Futiskauden päätös ja Yo La Tengo

Vähiin alkavat matsit käydä Saksanmaalla tämän kauden osalta. Futispelit ovat putoamis/nousukarsintoja lukuunottamatta taputeltu, mutta vielä sitä ehtii ensi viikonloppuna käydä ensimmäistä kertaa pistäytymässä Tsekin liigan ottelussa Plzenissä.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna päätin käydä tekemässä taas uuden stadionbongauksen, tällä kertaa Bayreuthissa. Siellä pelattiin Regionalliga Bayernin ottelu 1860 Rosenheimia vastaan. Kyseinen seura ei kovin suuria yleisömassoja houkuttele ja on kunnostautunut lähinnä kasvattajaseurana. Tunnetuimpana entisenä junioripelaajana voi mainita Bastian Schweinsteigerin. Molemmat seurat taistelivat putoamista vastaan, joten ottelu oli tärkeä. Spvgg Bayreuth on käväissyt parhaimmillaan 2. Bundesliigassa 1980-luvun lopulla, mutta sitemmin vakiintunut neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaksi puoliammattilaisjoukkueeksi. Yleisömäärät ovat tavallisesti sijoittuneet 1000 molemmin puolin, mutta tänään loistavasta säästä huolimatta paikalle oli saapunut vain reilut 500 katsojaa. Sekä Rosenheim, että Bayreuth ovat enemmän jääkiekkokaupunkeja. Sellaisiakin Saksasta löytyy, sillä varsinkin Baijerissa on useita pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, joissa jääkiekko on selkä numero yksi.

Spvgg Bayreuth pelaa ottelunsa tyypillisellä vanhan liiton yleisurheilustadionilla. Vaikka stadion on melkoisen suuri tällaisille yleisömäärille, oli tunnelma silti yllättävän hyvä. Kotijoukkueella oli aktiivisia kannattajia ehkä parisenkymmentä ja toisinaan pääkatsomokin osallistui tunnelman ylläpitämiseen. Voidaan siis sanoa, että paikalla olivat ne, joita todella kiinnostaa, gloryhunterien loistaessa poissaolollaan. Pelin taso ei päätä huimannut, mutta ihan viihdyttävää taistelufutista nähtiin. Peli päättyi lopulta 1-1 lukemiin, joten molemmille jäi vielä jännitettävää sarjapaikan suhteen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon se, että  maalilauluna kuultiin Bayreuthin suuren miehen, Richard Wagnerin Valkyyrioiden ratsastusta, eli siis klassista musiikkia.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna päättyi Regensburgissakin kausi kotiotteluiden osalta. Nousuhaaveet romuttuivat vierastappioon Duisburgissa, mutta silti viimeiseen kotipeliin oli saapunut loppuunmyyty stadion seuraamaan ottelua  Darmstadtia vastaan. Vierasjoukkue taisteli putoamista vastaan, joten heille matsi oli erityisen tärkeä. SSV keskittyi tässä ottelussa tolppien laukomiseen, Darmstadtin hoidellessa heille elintärkeän 0-3 voiton. Täysi vieraskatsomo piti erinomaista ääntä, mutta myös Regensburgin kotiyleisö palkitsi omansa upean kauden päätteeksi. Pelin jälkeen oli tarjolla perisaksalaiseen tyyliin ilmaista olutta.

Viime keskiviikkona tuli taas suunnattua Müncheniin konserttiin. Amerikkalainen pitkän linjan vaihtoehtorockbändi Yo La Tengo saapui Müncheniin esiintymään Münchener Kammerspieleen, joka on tunnettu enemmän teatteriesityksistään. Keikkapaikka oli upea vanha rakennus, jossa akustiikka oli erinomainen. Samaa voi sanoa myös Yo La Tengosta, joka on vanhentunut arvokkaasti. Keikka koostui akustisesta ja sähköisestä setistä, joiden välissä oli tauko. Bändi on trio, joka taitaa niin rauhallisen akustisen tunnelmoinnin, kuin rajumman rämistelynkin. Välispiikkejä ei pahemmin kuultu, mutta eipä se haitannut. Kathrinin kanssa olimme varmasti nuorimmasta päästä keikkayleisöä.