Stuban polttarireissu Prahaan

Hyvä ystäväni Sebastian on purjehtimassa avioliiton satamaan helmikuun alussa, joten tammikuussa oli polttarien aika. Näissä polttareissa mentiin hieman isommalla kaavalla, sillä ne järjestettiin viime viikonloppuna Prahassa. Muu seurue saapui Lahesta Helsinki-Vantaan kautta Finnairin koneella paikalle, kun itse hyppäsin bussin kyytiin ja huristelin kolme tuntia Regensburgista Tsekin pääkaupunkiin. Praha oli kohteena erinomainen jo hintatasonsa puolesta, mutta itselleni myös etäisyytensä takia, sillä muuten en tiedä olisinko päässyt näihin karkeloihin osallistumaan.

Bussiaikatauluni osui muun porukan lentojen kanssa hyvin yksiin ja tapasimme toisemme puolen päivän maissa Venceslauksen aukion liepeillä. Seurueessamme oli mukana yhteensä yhdeksän jätkää ja majapaikkana toimi Airbnb-kämppä rautatieaseman lähettyvillä. Kun kamat oli saatu kämpille, oli aika lähteä metsästämään ruokapaikkaa. Valintamme osui hampurilaisravintola Dish Burger Bistroon. Pienellä järjestelyllä saimme pöydän yheksälle hengelle ja tarjoilu toimi muutenkin ihan hyvin. Tämä paikka oli kyllä Prahan keskiarvoa kalliimpi. Muutama olut, hampurilainen, ranskalaiset ja kastike irtosivat noin 18 euron hintaan. Burgerit olivat kuitenkin varsin maukkaita ja varsinkin paikan omatekemät erikoisdipit ja ketsuppi saivat kehuja. Mikään turistien keskittymä tämä ei myöskään ollut ja suurin osa ruokailijoista tuntui olevan paikallisia.

Maha täynnä oli hyvä lähteä hakemaan kurkun kostuketta. Albertista mukaan kämpille tarttui melkoinen määrä erilaisia oluita ja muita juomia. Näitä lähdettiin tuhoamaan muutamaksi tunniksi ennen illan lätkämatsia.

Koko seurueemme on suuria jääkiekon ystäviä ja erityisesti Lahen Pelicansin kannattajia. Polttarireissun yhtenä tarkoituksena oli käydä katsomassa jääkiekkoa, joten suuntasimme katsomaan HC Sparta Prahan perjantai-illan matsia PSG Zliniä vastaan. Omat odotukseni tätä ottelua kohtaan olivat aika matalalla, sillä lippuja oli mennyt kaupaksi todella kehnosti ja Spartan ottelut pelataan jättimäisellä O2 Arenalla.

Hurautimme metrolla paikalle ja kävelimme Ceskomoravskan asemalta lyhyen matkan hallille. Noin 7 euron hintaiset seisomapaikkaliput olimme ostaneet jo etukäteen. Turvatarkastus oli todella tarkka ja taskujen sisältö syynättiin samanlaisella laitteella kuin lentoasemilla. Kun koko porukka oli saatu sisään, haimme oluet ja siirryimme Sparta Prahan kannattajapäätyyn.

Sparta Prahan pelaajat saapuivat jäälle suuren taistelukypärän sisästä. Peli alkoi todella vauhdikkaasti, mutta usein tuntui, ettei järki ollut ihan mukana. Toisinaan kentällä nähtiin hienoja läpisyöttöjä, mutta pääosin peli oli melkoista kohkaamista. Fyysistä peliä ei kumpikaan joukkue juurikaan esittänyt. Huikeita tekopaikkoja ei paljoa siunaantunut mutta kahdeksannella peliminuutilla Sparta osui peräti kahdesti. Toisessa erässä Zlin pääsi peliin mukaan kavennettuaan lukemiksi 2-1, mutta kolmannen erän 13. minuutilla Sparta lisäsi johtoaan. Loppuun saatiin pientä kirin poikasta, kun Zlin tuli vielä maalin päähän, mutta loppulukemiksi jäi kuitenkin 3-2. Tunnelma pelissä ei ollut kovinkaan kummoinen, vaikka varsinkin Spartan kannattajapääty viritteli lauluja ja huutoja lähes koko ajan. Muutaman kerran myös sivukatsomoista lähdettiin huudatuksiin mukaan. Zlinistä oli saapunut paikalle pieni kannattajaporukka, joka erottui toisesta päädystä keltaisissa paidoissaan. Kovin paljoa heidän huudoista ja lauluista ei toiseen päätyyn asti kuullut. Illan yleisömäärä oli vain reilut 7000, joka oli noin puolet O2:sen kapasiteetista.

Perjantai-ilta otettiin matsin jälkeen suhteellisen iisisti. Yhdessä olutravintolassa käytiin, mutta sieltä suunnattiin ihmisten aikoihin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle oli luvassa lisää ohjelmaa.

