Augsburg on hyvin perinteinen jääkiekkopaikkakunta, sillä alkuperäinen Augsburger EV perustettiin jo vuonna 1878. Augsburgissa on pelattu pääsarjaa pitkään, mutta menestys ei ole ollut viime vuosina hääviä. Krefeldissä tilanne on sama ja Pinguine on pelannut viime vuosina lähinnä häntäpään sijoituksista DEL-liigassa. Krefeld Pinguine on värejä ja logoa myöten kopio NHL-joukkue Pittsburgh Penguinsista, vaikka Wikipedian mukaan pingviini on ollut seuran maskottina jo pitkään.
Augsburgin jäähalli Curt-Frenzel-Stadion sijaitsee kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Vanhassa jäähallissa on pelattu ilmeisesti vielä tälläkin vuosikymmenellä ilman seiniä, mutta nykyään olosuhteet ovat modernit. Hallissa on lämmin sisällä ja kioskimyynti toimii myös hyvin.
Augsburgissa oli tähän otteluun järjestetty perhe- ja retropäivä. Kotijoukkue pelasi vanhoja pelipaitoja mukailevissa retropaidoissa ja stadionilla soitettu musiikki oli myös ikivanhaa. Lapsiperheille oli myyty halvempia lippuja ja lapsille oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa hallilla. Ottelun alkamisaika oli myös lapsiystävällinen 14.00.
Ottelun alku oli Augsburgille vaikea. Krefeld pyöritti peliä aivan miten tahtoi, mutta maalinteko ei onnistunut. Yhdeksännellä minuutilla Augsburgin ylivoima osoitti vaarallisuutensa ja Adam Payerl teki hienon maalin suoraan syötöstä.
Toisessa erässä Krefeld alkoi tippua kyydistä ja Augsburg iski lukemiksi jo 3-0. Valtava kannattajapääty alkoi pitää melkoista meteliä eikä Krefeldin pienestä vieraskannattajaporukasta kuulut oikein mitään. Kolmannessa erässä Augsburg teki vielä yhden maalin ja loppulukemat olivat siten 4-0.
Straubingin tapaan myös Augsburgin pelaajat tulivat toisen kerran jäälle kiittämään faneja. Osa pelaajista otti lapsiaan mukaan jäälle voitonjuhliin ja vaihtopenkille oli päästetty myös lapsia tervehtimään pelaajia. Yksi pelaajista kutsuttiin myös kannattajien eteen ja hän sai aloittaa erään kannatuslaulun, jonka mukana sitten koko pääty ja pelaajat jäällä hyppivät mukana.
Yksi asia miellytti Augsburgin jäähallissa myös kovasti. Eräs kierrätysfirma nimittäin kerää seinällä kertakäyttöisiä juomamukeja pinoihin. Jokaisesta metristä muovituoppeja tämä firma sitten lahjoittaa rahaa Augsburgin juniorityölle.
Augsburgista matka jatkui junalla kohti Müncheniä. Tuota väliä kulkee junia puolen tunnin välein ja matka-aika on alle tunti. Olin Münchenissä hyvissä ajoin ennen keikan alkua, joten menin käymään Marienplatzin joulutorilla.
Glühweinin jälkeen olikin hyvä aika siirtyä Ostbahnhofin lähellä olevaa Werksvierteliä. Tuolla järjestetään paljon keikkoja ja Johnny Marr soitti Technikumissa. Pidän tästä keikkapaikasta paljon, sillä joka paikasta on hyvä näkyvyys lavalle ja tunnelma on sopiva pienille keikoille. The Smithsistä tunnetun kitaristin keikka ei houkutellut täyttä yleisömerta, mutta Marr totesi eräässä spiikissään, että mukava kun ihmisiä on tullut sunnuntai-iltana ylipäänsä paikalle.
Johnny Marr veti tyylikkään puolitoistatuntisen keikan, joka koostui noin puoliksi soololevyjen materiaalista ja puoliksi aiemmista Johnny Marrin kokoonpanojen materiaalista. The Smithsin kappaleita kuultiin yhteensä kuusi ja Electronicin kappaleita, "Ol' Manchester Disco", kuten hän itse sanoi, kuultiin kahen biisin verran. Smithsin tuotanto innosti yleisöä kaikista eniten ja toisiksi viimeisenä kuultu There is a Light That Never Goes Out laulatti yleisöä mukavasti. Johnny Marr ei jutellut yleisön kanssa paljoakaan, muutaman kerran esitteli kappaleitaan ja kiitti, jopa saksaksi sanomalla "Dankeschön". Keikalla ei ollut lämppäriä, joten ehdin viimeistä edelliseen Regensburgin junaan kello 22.44.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen