linna näytti jo kauempaa katsoen varsin isolta ja siellä olisi ehkä paremmalla ajalla voinut käydä sisälläkin. Branin linna taas on suosittu lähinnä Dracula-tarinoiden myötä ja sen lähelle on rakennettu varsinainen turistihelvetti. Paikka oli todella luontaantyöntävä, vaikka onhan se linna ihan hieno.
Meillä oli vielä yksi kokonainen päivä jäljellä Romaniassa. Päätimme ajaa toisen tunnetun vuoristotien, eli Transalpinan läpi. Tämä tie oli melkoisen metsäinen ja maisemat muistuttivat välillä jopa Lappia. Teimme ilmeisesti virheen, sillä tämä tie olisi kaiketi jatkunut vielä pidempään, kun käännyimme jo toiseen suuntaan kohti Hunedoaraa. Tie oli taas melkoisen kehnoa ja lampaitakin sattui tielle isompi joukko, joita lammaspaimenet hätistelivät oluet käsissä tiehensä maantieltä. Matkan varrella näkyi myös todella karuja hiipuneita teollisuuskaupunkeja, joihin myös Hunedoara kuuluu. Siellä vetonaulana on kuitenkin upea linna, joka löi kyllä laudalta Branin ja Rasnovin helposti. Emme menneet täälläkään sisälle asti. Usein tällaiset linnat ovat hienompia ulkoa kuin sisältä. Hunedoaran linna oli jo riittävä syy poiketa hieman reitiltä kohti Sibiuta.
Viimeisenä iltana kävimme vielä tuhlaamassa viimeiset Romanian leit baarissa ja supermarketissa. Katselin huoneiston televisiosta myös Serbia-Romania-futismatsin. Oli melkoisen viihdyttävä peli, joka päättyi 2-2-lukemin.
Romaniaa voin suositella matkakohteena todella lämpimästi. Ainakin Transylvaniassa maisemat ovat todella upeita ja myös historiallisten kaupunkien ystäville löytyy nähtävää. Pientä seikkailuhenkeä tarvitaan ja autolijan on syytä olla hieman kokeneempi, jolta löytyy riittävää rohkeutta suhailla Romanian oman elämänsä kimiräikkösten kanssa. Hintataso on todella halpa ja turistit eivät ole tätä maata vielä löytäneet, joten autenttista Romaniaa on edelleen nähtävissä. Paikalliset puhuivat yllättävänkin hyvää englantia ja erityismaininnan saa romanialainen internetverkko, joka on ilmeisesti maailman viidenneksi nopein.(!) Joskus pitää käydä uudestaan Romaniassa, ehkäpä Bukarestin suunnassa sillä kertaa. La revedere, eli näkemiin!
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen