Viikko Maltalla

Eräänä marraskuisena iltana vuonna 2017 lähdin vaarallisille teille ja aloin katsomaan halpalentoyhtiöiden sivuilta tarjouksia. Pääsiäisen korvilla oli tiedossa muutama yleinen vapaapäivä, joten pitkä viikonloppu jossain keväisessä kohteessa alkoi houkuttelemaan. Regensburgista katsoen Nürnberg on lähin lentokenttä, josta Wizzairilla ja Ryanairilla on suoria lentoja moniin kohteisiin. Ensiksi mielessä oli itäinen Eurooppa, mutta lentojen hinnat eivät saaneet syttymään. Sitten huomasin, että Ryanair lentäisi myös Maltalle. Ei ole koskaan tullut mietittyä, että tuolla pienellä saarella voisi joskus käydä. Vilkaisin hintoja ja menopaluulle ei tulisi hintaa kuin rapiat 100€. Mainitsin tästä houkuttelevasta tarjouksesta Kathrinille, joka näyttikin nopean harkinnan jälken idealle vihreää valoa, joten lennot tuli sitten poistettua! Kohtuuhintaisia majoitusvaihtoehtoja ei ollut enää paljoa jäljellä, mutta Sliemassa sijaitsevassa Roma Hotelissa oli vielä tilaa. Kahden hengen huone irtosi reilulla parillakympillä yö.

Kun maalikuun 26. päivä viihdoin koitti, oli eteläisessä Saksassa vielä yllättävän kylmää, joten ajatus Maltan +20 paikkeilla huitelevista lämpötiloista miellytti. Lensimme illalla 18.30 Nürnbergistä ja laskeuduimme noin 21.00 Maltan ainoalle kansainväliselle lentokentälle. Heti lentokentällä tuli ostettua 21 eurolla bussikortti viikoksi. Tällä kortilla sai ajella bussilla niin paljon kuin sielu sietää niin Maltan kuin Gozon saarilla. Maltan ja pienemmän Gozon bussiverkostot ovat hyvin kattavat ja julkiset kulkevat yömyöhään asti. Lentoasemalta majapaikkaam Sliemaan pääsi bussilla vaivattomasti perille. Kirjauduimme hotelliin ja menimme etsimään vielä jotain iltapalaa hotellin läheltä. Valinta osui läheiseen kebabkojuun, josta rulla irtosi vitosella. Sieltä jatkoimme vielä "City of London" -nimiseen brittituristien täyttämään kuppilaan, josta tuoppi paikallista Cisk-olutta irtosi kolmella eurolla. Cisk on ainoa Maltalla toimiva panimo ja sen tuotteita olikin tarjolla joka paikassa. Hieman tavallista makeammalta maistuva Cisk oli ihan juomakelpoista varsinkin muihin Etelä-Euroopan lagereihin verrattuna. Yksien iltaoluiden jälkeen oli aika vetäytyä yöpuulle.

Ensimmäisen päivän aloitimme ostamalla läheisestä Scotts-marketista aamupalatarpeita. Hintataso tuossa kaupassa vastasi Suomea. Maltallahan käytetään euroja, joten tällä kertaa hintojen vertailu ei vaatinut laajempaa matematiikkaa. Aamupalan jälkeen lähdimme talsimaan Fort Tignen linnoitusta. Fort Tigneen ei päässyt sisälle, mutta meren rannalta avautui hieno näkymä lahden toisella puolella sijaitsevaan Vallettaan.

Linnoituksella kylliksi maisemia ihailtuamme jatkoimme matkaa kohti laivaa, joka veisi meidät Vallettaan. Laivaa ei voinut maksaa matkakortilla, mutta hinnaksi Sliemasta Vallettaan tuli kuitenkinvain 1,50€, joten päätimme käyttää laivaa ainakin kerran. Mitään sen erityisempää lisäarvoa laivamatka ei kuitenkaan tuonut, koka bussillakin olisi päässyt Vallettaan. Näkymät paatista eivät eronneet siitä, mitä näimme äskeiseltä linnoitukselta.