Lauantaina tiedossa oli melkoinen seikkailu, sillä lähdimme katsomaan katsomaan Tsekin toiseksi korkeimman sarjatason jääkiekkoa Jihlavaan. Tuon n. 50 000 asukkaan kaupungin ylpeys Dukla Jihlava putosi viime kauden päätteeksi pääsarjasta ja on hakemassa kovasti nousua takaisin. Perinteitä Jihlavassa riittää ja se on voittanut Tsekkoslovakian aikaan mestaruuden useaan otteeseen. Dukla Jihlava oli aikoinaan armeijan joukkue, joten he saivat sitä kautta käyttöönsä monia huippupelaajia. Viime aikoina kaivoskaupungin joukkue on pelannut lähinnä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, käyden toisinaan piipahtamassa pääsarjassa.

Lähtiessämme puolen päivän aikaan junalla kohti Jihlavaa, ei tulevalla sulhasella ollut vielä aavistustakaan päivän kohteesta. Pieniä vihjeitä annoimme junamatkan aikana ja puimme hänen päälleen myös ikivanhan pelipaidan. Eräs seurueemme jäsen oli saanut kaivettua jostain1990-luvun alun Hockey Reippaan pelipaidan legendaarisen Olrich Valekin nimellä. Valek oli aikoinaan yksi suosituimpia pelaajia lahtelaisfanien keskuudessa ja mies on legenda myös kasvattajaseurassaan Dukla Jihlavassa. Jihlavan lähestyessä tuo kulttuuriaarre alkoi kerätä koko ajan enemmän katseita.

Jihlavaan saapuessa huomasimme, että meillä onkin vielä jonkin verran talsittavaa kohti keskustaa. Onneksi olimme valmistautuneet matkaan asiaan kuuluvin eväin, joten marssi lähiön läpi kohti keskustaa ei ollut niin paha rasti. Aikaa ottelun alkuun oli onneksi vielä riittävästi, joten ehdimme mennä syömään ennen ottelua. Jihlavan vanhasta kaupungista löytyi perinteinen tsekkiläinen ravintola. Itse otin jänistä. Ruoka ja varsinkin juoma olivat ihan hyviä, mutta annoksella olisi voinut olla hieman enemmän kokoa.

Ruokailun jälkeen piti lähteä jatkamaan saman tien kohti Jihlavan jäähallia. Reilun kolmen euron hintaiset seisomapaikkaliput sai ostettua hyvin ovelta ja tässä paikassa ei ollut turvatarkastuksista tietoakaan.

Jihlavassa oli todellinen vanhan liiton jääkiekkotunnelma. Kylmä betonihalli on nähnyt parhaat päivänsä, mutta tunnelmaa siellä voi aistia paremmin kuin moderneilla monitoimiareenoilla. Olimme melko varmasti ainoat ulkomaalaiset koko hallissa, mutta meitä kohdeltiin tuolla oikein ystävällisesti, vaikkei englantia osattu kuin välttävästi. Olrich Valekin vanha paita herätti tietysti kunnioitusta, mutta eniten keskustelua tuli Pelicansiin Jihlavasta siirtyneestä 18-vuotiaasta maalivahti Jakub Skarekista. Hän teki kesällä NHL-sopimuksen New York Islandersiin, mutta pelaa tämän kauden vielä Lahessa. Nuorukainen on yksi tämän hetken lupaavimmista tsekkiveskareista ja Jihlavan omana poikana suuri ylpeyden aihe.

Seurueemme katsoi matsia kannattajaporukan lähettyvillä, jotka olivat myökkäämässä pitkällä sivulla seisomapaikoilla. Osa kannattajista oli tuonut peliin omia oluita, mutta suurin hämmästyksen aihe oli kirkas lasipullo, jonka sisältö taisi olla jotain kotipolttoista viinaa. Vieraanvaraiset jihlavalaiset tarjosivat ponua myös lahtelaisille ja meidänkin porukasta lähdettiin lauluihin mukaan, vaikkei kukaan ymmärtänyt sanaakaan, mitä laulettiin. Kotikannattajien lisäksi vierasjoukkue Slavia Prahan perässä oli saapunut pienehkö kannattajaryhmä. Tuo Prahan kakkosseuraksi jumahtanut perinnejoukkue oli koko ottelun melko pahasti köysissä ja hävisi ottelun lukemin 3-0. Pelin taso ei päätä huimannut, mutta Jihlavan seikkailu oli siitä huolimatta erittäin onnistunut. Ottelun tunnelma päihitti eilisen, vaikkei yleisöä ollut Jihlavassa kuin 2255. Valitettavasti bussiin tuli kiire, joten meidän piti jättää katsomo hieman ennen ottelun loppua. Bussimatka meni nopeammin kuin junalla ja saavuimme Prahaan alle kahdessa tunnissa.

