Faschingviikonloppu penkkiurheilun parissa

Euroopan katolisilla alueilla on edelleen suosittua viettää karnevaaleja ennen pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Karnevaaliperinne elää Saksassa varsinkin Kölnissä ja Mainzissa. Baijerissa ja Itävallassa tuota juhlaa kutsutaan nimellä Fasching. En tiedä, kuinka suuri prosentti Saksan katolilaisista oikeasti paastoaa, mutta karnevaalit näkyvät jossain määrin katukuvassa myös Regensburgissa. Kouluissa on tyypillistä pukeutua erikoisesti, mutta myös aikuisia ihmisiä näkyy kaupungilla, baareissa ja julkisissa kulkuneuvoissa hassun hauskasti pukeutuneina. Saksassa kun ollaan, niin tähän kaikkeen liittyy myös kovaa ryyppäämistä. Itse juon kyllä mieluusti olutta, mutta Fasching ei nappaa vähääkään alusta, joten vietin viikonloppuni ennemmin erilaisissa urheilutapahtumissa.

Perjantaina suuntasin Donau-Arenalle seuraamaan Oberliga Südin lätkämatsia Eisbären Regensburg-Memmingen Indians. Kaipa ihmisillä oli perjantai-iltana parempaakin tekemistä, kuin tulla katsomaan matsia, vaikka Eisbären tarvitsisi kaiken tuen runkosarjan loppurytistyksessä. Yleisöä paikalle oli vaivautunut vain reilut 1800. Kausi on sujunut nuorelta joukkueelta melko hyvin, mutta viime aikoina varsinkin altavastaajajoukkueita vastaan on ollut vaikeuksia. Eisbären on vielä kiinni runkosarjan kakkossijassa, mutta kolmanneksi putoaminen kalkkiviivoilla on vielä mahollista. 

Memmingen kuuluu sarjan altavastaajiin, jota vastaan Eisbären Regensburgilla on ollut edellisissä kohtaamisissa suuria vaikeuksia. Memmingenin intiaanien kauden aloitus oli karmiva, mutta seurajohto teki joukkueeseen isoja muutoksia, jonka jälkeen otteet paranivat huomattavasti. Pois potkittuun valmennusportaaseen kuului Jokereissa ja Ässissä sekä monena keväänä Saksan MM-joukkueesessa pelannut Jan Benda, joka lopetti uransa vasta viime kauden päätteeksi kunnioitettavassa 46 vuoden iässä. Suomesta tuttuja pelaajia Memmingenin joukkueessa oli kuitenkin edelleen mukana. Ilveksen yli kymmenen vuoden takainen Antti-Jussi Miettinen ja TPS:ssä kolmen kauden ajan lupaavia otteita esittänyt liettualainen Tadas Kumeliauskas pelasivat Memmingenin ykköskentässä. Miettinen on eliteprospectsin mukaan pelannut Saksassa jo pitkään ja hänellä on myös Saksan kansalaisuus, kun taas Kumeliauskas siirtyi Memmingeniin siirtorajan kynnyksellä. Varsinkin tämä liettualaishyökkääjä vaikutti melkoiselta vahvistukselta Saksan kolmostasolle.

Memmingen aloitti vahvasti ja Miettinen iski tolpan kautta vieraat yllätysjohtoon. Johtoasema kesti alle minuutin, kun Regensburgin tsekkihyökkääjä Richard Divis sai laittaa limpun tyhjään maaliin. Memmingenin joukkue otti erän loppuun kaksi jäähyä ja Eisbären rokotti tapojensa vastaisesti ylivoimalla kahteen kertaan. Eisbärenin tsekkitaituri Nikola Gajovsky teki vielä erän loppuun neljännen maalin, joten ensimmäiselle erätauolle mentiin 4-1 lukemissa. 

