Afterwork-oluita ja jalkapalloa

Viime viikko oli todella helteinen täällä Regensburgissa ja joka päivä mentiin vähintään +25 asteessa. Päivällä lämpötilat tuntuivat jopa tukalilta, varsinkin kun työaikani ovat yleensä klo 13-20 välillä. Onneksi hämärtyvät illat sopivat täydellisesti Tonavan rannalla istuskeluun, joten melkeinpä joka ilta tuli suunnattua joen varrelle muutaman kylmän janojuoman kera. Eipä oltu tosiaankaan ainoita, jopa ankat tulevat nauttimaan sivistyneestä keskieurooppalaisesta ilmapiiristä kuvan kauniissa kaupungissamme...

Kun työviikko oli selätetty, niin vuorossa oli taas jalkapalloa. Lauantaina Regensburgissa oli yksi kauden odotetuimmista otteluista, kun vieraaksi saapui ehkäpä Saksan tunnetuin kulttiseura St. Pauli. Regensburgin stadionin reilut 15 000 paikkaa oli myyty loppuun jo hyvissä ajoin, mutta onneksi näin kausikorttilaisena ei tarvitse murehtia lipuista. En ole koskaan nähnyt St. Paulia niin kotona, kuin vieraissa, joten matsi kiinnosti minua erityisesti, vaikka tietysti kotijoukkue SSV Jahn Regensburgin otteet herättävät eniten innostusta, oli vastustaja kuka hyvänsä.

Aamu alkoi jo lupaavasti, kun heräsin St. Paulin kannattajien huutoihin aamupäivästä Regensburgin vanhankaupungin asunnossamme. Ajoin stadionille polkupyörällä, vaikka kausikortilla tai matsilipulla voi matkustaa ilmaiseksi bussilla stadionilla. Ajatus täydestä, saunaa muistuttavasta bussista ei houkutellut alkuunkaan, varsinkin kun edellisenä iltana oli tullut hörpittyä Augustiner poikineen. Onneksi stadionille saa kuljettaa tyhjän vesipullon, joten nestehukkaan ei tarvinnut ainakaan tupertua. Olutta ei viitsinyt valtavien jonojen ja matsin alkamisajan (13.00) vuoksi ottaa.

Matsi alkoi Regensburgin kannattajapäädyn hienolla koreografialla, joka oli omistettu pitkän loukkaantumisen jälkeen paluun tehneelle Oliver Heinille. Puolustava keskikenttäpelaaja on kuulunut Jahnin organisaatioon jo vuodesta 2007 lähtien ja edustanut seuraa niin 2. Bundesligassa, kuin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Regionalissa. Nyt "Oli" teki paluun pitkän loukkaantumisen jälkeen ja tuli vaihdosta kentälle 87. peliminuutilla. Miehelle oli paikallislehdistön mukaan mennyt ns. "roska silmään" nähdessään tämän hienon kunnianosoituksen. "Aivan sama ollaanko kakkosessa vai nelosessa, yksi pysyy aina täällä". Kuva on napattu internetistä, koska itse olin tuossa ihan vieressä kannattajapäädyssä, tottakai.

SSV Jahn Regensburgin kausi on sujunut yli odotusten ja kauden ennakkoarvioiden putoajakandidaatti on sijalla neljä. Kolmanteen sijaan on 31. kierroksen jälkeen vain kaksi pistettä ja otteluita on kolme jäljellä, joten puheet noususta Saksan pääsarjaan eivät ole täysin haihattelua, sillä sarjakolmonen karsii Bundesliigan kolmanneksi heikointa vastaan. Aika näyttää miten käy. St. Pauli puolestaan on kyntänyt koko kauden ja tasaisessa 2. Bundesliigassa joukkue löytyy kolmanneksi viimeiseltä paikalta, josta tie veisi karsintoihin putoamista vastaan, todennäköisesti Karlsruhea vastaan. St. Paulin kannattajia oli huonosta menestyksestä saapunut paikalle täyden vieraskatsomon verran. Ääntä lähti paikoitellen hyvin ja poliittisesti latautuneet Che Guevaran liput ja "Ultras e Politico"-bannerit näkyivät hyvin. Pelin alussa meno näytti vielä lupaavalta, mutta viimeistään ensimmäisen puoliajan jälkeen homma latistui pahemman kerran. Katastrofin huipensi kaksi typerää punaista korttia St. Paulille. Loppulukemat olivat Jahnille 3-1. Huolimatta siitä, että seurasin matsin hyvää ääntä pitäneessä kotipäädyssä, oli St. Paulin kannattajien meininki joukkuen surkean esityksen lisäksi täysi farssi. Voin allekirjoittaa seuran upeat antirasistisiset ja antiseksistiset ideat ja luultavasti suuri osa kannattajistakin on hienoa porukkaa, mutta onko kysessä kuitenkin enemmän ideologia, kuin jalkapalloseuran kannattaminen äänekkäästi niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina? St. Paulilla on paljon kannattajia ympäri Saksaa eikä sinänsä ole ihme, että vierasblokki myydään loppuun pelissä kuin pelissä. En tiedä tarkemmin, mitä porukkaa oli viime lauantaina paikalla, mutta joka tapauksessa useita pelejä tällä kaudella nähneenä, oli St. Paulin kannattajien suoritus Regensburgissa valtava pettymys.