Vallettan kaupunkia ei uskoisi heti pääkaupungiksi, sillä asukkaita tuolla on vain reilut 6000. Kaupunki kuuluu kuitenkin Unescon maailmanperintökohteisiin. Päiväsaikaan Vallettan pienet kujat olivat täynnä turisteja, joten kaupungista ei pystynyt oikein nauttimaan kunnolla, vaikka myös muutamia rauhallisempia paikkoja löytyi. Myös kohtuuhintaisen ruokapaikan löytäminen oli vaikeaa. Päädyimme syömään D'Bistro-nimisessä ravintolassa pasta-annokset ja jatkoimme matkaa kohti Vallettan linnoitusta. Sekin oli valitettavasti suljettu yleisöltä, mutta linnoituksen vieressä meren rannalla oli kuitenkin mukava istuskella. Turistejakaan ei ollut samalla tavalla, kuin Vallettan keskustassa.

Vallettasta jatkoimme bussilla takaisin hotellillemme Sliemaan. Loppuillasta kävimme vielä Hotellimme lähellä sijaitsevassa "Hole in the Wall"-baarissa, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Cisk oli siellä todella halpaa ja baarissa soitettu musiikki koostui Indie/Alternative-rockista. Tälle kuppilalle annan vahvan suosituksen!

Seuraavana reissupäivänä matkustimme bussilla Rabatin kaupunkiin. Sen kyljessä sijaitsee vanhojen muurin ympäröimä Mdinan keskiaikainen kaupunki, jossa ei nykyään juurikan ole asukkaita eikä sen kaduilla saa ajaa autoilla. Mdinassa turistien määrä oli vielä eilistä Vallettaakin pahempi, joten tämä paikka oli nopeasti nähty. Rauhallista kadunpätkää oli vaikea löytää.

Kaupunkikohteisiin kyllästyneinä jatkoimme matkaamme Dinglin jyrkänteille meren rannalle. Bussi kuljetti meidät kävelymatkan päähän Dinglin kylään, josta kävelimme maaseudun läpi merelle. Tämä paikka miellytti meitä molempia paljon enemmän kuin Mdina. Kumpikaan meistä ei ollut ennen nähnyt vastaavia jyrkänteitä, jotka tuovat mieleen ehkä Portugalin tai jopa Briannian rannikot. Täälläkin oli turisteja, mutta isommalla alueella ihmiset eivät ole kaikki yhdessä paikassa, kuten Mdinassa.

Ajattelimme jatkaa matkaa bussilla Jyrkänteiltä takaisiin Rabatiin syömään. Täysi bussi kuitenkin ajoi tylysti ohitsemme, joten ainoa vaihtoehto oli kävellä takaisin Dinglin kylään. Siellä pääsimme onneksi melkein saman tien Rabatiin menevään bussiin. Rabatissa emme jaksaneet etsiä nälissämme sen kummemmin ruokapaikkaa, joten päätimme kokeilla paikallisia Pastizzeja. Niitä sai bussiaseman vierestä todella halpaan hintaan. Pastizzipaikka oli muutenkin miellyttävän kotikutoinen paikallisten ihmisten täyttämä ravintola. Tarpeeksi tankattuamme jatkoimme bussilla Slieman suuntaan ja jäimme Pacevillessä pois. Se on tunnettu Maltan "bilekeskuksena", mutta paljastui mauttomien yökerhojen ja coctailbaarien keskittymäksi. Löysimme pienen etsinnän jälkeen brittihenkisen pubin, jossa kävimme tuopillisilla ennen hotellilla paluuta.

Seuraavan päivän suunnitelmissa oli matka Maltaa pienemmälle Gozon saarelle. Bussi Sliemasta Maltan länsirannikolle kesti reilu tunnin. Sieltä jatkoimme laivaan, joka kesti puolisen tuntia ja laivasta ajoimme bussilla saaren pääkaupunki Victoriaan. Sen tunnetuin nähtävyys on Citadel-niminen linnoitus, johon pääsiin aiemmista poiketen myös sisälle. Citadelilta avautui oikein hienot maisemat Gozon maaseudulle ja Victorian kaupunkiin. Maaseutua ei Maltalla näe yhtä paljon kuin Gozolla, jossa asukastiheys on huomattavasti pääsaarta pienempi. Maltalla tuntui, että koko saari koostuu lähinnä pienistä kylistä.

Citadelin jälkeen kävelimme hieman Victorian keskustassa. Turistialueelta poistuttua kaupungin pienet kujat näyttivät hienoilta ja siellä pystyi aistimaan aidompaa tunnelmaa kuin Vallettassa tai Mdinassa. Ruokapaikaksi valikoitui hyvin brittihenkinen Fish and Chips-paikka "Little Heaven", joka oli hinta-laatu-suhteelta oikein hyvä. Maltahan on kuulunut aiemmin Isoon-Britanniaan ja joka paikassa puhutaan maltan lisäksi englantia. Lisäksi liikenne on vasemmanpuoleista.

Maltalla on ollut asutusta jo useita tuhansia vuosia ja linnoitusten lisäksi tyypillisiä ovat vanhat temppelit. Kun nyt Maltalla oltiin, niin yksi sellainen oli pakollinen kohde. Päätimme mennä Gozolla Ggigantijan temppeliin, johon pääsymaksu oli 9 euroa. Tuolla hinnalla sai kierrellä Ggigantijassa ilman turistiopasta. Oli vaikuttavaa nähdä Ggigantijan temppeli, joka on yksi vanhimpia ihmisen aikaansaamia yhä pystyssä olevia rakennelmia. Uskomatonta, miten noin isoja kiviä saatiin liikuteltua pelkin lihasvoimin 5600 vuotta sitten.

Temppeliltä jatkoimme bussilla toiseen suuntaan kohti Xlendiä, jossa luvassa olisi eilisen kaltaisia kalliojyrkänteitä. Tämän kertainen paikka oli vielä eilistäkin huikeampi ja täälläkin sai olla ihan rauhassa nauttimassa luonnon ihmeistä.

Gozolta palasimme iltalaivalla takaisin Maltalle ja sieltä bussilla hotellille. Seuraaville päiville meillä ei ollut sunnuntaita lukuunottamatta mitään erikoisempia suunnitelmia. Päätimme mennä bussilla Vallettan lähellä sijaitsevaan kolmen kaupungin ryppääseen. Nuo olivat hienoja paikkoja, mutta eivät juurikaan eronneet muista Maltalla näkemistämme kaupungeista. Aikamme käveltyämme menimme rannalle nauttimaan kuumasta päivästä ja kylmistä virvokkeista. Meren lämpötila oli kuitenkin hieman liian kylmä uimiseen.

Sunnuntaina vuorossa olivat Marsaxlokkin markkinat. Siellä paikalliset myyvät kalaa ja muita meren eläviä. Nuo markkinat olivat kuitenkin melkoinen pettymys ja siellä oli myynnissä lähinnä piraattituotteita ja krääsää. Pienen kalastajakaupungin satama oli hieno paikka, mutta markkinat melkoinen farssi.

Marsaxlokkista poistuimme nopeasti Vallettaan ja päätimme antaa Maltan pääkaupungille vielä uuden mahdollisuuden. Sunnuntaina kaupunki olikin huomattavasti rauhallisempi ja löysimme myös mukavan ravintolan kaupungin laidalta. Siellä myytiin paikallisista tuotteista tehtyjä voileipiä ja pizzapaloja sopuhintaan. Tämän paikan nimi oli Gugar, tällekin vahva suositus. Kävelimme vielä hieman kaupungin katuja ennen paluuta hotelliin.

Viimeisenä reissupäivänä ennen paluulentoa kiertelimme lähinnä Sliemassa. Kävimme Manoelin saarella, joka vaikutti melko hylätyltä paikalta. Sielläkin oli vanha linnoitus, mutta sisälle sinne ei päässyt. Näkymä upeaan Vallettaan oli hieno ja Manoelin saarta voi suositella kaikille hylätyistä paikoista kiinnostuneille.