Memmingen ei ollut vielä luovuttanut ja Tadas Kumeliauskas sai kavennettua toisessa erässä lukemiksi 4-2. Tilanne alkoi näyttää kotijoukkueen kannata melko pahalta, kun ottelun puolessa välissä vihellettiin kaksi jäähyä, mutta Eisbärenin alivoima kesti vierasjoukkueen rynnistyksen. Ehkäpä tästä sisuuntuneena Regensburg sai tehtyä erän loppuun kaksi maalia ja ottelu alkoi olla sitä myöten paketissa. Viimeisessä erässä peli oli melkoista neppailua ja Eisbären iski vielä kaksi maalia, vaikka paikkoja olisi ollut useampaankin rysään. Memmingenin porukka oli täysin ykköskenttänsä varassa, eikä selkäranka tainnut kestää puolta ottelua pidempään Eisbärenin vauhdissa.

Kehnosta yleisömäärästä huolimatta tunnelma oli ihan hyvää. Vierasjoukkueellakin oli pienehkö kannattajaryhmä paikalla, joka kannusti kunnoitettavalla tasolla omiaan, vaikka peliesitys ei ollut kaksinen. Olutkin virtasi tällä "Sektion Alkoholproblem"-ryhmällä melko railakkaasti. Ilmeisesti välit Regensburgin B9 Blockin kanssa ovat hyvät, sillä näin erätauolla ultrien ryyppäävän yhessä ja vaihtavan kuulumisia. Eipä se ole mitään maailman helpointa hommaa kannattaa tuollaisia alasarjaporukoita, mutta pelaajat ainakin näyttävät arvostavan tunnelmaa, sillä molemmat kannattajapäädyt saivat vuolaat kiitokset matsin jälkeen, kuten asiaan luonnollisesti kuuluukin.

Lauantaina matkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Heidenheimiin, Baden Würtenbergin alueelle. Tuossa noin 50 000 asukkaan pikkukaupungissa pelaa jalkapallon 2. Bundesliigajoukkue FC Heidenheim ja omalla joukkueellani, eli SSV Jahn Regensburgilla oli vierasmatsi paikkakunnan ylpeyttä vastaan. Kahden ja puolen tunnin junamatka Nürnbergin ja Aalenin kautta sujui ongelmitta ja pääsin paikkakunnalle puolitoista tuntia ennen matsia. Pienelle kaupunkikierroksellekin oli aikaa, mutta ensiksi kävin hakemassa juna-aseman lähistöltä dönerin. Ei ollut kovin erikoinen tämä Ali Baban döner, kaikki kastikkeet olivat heti päällimmäisenä ja lopussa oli jäljellä vain pelkkää kebablihaa.

Heidenheimin kaupunki on melko pieni, mutta yksi nähtävyys sieltä sentään löytyy: Hellensteinin linna. Aikaa oli vielä ihan mukavasti ennen peliä, joten päätin kivuta linnalle, kun se sijaitsee vielä melko lähellä stadioniakin. Heidenheimin keskustan pääkatu ei tarjonnut mitään erikoisuuksia, mutta linna oli ihan hieno. Pilviselläkin säällä sieltä oli hyvät näkymät kaupungille ja näkymien lisäksi itse linnakin on vierailun arvoinen, jos sattuu olemaan lähistöllä. 

Heidenheimin jalkapallopyhättö Voith-Arena sijaitsee siis linnan lähistöllä ja on yksi Saksan korkeimmalla sijaitsevimpia jalkapallostadioneita. Nimensä se on saanut pääsponsorinsa Voithin mukaan, joka on Heidenheimin ylivoimaisesti suurin työllistäjä. Teknologia-alan firma on ilmeisesti upottanut paikalliseen jalkapalloon viime aikoina melkoisen summan rahaa, sillä tavallisesti pienillä paikkakunnilla ei pelata näin korkean tason jalkapalloa. 2. Bundesligassa Heidenheim on ollut kaudesta 2014/2015 ja 3. Ligassa Heidenheim pelasi sitä ennen viisi vuotta. Vielä reilut 10 vuotta sitten Heidenheimin joukkue oli puhdas amatöörijengi amatöörijengin yleisömäärillä. 