Lauantai-ilta jatkui Prahan yössä tappiin asti. Seuraavalle päivälle suunnitelmissa oli lähinnä pientä ulkoilua Prahan vanhassa kaupungissa. Osa seurueesta osti matkamuistoja, vähän ruokailtiin ja yksi ryhmäkuvakin tuli otettua Vltava-joen varrella. Jäähyväisoluet käytiin juomassa vielä Beergeek-olutravintolassa, ennen kun piti lähteä takaisin Regensburgiin. Reissu oli todella timanttinen ja täynnä upeita muistoja. Kohta nähdään taas Lahessa!

Passinuusimisreissu Prahaan

Eilen tuli käytyä toisen kerran Tsekissä lyhyen ajan sisään. Tällä kertaa syynä ei ollut jalkapallo, vaan vanheneva passini, joka piti uusia. Ulkomailla asuvat suomalaiset voivat käydä uusimassa passinsa Suomen suurlähetystöissä ja Regensburgista lähin suurlähetystö sijaitsee Prahassa. Tuonne pääsee neljässä tunnissa junalla tai bussilla melko kohtuulliseen hintaan. Passia varten piti maksaa tarvittava summa suurlähetystön tilille Tsekin korunoissa ja ottaa uudet passikuvat mukaan. Ulkomailla anottu passi maksaa 140 euroa, mutta toisaalta vähintään saman verran hintaa tulisi lennoille Suomeen ja lisäksi pitäisi päästä Regensburgista myös lentoasemalle, joka ei sekään ole ilmaista. Menomatkan taitoin yöbussilla (17 €), sillä en halunnut tulla myöhässä suurlähetystöön ja Regensburg-Praha-junilla on ollut välillä melkoisia myöhästymisiä. Takaisin tulin sitten 12 euron junalla, koska silloin ei myöhästymisillä ollut väliä. Matkapäiväksi valitsin tämän maanantain (21.5), koska se on Baijerissa yleinen vapaapäivä, mutta Tsekissä taas ei.

Yöbussiin menin samoilla silmillä, mutta bussissa sain muutaman tunnin nukuttua. Saavuin neljän tunnin matkan jälkeen Prahaan hieman ennen kuutta aamulla. Kaupunki oli vielä täysin unessa ja oli todella hienoa kävellä keskustan läpi, kun siellä ei ollut suuria turistilaumoja. Aurinko oli juuri noussut, joten pääsin nauttimaan ensimmäistä kertaa Prahan turistinähtävyyksistä kunnolla, vaikka laskin tämän olevan jo seitsemäs kerta tässä kaupungissa. Näin paljon hääpareja, jotka ottivat valokuvia juuri tähän aikaan, sillä turistilaumat olivat vielä unten mailla.

Suuntasin Kampan puistoon lukemaan kirjaa muutamaksi tunniksi, kunnes Suomen suurlähetystö aukaisi ovensa. Sain olla melko rauhassa ja näin turistien sijan enemmän koiranulkoiluttajia. Suurlähetystössä kaikki sujui todella nopeasti ja passi lähetetään minulle muutaman viikon päästä postissa Regensburgiin. Tämän jälkeen minulla oli vielä viitisen tuntia aikaa ennen paluujunaani. Olen kolunnut Prahassa jo melkein joka kolkan, joten mitään turistikierrosta ei tarvinnut tehdä. Päätin mennä metrolla käymään Tsekin jääkiekkomuseossa, koska siellä en ole vielä koskaan käynyt. Tuo museo oli hieman hankala löytää, koska kuvittelin sen sijaitsevan O²-Areenalla, jossa Tsekin maajoukuekin pelaa isoimmat pelinsä. Areenan sijaan löysin museon viereisestä ostoskeskuksesta. Tsekin jääkiekkomuseossa esiteltiin Tsekin liigan tärkeimpiä joukkueita, Tsekin ja Tsekkoslovakian maajoukkueen historiaa ja lopuksi oli myös NHL:llä varattu huone. Tuossa huoneessa bongasin yllätyksekseni Tomi "pyydys" Kallion Atlanta Thrashersin paidan! Lahen suosituin tsekki Radek Smolenak (myös Roman Vopat) vilahti myös eräällä listalla, sitä saa jokainen arvata millä. Historian lisäksi museossa oli mahdollista kokeilla omia jääkiekkotaitojaan laukomisen ja syöttelyn merkeissä. Museossa ei tosiaankaan ollut mikään suuri väenpaljous ja näin tunnin aikana siellä yhteensä neljä ihmistä.

Kulttuuriannoksen jälkeen oli vielä muutamia tunteja aikaa mennä nauttimaan upeasta säästä. Prahassa suosikkiasioitani ovat kaupungin läheiset kukkulat, joille voi kiivetä ihailemaan kaupunkia. Menin sinne lukemaan äitini joululahjaksi lähettämää kirjaa muutaman ohrapirtelön kera ennen paluumatkaa Regensburgiin.