Spitzenreiter Eisbären Regensburg, tasurikone SSV Jahn

Eisbären Regensburg on ollut mainiossa vireessä alkukaudesta. Viime keskiviikkona pelattiin poikkeuksellisesti keskellä viikkoa, kun 1.11 oli Saksassa vapaapäivä. Regensburgissa lähdettiin hakemaan kymmenettä voittoa putkeen tuolloin vielä sarjaa johtanutta EC Peitingiä vastaan. Peiting on todellinen kyläseura, mutta jostain syystä heillä on joka vuosi yksi Oberliga Südin kovimmista joukkueista. Kotiyleisöä heillä ei taida juuri 500 enempää käydä eikä seuralla taida olla resursseja nousta ylemmäksi, mutta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla tämä kyläpahanen on todellinen kiusankappale.

Yleisöä tähän kärkikamppailuun oli saapunut reilut 2200 katsojaa, joista vieraskannattajia korkeintaan kourallinen. Matsi oli tasainen viimeiseen erään asti, mutta kolmannessa erässä Eisbären karkasi 5-2 kotivoittoon ja nappasi siten sarjan kärkipaikan Peitingiltä. Tunnelma nousi erittäin korkealle tasolle loistavan pelin ja alkoholilla voideltujen äänijänteiden ansiosta. Olut ja snapsit tuntuivat tekevät tavallista paremmin kauppansa tässä ottelussa ja monet suuntasivat matsin jälkeen juhlimaan Halloweeniä keskustan baareihin. Eisbärenin maalissa hyvän ottelun pelannut, pitkään Saksassa vaikuttanut ruotsalaismaalivahti Peter Holmgren näytti matsin jälkeen kotiyleisölle tanssitaitojaan. Ei tainnut olla Abbaa tämä...

Sarjakärkenä, eli "Spitzenreiterinä" oli mukava lähteä vierasreissulle Landshutiin. Landshut on perinteinen jääkiekkopaikkakunta, jossa juniorityö on ollut aina vahvaa ja tämän hetken saksalaisista NHL-pelaajista Tobias Rieder ja kaksinkertainen Stanley-Cup-voittaja Tom Kühnhackl ovat saaneet kiekko-oppinsa Landshutissa. Vanhoista legendoista on mainittava lähes tuhannen NHL-ottelun Marco Sturm, jonka paita roikkuu Landshutin jäähallin katossa. Saksan mestaruuksia Landshutissa on juhlittu muutamaan kertaan ja DEL-liigassakin on pelattu vielä 1990-luvun lopussa, mutta nykyään rahat ovat ilmeisesti loppu ja Landshutissa nähdään vain Oberligaa. Jääkiekko kiinnostaa kaupungissa silti edelleen ja katsojia peleissä käy vastustajasta 2000-4000. Eisbären Regensburg kuuluu kiinnostavimpiin vastustajiin ja tätä perjantai-illan derbyä seurasi reilut 3300 katsojaa, joista ehkä 400-500 Regensburgista.

Matkustin vajaat 40 minuuttia junalla Landshutiin. Jäähallille on kävelymatka juna-asemalta ja pienen varikkopysähdyksen kautta tulin paikalle 20 minuuttia ennen pelin alkua. Landshutissa pelataan todellisessa vanhan liiton betonihallissa. Tunnelma siellä nousee kuitenkin moderneja areenoja paremmaksi ja palvelutaso on myös erinomainen. Perinteisiä saksalaisia matsieväitä on tarjolla ja olutvalikoima on vertaansa vailla. Vai kuinka monesta jäähallista voi saada radleria, tummaa olutta ja lageria, sekä tummaa ja vaaleaa vehnäolutta, plus kaikkia myös alkoholittomina versioina. Janoisten Regensburgilaisten visiitistä huolimatta jonot olivat maltilliset ja palvelu ystävällistä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana bongasin vessasta joskus sinne laittamani "Lahden turkoosi" tarran jäänteet, vaikka taisin laittaa se sinne joskus pari vuotta sitten.

EV Landshut iski heti ottelun alkuun ensimmäisen maalin, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin Eishockeygott Nikola Gajovsky toi vieraat tasoihin. Yllättävän vähämaalisessa Oberligakamppailussa ei nähty enempää maaleja, joten jatkoajan kautta mentiin ampumaan rankkareita. Siellä Regensburgin tsekit ja nuori 16-vuotias Fabian Hermann eivät erehtyneet, Peter Holmgrenin ollessa maalissa vakuuttava, joten kaksi pistettä matkasi Regensburgiin. Vanhan liiton betonihallissa toisen pitkän sivun seisomakatsomo piti paikoitellen oikein hyvää ääntä ja Regensburgin monisatapäinen kannattajaryhmä vastasi siihen mainiosti. Akustiikka taitaa olla tässä loukossa melko hyvä, sillä tunnelma oli välillä suorastaan infernaalinen. Joukkue kävi tietysti kiittämässä kannattajiaan ja matsin jälkeen ehti hyvin junaan takaisin Regensburgiin.