Heidenheimin stadion vetää 15000 katsojaa ja tänään paikalle oli saapunut reilut 10 000 jalkapallofania. Molemmissa päädyissä on seisomakatsomot ja pitkillä sivuilla on istumapaikkoja. Itse seurasin matsin luonnollisesti vierasblokista muiden Jahn-fanien kanssa. Vieraskatsomo ei ollut aivan täpötäysi, mutta porukka oli oikein hyvin mukana. Ennen peliä Heidenheimin maskotti saapui kentälle nostattamaan tunnelmaa. Kovin innostuneesti tätä showta ei otettu vastaan ja kotijoukkueen kannattajat vaativat lakanassaan porttikieltoa tälle showlle.

Varsinaista hurmosta tällä stadionilla ei kotijoukkueen kannattajien toimesta nähty, vaikka pieni kotipäädyn ydinporukka yrittikin parhaansa. Vieraspäädystä on vaikea antaa objektiivista mielipidettä, mutta omasta mielestäni meidän porukan huudot ja laulut raikasivat oikein komeasti. Kentällä ei ensimmäisellä puoliajalla nähty ihmeitä, mutta aivan lopussa Jahn Regensburgin kapteeni Marco Grüttner iski vierasjoukkueen johtoon. 

Toiselle puoliajalle hain lisää olutta ja erittäin surkean bratwurstin. Tässä matsissa sai jopa vieraskatsomossakin juotavaksi ihan kunnon tavaraa, eikä mitään laimennettua litkua. Stuttgartilainen Dinkelacker-olut oli ihan kelvollista stadionbisseä ja pakko sanoa, että voittaa kyllä Jahnstadionin Bischofshof-oluen. Pelitapahtumia oli toisella jaksolla huomattavasti enemmän, mutta valitettavasti aluksi väärässä päässä, kun Heidenheim tasoitti ottelun 50. minuutilla. Johto ei onneksi kestänyt kauaa, kun Jahn Regensburgin armenialainen Sargis Adamyan teki lukemiksi 1-2. Tämä johto piti loppuun saakka, vaikka molemmilla joukkueilla oli erinomaisia paikkoja lisämaaleihin. Jahn laukoi muutamaan otteeseen perinteisesti loistopaikoista tolppaan ja ylärimaan. Kolme pistettä matkasivat kuitenkin Regensburgiin ja Jahn vankisti täten asemiaan 2. Bundesliigan keskikastissa. Tämä on oikein hyvä saavutus pienellä rahalla pyörivälle joukkueelle, jonka tavoitteena on oikeastaan vain säilyä sarjassa. Viime viikonloppuna Regensburgissa juhlittiin sensaatiomaista 2-1 kotivoittoa HSV:tä vastaan, vaikka joukkueiden transfermarkt-arvoilla eroa on rapiat 40 miljoonaa euroa... Voiton juhlien jälkeen oli aika palata kohti Heidenheimin juna-asemaa ja huristella Deutsche Bahnin kyydissä takaisin kotiin.

Eivätpä matsit jääneet tähän, sillä päätin matkustaa kolmatta kertaa tällä kaudella Landshutiin katsomaan Eisbärenin vierasmatsia. Tämä matsi oli erityisen tärkeä, sillä EV Landshut ja Eisbären taistelevat samoista sijoista ja helpommista asetelmista pudotuspeleihin. Junalla pääsi 40 minuutissa Landshutiin ja juna-asemalta piti vielä kävellä jonkin verran Landshutin karuun jäälatoon.

Täällä näkyi karnevaalitunnelma jo hieman enemmän. Kaikenlaista viheltelijää näkyi hallissa ja suurimmalla osalla ei tainnut olla ensimmäinen päivä menossa. Eisbärenin kannalta matsi alkoi surkeasti, kun Landshut iski kaksi maalia heti kättelyssä. Eisbären pääsi nopeasti tasoihin, mutta TPS:stä tuttu Tomas Plihal teki erän loppuun lukemiksi 3-2. Eisbärenin toinen erä oli vahva ja toiselle erätauolle mentiin hieman yllättäen Eisbärenin johdossa 3-4. Valitettavasti Eisbären Regensburgin puolustuspeli sakkasi viimeisessä erässä pahemman kerran ja Landshut iski viimeisessä erässä peräti neljä maalia, voittaen matsin lukemin 7-4. Viikonlopun päätös oli valitettavan heikko ja näillä otteilla ei Eisbären pitkälle pötki kevään tosipeleissä.