Frankfurtissa olin vajaat kaksi tuntia ennen pelin alkua. Olin melko uhkarohkea varatessani noin myöhäisen junan, sillä myöhästyminen varsinkin tällaisilla pakkasilla ei olisi ollut mikään ihme. Pääsin perille kuitenkin ajoissa, joten ehdin syödä juna-asemalla ja napata yhden matkaoluen ennen siirtymistä Commerzbank-Arenalle, joka tunnetaan kansan suussa paremmin vanhalla nimellään Waldstadion. Tuonne stadionille pääsee Frankfurtin päärautatieasemalta helposti S-bahnilla ja matka stadionille taittuu alle vartissa. Ottelulippuun sisältyvät matkat julkisilla. Stadionin lähijunapysäkiltä on vielä alle kilometrin matka stadionille. Viime lauantain sää oli kylmä, mutta mukavan aurinkoinen, joten pieni kävelyreissu ei haitannut mitään. Waldstadion sijaitsee nimensä mukaisesti metsässä, jonka läpi pitää kävellä päästäkseen stadionille. Metsä oli täynnä ruoka- ja juomakojuja, sekä epävirallisia Eintracht Frankfurtin kaulahuiveja kaupustelevia myyjiä kärryineen.
En ostanut kojuilta mitään, vaan marssin suoraan sisäänkäynnille, jottei tulisi vahingossakaan kiire matsin alkuun. Noin 45 minuuttia ennen pelin alkua jonottaminen sujui ihan hyvin ja olin kymmenessä minuutissa sisällä. Stadion oli tässä vaiheessa vielä yllättävän tyhjä. Saksalaisesta "täsmällisyydestä" voi olla montaa mieltä, mutta ainakin peleihin tullaan yleensä ajoissa nauttimaan virvokkeista ja tapaamaan ystäviä. Ehkä melko kallis stadionolut (4,40 €) pitää jalkapallofanit stadionin ulkopuolisilla kojuilla pidempään. Näinpä junassa jopa jonkun porukan kanniskelevan kaljakoria ja muutamaa viinapulloa. Siinä vaiheessa pelin alkuun oli aikaa tunti, joten aika hyvissä tuo porukka lienee ollut stadionilla, sillä viinamäärä olisi riittänyt pienelle kylälle. Huomautettakoon vielä, että mitään ylilyöntejä tai sikailua en itse ainakaan nähnyt, vaikka viina kyllä virtasi melko railakkaasti.
Waldstadionin tunnelmasta olin kuullut ja lukenut etukäteen paljon positiivisia asioita. Bundesliigakausi on mennyt varsin hyvin ja joukkue löytyy sijalta viisi. Viime kauden DFB-Pokalin voittokin on nostanut jalkapallohuumaa Mainin rannalla mukavasti, vaikka tällä kaudella Cupissa loru loppui jo ensimmäisellä kierroksella neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa SSV Ulmia vastaan. Tässä oluttuopissakin muisteltiin tuota viime kauden unohtumatonta saavutusta ja bongasinpa siitä vielä viime kaudella Eintrachtin riveissä pelanneen maalivahti Lukas Hradeckynkin.
Oma paikkani sijaitsi aivan kulmalipun tuntumassa, lähellä SC Freiburgin kannattajia. Lipun ostin heti kaikille avoimen lipunmyynnin alkaessa hintaan 24 €. Vieraskannattajia Frankfurtiin oli saapunut parisen tuhatta ja ääntä tuosta porukasta lähti oikein hyvin. Bongasin vierassektion aidalta jopa Manchester Cityn lipun. Kaipa englantilaisille on nykyään halvempaa tulla katsomaan Saksaan jalkapalloa, kuin maksaa kotimaansa ryöstöhintoja ja tunnelmakin on varmasti parempaa kuin monin paikoin eliitin temmellyskentiksi muuttuneilla Valioliigastadioneilla.
Frankfurtissa tunnelma oli alusta lähtien oikein hyvää. Molemmat kannattajaporukat olivat oikein hyvässä vedossa. Kentällä alku oli hieman varovaisempaa, kunnes 36. minuutin jälkeen alkoi rytistä. Eintracht iski ensimmäisen puoliajan loppuun kolme maalia ja tauolle siirryttiin 3-0-lukemissa. Kentältä yksittäisen huippuhetkenä jäi mieleen Kroatian maajoukkuepelaaja Ante Rebicin iskemä upea maali. Vanhaa kunnon Peppi Pitkätossuakin viriteltiin katsomossa ja osa istumakatsomostakin lähti mukaan hyppimään.
Puoliajalla oli aikaa nauttia aurinkoisesta talvisäästä ja ihmetellä ohi lentäviä lentokoneita. Frankfurtin jättimäinen lentokenttä sijaitsee melko lähellä Waldstadionia ja ainakin stadionin vierestä pystyi näkemään korkeuksiin katoavia lentokoneita.
Toisella puoliajalla "Die Adler" eli kotkat keskittyivät varmistelemaan johtoaan. Freiburgin kiri jäi yhteen maaliin, kun Saksan maajoukkueessakin pelannut Nils Petersen kavensi lukemiksi 3-1. SC Freiburgin kannattajat kannustivat omiaan kuitenkin loppuun asti. Eintrachtin puolelta tunnelma pysyi loppuun asti erinomaisella tasolla. Matsin jälkeen piti lähteä etsimään bussia, jollla pääsisin Frankfurtin Südbahnhofille, josta paluujunani kohti Regensburgia lähtisi. Junaan ei tullut todellakaan kiire, sillä IC-juna saapui lopulta lähes puoli tuntia myöhässä ja kotona Regensburgissa olin lopulta liki tunnin myöhässä. Noh, onneksi osui myöhästyminen vain paluumatkalle... Kaiken kaikkiaan Eintracht Frankfurtin kotipeli oli kaiken matkustamisen arvoinen kokemus ja aion palata tänne joskus vielä uudestaan!
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen