Hurraa, kesä on täällä

Täällä Baijerissa alkoi kesä juuri sopivasti, kun saavuimme takaisin Maltalta. Lämpötilat ovat olleet jossain parinkymmenen asteen huiteilla, joten eipä tarvitse kärvistellä enää kylmässä. Toisaalta siitepölykausi on taas alkanut, joten ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ei elämä kuitenkaan ole. Viikko tuli työskenneltyä ahkerasti, mutta viikonloppuna oli jälleen aikaa matseille. Viime viikon lauantaina päätin suunnata Hofin kaupunkiin, joka sijaitsee parin tunnin junamatkan päässä Regensburgista. Kaupungin jalkapallojoukkue on nimeltään Bayern Hof, jonka parhaat vuodet sijoittuvat 1970-luvun lopulle, jolloin seura pelasi 2. Bundesliigaa. Nykyään perinneseura kyntää viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla Bayernliigassa. Vastassa joukkueella oli Viktoria Aschaffenburg, joka on päässyt myös nauttimaan 2. Bundesliigan glooriasta 1980-luvulla. Perinneseurojen kohtaamisen lisäksi uusien stadionien bongaaminen kiinnostaa aina. Hofissa pelataan parhaat päivänsä nähneellä Grüne Au stadionilla. Olosuhteet olivat melkoisen karut, mutta onneksi sää oli erinomainen eikä vesisade uhannut jalkapalloelämystä.

Pelistä ei pahemmin jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Kotijoukkue hävisi sarjakärjelle 0-2, eikä Hofilla ollut mitään mahdollisuuksia. Oli kuitenkin mukava kokemus käydä katsomassa peliä ikivanhalla stadionilla. Näissä alasarjaotteluissa elää aito jalkapallo. Molemmilla joukkueilla oli pienet kannattajaryhmät, jotka pitivät ihan hyvää ääntä koko ottelun ajan. Katsojia paikalle ei ollut vaivautunut kuin 420, joten tilaa oli aika hyvin näin isolla stadionilla. Junayhteydet Hofista Regensburgiin pelasivat ihan hyvin, joten illaksi pääsi hyvissä ajoin kotiin matsin jälkeen.

Sunnuntaille onnistuin haalimaan liput Nürnberg Ice Tigersin ja Eisbären Berlinin välieräkamppailuun. Sarjan kuudennessa pelissä Eisbärenille oli finaalipaikka katkolla. Liput olivat aika kuumaa kamaa, mutta kaksi seisomalippua irtosi melko suolaiseen 25 euron hintaan. En kuitenkaan nähnyt missään valitusta korkeista lippujen hinnoista ja kyllä urheilua tukee aina ihan mielellään rahallisesti. Matsiseurana oli Nürnbergissä asuva ystäväni Marlene.

Junalla Nürnbergiin pääsee Regensburgista vähän yli tunnissa. Päärautatieasemalta matka areenalle taittuu parhaiten S-bahnilla, matka-aika on vain 8 minuuttia. Lähijuna olikin melkoisen täynnä kannattajia. Nürnbergin moderni areena vetää katsojia vähän alle 8000 ja tänään ei tosiaankaan ollut Suomen kaltaisia ongelmia lippujen myynnin kanssa, vaan peli oli parissa tunnissa loppuunmyyty. Hallin ovella katsojille jaettiin valkoisia pyyhkeitä, joita voi maalin tullessa heiluttaa.

Ennen peliä vietettiin hiljainen hetki onnettomuudessa menehtyneen kanadalaisen juniorijoukkueen muistoksi. Pääsylipputuloista Ice Tigers lahjoittaa peräti 10 000 euroa joukkueen hyväksi. Hiljaisen hetken jälkeen hallissa piisasi meteliä. Kotijoukkueen kannattajat pitivät hyvää ääntä ja myös vierasjoukkueen kannattajat olivat näkyvästi paikalla. Nürnbergille jäi kovasta kannustuksesta huolimatta luu käteen ja kausi päättyi välierätappioon, kun Saksassa ei pelata pronssiotteluakaan. Eisbären teki voittomaalin vain kolme minuuttia ennen loppua. Eisbärenin sankarina maalissa pelasi Suomen 2011 maailmanmestarimaalivahti Petri Vehanen.

Viikolla tuli työskenneltyä kolmena päivänä, mutta keräsin ylityötunteja, jotta pääsisin torstaina hyvissä ajoin lähtemään Kathrinin kanssa Noel Gallagherin konserttiin Müncheniin. Keskiviikkona oli aikaa kuunnella settilistaa pussikaljoittelun lomassa läpi. Regensburgin Bismarckplatzilla riitti olutta hörppiviä nuoria.

Noel Gallagher soitti torstaina Münchenin Zenithissä. Lämppärinä kuultiin Blossomsia Stockportista. Tuosta bändistä ei jäänyt juuri mitään mieleen, eipä se oikein herättänyt mitään tunteita.

Noel aloitti keikan melko täsmällisesti kello 21.00. Konserttihalli ei ollut lähellekään loppunmyytyä, mutta se ei menoa haitannut. Uusi soololevy on hieman kokeilevampaa musiikkia, mutta itse kyllä tykkään Noelin nykymateriaalista kovasti. Oasista kuultiin kuuden kappaleen verran, erityisesti Go Let It Out ja Importance of Being Idle miellyttivät. Noelin ääni ei ollut ihan parhaassa vedossa, mutta loistavat taustalaulajat paikkasivat hyvin. Tuttuun tapaansa Noel Gallagher ei hirveästi lörpötellyt yleisön kanssa. Toivotti hän kuitenkin Müncheniläisille onnea Mestarien liigan välieräpeliin. Keikka kesti tunnin ja 45 minuuttia ja päättyi Beatlesin All You Need is Loveen. Zenithistä ehti hyvin viimeiseen junaan kohti Regensburgia.

Perjantaina vuorossa oli taas jalkapalloa. SSV Jahn Regensburg on pelannut erinomaista kautta 2. Bundesliigassa eikä jopa nousu pääsarjaan ole täysin mahdotonta. Perjantain vieraspeli pelattiin Fürthissä Greuther Fürthiä vastaan. Kaupunki sijaitsee lähellä Nürnbergiä, joten sinne pääsi helposti junalla. Regensburgin vierassektio oli myyty jo loppuun ja juna oli täynnä peliin matkustavia faneja. Tähänkin matsiin Marlene tuli mukaan ja tapasimme toisemme Fürthissä ennen peliä. Regensburgin kannattajille oli järjestetty bussikuljetus Fürthin päärautatieasemalta, mutta päätimme kävellä stadionille. Vieraskatsomossa järjestelyt pelasivat ihan hyvin eikä mitään järjestyshäiriöitä esiintynyt. Ennen peliä vessassa oli melkoinen tarroitusoperaatio menossa Regensburgin ultrien toimesta.

Regensburgin vieraskannattajat pitivät hyvää ääntä ja kentälläkin homma sujui. Vaihdosta toiselle puoliajalle tullut Jan George iski Regensburgille kaksi maalia eikä Fürthin kiri riittänyt kavennusosumasta huolimatta voittoon asti. Pelin jälkeen Regensburgin kannattajat vietiin bussilla kohti Nürnbergin juna-asemaa poliisisaattueessa. Se tuntui vähän ylireagoinnilta, mutta bussikuljetus ei sinänsä haitannut, eipähän tarvinnut odotella metroa kun pääsi suoraan juna-asemalle.