Lauantai meni tällä kertaa akkuja ladatessa, enkä matkustanut mihinkään. Regensburgissa oli ihan mukava syyssää ja päiväkävelyllä Kathrinin kanssa otin tämän valokuvan hienosta kotikaupungistani.

Sunnuntai oli taas matsipäivä. Ensiksi vuorossa oli SSV Jahn Regensburgin 2. Bundesligamatsi 1. FC Union Berliniä vastaan. Union on pelannut tälläkin kaudella ihan hyvin ja taistelee varmasti noususta Bundesligaan kauden lopussa. DFB-Pokalissa Borussia Dortmundin kaataminen ei ollut kaukana, mutta tie nousi kuitenkin pystyyn jatkoaikatappion myötä. Tuhatkunta kovaäänistä Unionin kannattajaa oli saapunut Regensburgiin ja heiltä nähtiin myös jonkinlainen koreografia ennen peliä. Saksan jalkapalloliitto DFB:tä vastaan protestoitiin taas vaihteeksi ja stadion oli täynnä leikkirahaa, jolla viitattiin palloliiton korruptioon ja rahanhimoon jalkapallon kustannuksella.

Union Berlin siirtyi ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla johtoon, mutta SSV:n Jann George tasoitti välittömästi upealla maalillaan. Toisella puoliajalla nähtiin vauhdikasta peliä. 77. minuutilla Unionin Prömel lensi ulos toisen keltaisen korttinsa myötä, mutta lähempänä maalintekoa oli kuitenkin Union Berlin aivan ottelun lopussa. He tekivät maalin, mutta se hylättiin paitsiona ehkä puolen minuutin harkinnan jälkeen. Tämä herätti paljon närää Unionin kannattajissa, mutta ottelutapahtumiin nähden tasapeli oli minusta oikeutettu tulos. SSV pelasi kolmannen perättäisen tasapelinsä ja kuudennenen tappiottoman pelinsä. Turvallisesti jatketaan siis 2. Bundesligan keskivaiheilla. Kotiyleisön puolesta tunnelma oli myös ihan hyvää, mutta itse kävisin taas mielelläni katsomassa pelejä johonkin muuhun aikaan, kuin puoli kahdelta sunnuntaina.

SSV:n jälkeen päätin jatkaa matkaani vielä Eisbärenin kotipeliin Blue Devils Weideniä vastaan. Tulin paikalle hieman viime tingassa ja jonottelun vuoksi menetin ensimmäiset viisi minuuttia ottelun alusta. Yleisöä oli tullut paikalle kauden ennätysmäärä 2800, kun lapsille myytiin halvempia lippuja "Kids dayn" vuoksi. Pelin alkamisaikakin oli perheystävällinen 16.30

Peli alkoi melkoisena maalijuhlana. Maaleja tehtiin vuoron perää ja ensimmäiselle erätauolle mentiin 3-3-lukemissa. Toisessa erässä Eisbären hyppäsi kuskin paikalle ja latoi taululle tilanteeksi 7-3. Viimeisen erän lopussa Eisbärenin Jonas Franz teki vielä loppulukemiksi 8-3 hienolla yläkulmalaukauksella. Sarjakärkenä siis jatketaan ja nyt vuorossa on viikon ottelutauko. Matsin jälkeen erityiskiitokset sai Eisbärenin latvialaisvalmentaja Igor Pavlov, joka on tehnyt nuoren joukkueen kanssa erinomaista työtä. Hän jatkoi hiljattain sopimustaan kahdella vuodella ja ottaa vastuun myös urheilutoimenjohtajan pestistä. Harvemmin sitä valmentajia huudetaan matsin jälkeen kentälle, mutta nyt oli kyllä syytä. Hänelle oli osoitettu myös katsomossa nähtävä banderolli, jossa kiitettiin hänen panostaan ja kerrottiin, että "Einmal Eisbär, immer Eisbär".

Ps. Tuli ostettua lennot tammi-helmikuun vaihteelle Suomeen. Katson yleensä lentoehdotuksia halvatlennot.fi-sivustolta. Suurin osa ehdotuksista oli järkeviä, mutta tämä Helsingistä Berliinin ja Palma de Mallorcan kautta Müncheniin kulkeva lento ei lähtenyt varaukseen... Tästä tulee vähän mieleen Deutsche Bahnin appin silloin tällöin aiheuttama tahaton komiikka.