Audistadt away

SSV Jahn Regensburg pelasi lauantaina viimeisen ottelunsa ennen taukoa FC Ingolstadtin vieraana. Regensburgista ei ole kuin tunnin matka Ingolstadtiin, joten paikalle matkasi suuri joukko vieraskannattajia Regensburgista. Itsekin hyppäsin Agiliksen junaan ja suuntasin kohti Ingolstadtia.

Vaikka Regensburg ja Ingolstadt ovat hyvin lähellä toisiaan, ei näiden seurojen välisistä kamppailuista voi puhua derbyinä. Ingolstadtin kannattajat yrittävät kylläkin viritellä jotain paikalliskamppailun henkeä, mutta Regensburgissa tähän suhtaudutaan huvittuneesti. FC Ingolstadt on perustettu vasta vuonna 2004 ja se on noussut Audin rahalla nopeasti jopa Bundesliigaan asti. Seuralla on kyllä jonkun verran kannattajia, mutta kohtaamisia hengetöntä muoviseuraa vastaan ei pidetä Regensburgissa minään huippuotteluina.

Melko täysi juna kuljetti suuren joukon Regensburgilaisia Ingolstadtin rautatieasemalle. Asemalta vieraskannattajille oli järjestetty bussikuljetus stadionille. Tämä oli ihan hyvä asia, sillä Ingolstadtin Audi Sportpark sijaitsee modernien stadionien tapaan melko kaukana keskustasta. Bussilla pääsi stadionin liepeille noin puoli tuntia ennen matsin alkua. Stadionin luona ei ole mitään nähtävää eikä kioskissa ollut tarjolla kuin alkoholitonta olutta, joten lampsin turvatarkastuksesta sisään ja etsin paikan vierasseisomakatsomosta.

Vieraskatsomo oli jo 20 minuuttia ennen pelin alkua ääriään myöten täynnä ja myös muissa katsomonosissa oli paljon SSV Jahnin kannattajia. Muuten stadion oli todella tyhjä, joten Ingolstadtilaisten puheita derbystä voi pitää haihatteluna. FC Ingolstadt on pelannut tällä kaudella surkeasti ja on 2. Bundesliigan viimeisellä sijalla, joten gloryhuntterit pysyivät varmasti kotona. Yleisömääräksi ilmoitettiin lopulta reilut 10 000 katsojaa, joista noin 3000 oli Regensburgista.

Vieraskatsomossa tunnelma oli läpi ottelun priimaa. Välillä muistakin katsomonosista lähdettiin huudatuksiin hyvin mukaan. FC Ingolstadtin ultrilta nähtiin ennen ottelua pienehkö koreografia ja kyllä sieltä välillä jotain lauluakin kuului. Tunnelman puolesta SSV Jahnille tämä matsi oli kuin kotiottelu.

Ensimmäinen puoliaika oli melko tasainen. Kummallakaan joukkueella ei ollut mitään valtavia maalipaikkoja. 28. minuutilla Regensburgin Hamadi Al Ghaddioui ohjasi Regensburgin johtoon, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin Ingolstadt tasoitti pelin. Tauolle mentiin siis 1-1 lukemissa.

Puoliaikaviihteenä Ingolstadtissa oli pusukamera. Tällaiset sirkustemput kertovat ohuista perinteistä eikä niillä ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Enpä ole onneksi koskaan aiemmin tällaista futismatsissa todistanut ja toivottavasti ei tarvitse todistakaan.

Toisen puoliajan alkuun Ingolstadtin kannattajilta nähtiin jonkinlaista nokittelua regensburgilaisten suuntaan. Heillä oli lakana, joka kertoo Ingolstadtin olevan "Donaumacht". Lisäksi heillä oli Banksyn taideteosta mukaileva kaksikeppinen, jossa murskataan SSV Jahnin logo. Sanomaa terästettiin vielä punaisella savulla. Ingolstadtilaisten provosointi jätettiin vieraskatsomossa omaan arvoonsa.

Matsi jatkui tasaisissa merkeissä. 75. minuutilla Regensburgin Al Ghaddioui osui jälleen ja Regensburg siirtyi johtoon. Saksalais-marokkolainen hyökkääjä oli hyvällä pelipäällä ja on onnistunut murtautumaan hieman yllättäinkin SSV Jahnin avaukseen. Miehen nimi on melkoisen vaikea lausua ja aina kun saksalaiseen tapaan kuuluttaja sanoo etunimen ja yleisö vastaa sukunimellä, tuntuu kaikille olevan epäselvää, miten tuo nimi pitäisi lausua.