Se St. Paulista. Illan juhlittu joukkue oli SSV ja on kyllä upeaa todistaa tätä kaikkea. Kävin peleissä jo vaihtoaikojeni alussa, vanhalla stadionilla, vaikka menestys oli surkeaa. Nyt on tehty monia asioita oikein ja tuntuu siltä, että ei haluaisi kauden loppuvan koskaan. Saa nähdä, mitä tästä vielä seuraa, mutta vaikka kaikki loput pelit hävittäisiin, olen todella ylpeä hienon kaupungin hienosta joukkueesta, joka todella vaikuttaa yhdeltä perheeltä. Matsin jälkeen kannattajien kanssa juhlimassa olivat pelaajien kanssa juhlimassa koko valmennusjohto, katsomossa istuvat pelaajat ja jopa kapteeni Marco Grüttnerin pieni tytär oli mukana hyppimässä ja laulamassa. Voitonjuhlat jatkuivat luonnolisesti kaupungilla. Kokoonnuimme illalla ystävieni kanssa Jahninselille, jossa monet regensburgilaiset viettävät kauniita kesäpäiviä grillaillen, sishaa poltellen ja tietysti olutta juoden.

Lauantain voittojuhlien jälkeinen sunnuntai tuli vietettyä taas kerran jalkapallon parissa. Päivän otteluna oli bundesliigakamppailu FC Augsburg-FSV Mainz. Augsburgiin on Regensburgista kahden tunnin junamatka, mutta se taittui ihan rattoisasti musiikkia kuunnellen. Augsburgiin pääsee Regensburgista matkustaen Bayern-Ticketilla ja 25 eurolla voi matkustaa koko päivän. Matsilippu seisomapaikalle maksoi 16 euroa. Ostin lipun ns. Zweitmarktista, johon voi myydä käyttämättömiä lippuja tai kausikortteja ja saada siten omansa takaisin, jos joku ostaa lipun. FC Augsburgin pelit ovat lähes aina loppuunmyytyjä, mutta silti olen käynyt jo neljässä matsissa, koska tästä Zweitmarktista saa yleensä ostettua kohtuuhintaisia lippuja melko vaivattomasti. Tällainen systeemi on käytössä useimmilla Bundesliigajoukkueilla, joten jos esimerkiksi Bayern Münchenin matsit kiinnostavat, niin kannattaa katsoa Zweitmarktista ensin, kuin alkaa tuhlaamaan rahoja mustaan pörssiin.

Augsburgin peleissä on pääsääntöisesti ihan hyvä meno. Päädyn ultrat pitävät hyvin meteliä ja toisinaan koko pääty tai jopa koko stadion osallistuu lauluihin sekä huutoihin hyvin. Augsburgin peli kulki ihan mukavasti ja kotijoukkue vei matsin lukemin 2-0. Illan juhlituin sankari oli kotijoukkueen islantilaispelaaja Alfred Finnbogason, joka palasi tositoimiin loukkantumisen jälkeen. Mies iski 2-0 maalin ottelun loppuhetkillä, kun Mainzin maalivahti lähti isolla riskillä mukaan kulmapotkutilanteeseen, yrittäen ehkä tehdä ns. "Vasjutineja". Vastustaja FSV Mainz tarvitsee jostain sarjapisteitä, sillä se on vaarassa joutua karsimaan sarjapaikastaan. Tämän pelin otteet vaikuttivat siltä, että pelaajilla on melkoinen apina harteilla. FC Augsburg puolestaan varmisti kolmen pisteen myötä sarjapaikkansa ensi kaudellekin Saksan pääsarjassa. Augsburgissa muuten toimivat järjestelyt erinomaisesti eikä juuri missään tarvitse jonottaa, vaikka stadion olisi lähes täynnä. Myös raitiovaunulla matsiin ja takaisin pääsee oikein hyvin, vaikka pyörälläkin näyttivät monet tulleen paikalle.

Nappasin pelistä Augsburgin kannattajien julkaiseman fanizinen. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa. Joku on todella nähnyt vaivaa, sillä zinessä käsiteltiin yksityiskohtaisesti Augsburgin kotimatsien ja vierasmatsien satoa kannattajakulttuurin näkökulmasta. Jotkut ultrista olivat jopa matkanneet Wolfsburgin vieraspelistä Halleen FC Augsburgin kannattajien ystävyysseura Würzburg Kickersin matsiin ja kirjoittivat siitä lehdessä. Tällaiset ystävyysseurat ovat yleisiä saksalaisten kannattajien keskuudessa ja lähes joka seuran ultrilla on ainakin muutamia ystävyyskontakteja muihin seuroihin Saksassa ja ulkomaillakin. Osansa sai myös ns. Groundhopping, jossa kierrellään matseissa eri stadioineilla ympäri maailmaa. Joku ultrista oli ollut lomalla Maltalla ja Italiassa vieraillen useammissa matseissa. Tällaisesta meiningistä yritän kertoa myös omassa blogissani, joten junamatka takaisin Regensburgiin meni rattoisasti tätä Legio Augustan Kurvenheftiä lukeissa.