SSV Jahnin johto piti loppuun asti ja vuosi päätettiin hienoihin voittojuhliin. Kolmella pisteellä SSV vankistaa asemiaan 2. Bundesliigan keskikastissa, kun taas Ingolstadtissa käyvät ovet varmasti molempiin suuntiin tauon aikana. FC Ingolstadt on ollut yksi suurimpia pettymyksiä syyskaudella. SSV Jahnin pelaajat saivat ansaitut kiitokset hyvästä taistelusta eikä kenelläkään ollut kiire poistua katsomosta. Hieno kaupunki, hieno seura ja hienot kannattajat, tästä on hyvä jatkaa!

Futiskauden alku ja vieraita Ranskasta

Futiksen nälkä alkoi olla jo sen verran kova, että en malttanut odottaa 2. Bundesliigan avauskierrokseen asti ja päätin lähteä Passauhun katsomaan Saksan kuudenneksi korkeimman sarjatason jalkapalloa. Passau on 50 000 asukkaan kaupunki aivan Itävallan rajalla. Tsekkiinkään ei ole pitkä matka. Regensburgista tuonne pääsee junalla puolessatoista tunnissa. Lippuvaihtoehdoista paras on "Servus-ticket", joka käy vain tietyillä Agiliksen tai Alexin junayhtiöiden liikennöimillä väleillä. Passaussa on tullut käytyä aikoinaan vaihtovuotena muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt tovi. Kaupungin vanha keskusta on oikein hieno ja erityismausteensa tuo kolmen joen (Tonava, Inn ja Ilz) kohtaaminen kaupungissa, joten siksi Passauta nimitetäänkin "Dreiflüssestadtiksi". Linnoituskin Passausta löytyy, mutta lähes 35 asteen helteessä en jaksanut lähteä kipuamaan ylös. Stadionille riitti muutenkin käveltävää. Pienen turistikierroksen tein kuitenkin.

Passauta ei voi pitää kovinkaan kummoisena urheilukaupunkina. 1. FC Passau on perinteinen ja aikoinaan menestynyt joukkue, joka kyntää nykyään kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla Landesliga Mittessä, johon se nousi Bezirksligasta. Suunta on kuitenkin parempi ja sarja on alkanut kahdella voitolla. Erityistä mielenkiintoa lauantaiseen otteluun toi myös vastustaja TSV Waldkirchen, joka on aivan Passaun lähellä pelaava kyläjoukkue. Facebookissa tätä tapahtumaa oli markkinoitu "Ala-baijerin derbynä" ja yleisöä olikin saapunut paikalle sarjatasoon nähden ihan mukavasti (Internetin mukaan 400 katsojaa). Olutta sai alle kolmella eurolla ja se kyllä maistuikin näin kuumana päivänä. 1. FC Passaun stadion on nimeltään Dreiflüssestadion ja sitä käytettiin yhtenä vuoden 1972 kesäolympialaisten pelipaikkana. Stadion oli miellyttävä vanhan liiton yleisurheilustadion. Amatöörifutis ei tasoltaan tietenkään ollut mitään huippua, mutta ihan mukavaa viihdettä historiallisissa puitteissa. 1. FC Passau hoiti derbyn nimiinsä lukemin 1-0. Kehnoista kaiuttimista lähti soimaan maalilauluna Pelicansin peleistäkin tuttu Zillertaler Hochzeitsmarsch. Passaun apuvalmentaja näytti urheilullista asennettaan kiskomalla ketjussa röökiä. Lisäaika jäi valitettavasti näkemättä, kun piti kiirehtiä junaan.

Sunnuntaina tapahtui mielenkiintoinen kohtaaminen ghanalaisen juhlaporukan kanssa. Olimme grillaamassa Regensburgin Jahninselillä. Myöhemmin paikalle alkoi valumaan paljon afrikkalaisen näköisiä tyyppejä. Osalla oli mukanaan olutkoreja ja muutakin juotavaa. Jotain musiikkiakin he soittivat niin lujalla, ettei JBL Gosta ollut mitään vastusta. Kovaääninen musiikki ärsytti, mutta porukka paljastui melkoisen leppoisiksi juhlijoiksi. Pari jannua tuli kyselemään meiltä, että mitä kuuluu ja sitten päätti vain antaa meille "ghanalaista olutta", joka paljastui joksikin afrikkalaisella linsenssillä tehdyksi Guinnessiksi, jonka vahvuus oli 7,5%. Kiitimme kohteliaasti ja toivotimme hyvää syntymäpäivää illan juhlakalulle, sillä ryhmä oli juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä. Olut oli kyllä aika karmean makuista lämpimänä. Yhden pystyin juomaan, mutta loppuseurueen oluet jäivät kyllä juomatta tyhjiksi.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi tiedossa mukavaa tekemistä. Ensiksi Kathrinin ranskalainen ystävä Oriane saapui perjantaina poikaystävänsä Anthonyn kanssa Regensburgiin ja lauantaina vuorossa oli SSV Jahnin odotettu avauspeli 2. Bundesliigassa FC Ingolstadtia vastaan. Perjantaina Kathrinin töiden jälkeen suuntasimme peribaijerilaiseen Spitalin biergarteniin. Kokemus oli mukava ja ranskalaisille varmasti hieman erilaista kuin kotipuolessa. Ranskalaisilla ystävillämme eivät vieraat kielet taittuneet kovinkaan hyvin, mutta Kathrin ja hänen siskonsa Lisa puhuvat hyvää ranskaa. Itse olen opiskellut kieltä muutaman vuoden ajan puhelimen Memrise ja Duolingo-appien avulla ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa alkaa sujumaan hieman. Mitään mallikasta ei ranskan ilmaisuni ole, mutta jotenkuten sain itseni ymmärretyksi ja ymmärsin sieltä täältä myös jotain ranskan kielisestä keskustelusta. Muutama olutkin toki helpottivat ranskan puhumista.

Lauantaina oli vuorossa sitten matsi, johon suuntasin yksin. Uusin viimekaudella hankkimani kausikortin, koska kuitenkin tulee käytyä peleissä melkein aina (viime kaudella jäi kaksi kotipeliä väliin). Lisäksi ei tarvitse stressata lippujen saamista suosituimpiin peleihin. Tänään vastassa oli Ingolstadtin joukkue. He kävivät kahden kauden ajan Bundesliigassa, mutta putosivat 2017 kevään päätteeksi kakkoseen. FC Ingolstadtista ovat perinteet kaukana, sillä se perustettiin fuusiojoukkueena vuonna 2004. Kannatanhan toki itsekin Suomessa fuusiojoukkuetta (FC Lahti), mutta Ingolstadtin kohdalla kyseessä on Audin rahajoukkueesta, joka on luotu aivan tyhjästä kaupunkiin, jossa suurin osa seuraa joko paikallista jääkiekkojoukkue ERC:tä tai jalkapallossa FC Bayern Müncheniä tai 1860 Müncheniä. Jalkapallossakin käy toki katsojia ihan kohtalaisesti (viimekauden keskiarvo n. 8000), mutta silti FC Ingolstadt ei taida olla edes kaupungin ykkösjoukkue jalkapallossa, vaan Bayern kiinnostaa enemmän. Kaupunki ei ole kovinkaan kaukana Regensburgista ja vieraskannattajia saapui paikalle n. 1500. Ääntä tuosta porukasta ei lähtenyt kovinkaan häävisti, kun taas SSV Jahnin pääty piti oikein hyvää tunnelmaa. Ennen peliä nähtiin myös hieno tifokin.

Ingolstadt iski jo viiden minuutin kohdalla hienon maalin kaukolaukauksella, mutta Regensburg painoi kovaa päälle. Lopulta taistelu palkittiin aivan ensimmäisen puoliajan lopussa ja Benedikt Saller iski isännät tasoihin. Toinen puoliaika sujui Regensburgin hallinnassa ja sekavan tilanteen päätteeksi 72 minuutilla Ingolstadtin epäonninen pelaaja ohjasi pallon omaan maalin. SSV Jahnin johto piti ja 13 000 päinen kotiyleisö sai juhlia voittoa. Kolme pistettä sarja-avauksesta maistuu erittäin hyvin, varsinkin Ingolstadtia vastaan.

Audi fanclub...

Hieno päivä jatkui Tonavan rannalla ja myöhemmin Bismarckplatzilla, johon Regensburgilaiset kerääntyvät aina illalla. Se oli taaskin tupaten täynnä kansaa. Ranskalaiset ystävämmekin olivat mukana ja viettävät Saksassa koko tämä viikon, jolloin suunnitelmissa olisi ehkä ainakin reissu Würzburgiin.